One man whisky bar

Juhlaolut ja Kaura Kaapo

2012-02-17T23:20:00.000+02:00

Nyt vuoronsa saivat Lammin Sahdin ja Teerenpelin oluset. Mikäs se onkaan parempi vaihtoehto aloittaa viikonloppu kun käydä saunassa ja nauttia sen päälle pari pullollista Suomalaista laatutyötä.

Lammin Sahdin Juhlaolut

Vaahto: Olematon
Tuoksu: Mallas, siirappi, hento hedelmällisyys
Väri: Meripihkan ruskea
Maku: Makean maltainen, paahdettu siirappi, hyvin hento humalan jälkimaku

Ei paha olut ollenkaan mutta juhlaolueksi varsin vaatimaton. Hieman väljähtyneen oloinen, matalahiilihappoinen. Perusolut, jossa ei nyt tuon paahteisen siirapin lisäksi ole mitään erikoista.
Yleisarvosana: ***

Teerenpelin KauraKaapo

Vaahto: Heikko, lyhytkestoinen, tumma
Tuoksu: Suklaa, paahteisuus, lakritsi
Väri: Musta
Maku: Hyvin paahteinen jopa palanut, voimakkaan maltainen, tumma suklaa, kahvi

KauraKaapo on onnistunut olut, jossa on erittäin paahteinen maku ja olut on muutenkin maukas. Mukavan hento humalainen ja paahteinen jälkimaku jää suuhun pitkäksi aikaa.
Yleisarvosana: *****

Mufloni IPA ja Prykmestar Hunaja Bock

2012-02-15T18:36:00.000+02:00

Tällä kertaa vuorossa oli Beer Hunter'sin ja Vakka-Suomen panimon tuotteet. Tuotteethan eroavat toisitaa varsin paljon ja se virhe tuli tehtyä että maistelin ensin tuon Muflonin ja pieni aavistus on siitä että sen vahva maku vei jotain VASP:n tuotteesta pois. Tosin kyllä tuli pidettyä taukoa ja huuhdeltua vedellä suuta, joten en usko että ihan pieleen mentiin.

Mufloni IPA

Vaahto: Runsas, pitkäkestoinen, tiivis
Tuoksu: Hedelmäinen, simainen, hienoinen häivähdys maltaisuutta ja lakritsia
Väri: Samea sima, ruskea
Maku: Voimakkaan humalainen, vahva jälkimaku, mausteinen, katajainen

Ensimmäinen reaktio oli VOU! miten voimakas humalointi, mutta suun totuttua maku oli loistava jos vain tykkää vahvasti humaloiduista oluista. Vaahto kestää todella pitkään. Erittäin hyvä olut mutta samalla vaativa ja ei varmasti uppoa alottelijalle. Itse pidin paljon!
Viskibaari suosittelee:***** (*)

Prykmestar Hunaja Bock

Vaahto: Heikko, todella lyhytkestoinen
Tuoksu: Hunaja, kukkainen
Väri: Vaalea, kultainen
Maku: Hunaja, hento mallas, kukkainen jälkimaku(ruusuisuus), hennon humalainen

Hauska ja hyvä olut. Mukavan letkeä ja helposti juotava, joskin omaan makuun hieman imelä. Hunaja ei kuitenkaan pistä itseään liikaa esille. Varmasti hyvä olut aloittelijalle ja hienoisesta imelyydestä pitävälle.
Yleisarvosana:****

Keisari Juhla Ale ja Marsalkka IPA

2012-02-11T20:31:00.003+02:00

Hyvä olut, parempi mieli vai miten se meni? ja mikäs se onkaan hienonpi tapa kohottaa mieltä kuin tutustua kotimaisten pienpanimoiden oluisiin. Nyt vuorossa oli Nokian Panimon ja Saimaan Juomatehtaan tuotteet.

Keisari Juhla Ale

Vaahto: Runsas, tiivis, kestää kohtuu pitkään
Tuoksu: Hedelmäinen, lakritsi
Väri: Heikon samea, pihka
Maku: Heikko hedelmäisyys sekä banaanimaisuus, maltainen, mukavan katkera

Oikein oiva olut, jättää kivan maun suuhun joka kestää pitkään, helposti juotava. Kuitenkin jotain jäi mausta puuttumaan jota kuitenkin tuo jälkimaku paikkasi erinomaisesti.
Yleisarvosana ****

Marsalkka IPA

Vaahto: Heikko, lähes olematon, lyhytkestoinen
Tuoksu: Yrttinen, mausteinen
Väri: Kirkas, keltainen
Maku: Metallinen, raikas, heikko jälkimaku, joka kuitenkin viipyy suussa pitkään, mukavasti humaloitu, sitrusmainen

Tämähän olut oli oikein helposti juotava ja mukavan kevyen oloinen.
Yleisarvosana ***

Kukko Pils Kellariolut ja Stadin American Amber IPA

2012-02-09T22:30:00.000+02:00

Nyt alkoi näiden Alkon 80-juhlavuoden oluiden maistelu. Odotukset ovat kuin Ähtäriläisellä vähäpojalla ensimmäisillä rehveillä ja miksipä ei olisi sillä varmasti on laatukamaa tiedossa. Laittelen linkin jokaisesta oluesta Alkon sivuille sekä kerron omat näkemykseni ko. oluesta.
Ensimmäisenä umpimähkään valitsin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan ja Stadin Panimon tuotteet ja ei kun maistelemaan. Laitan myös arvoasteikon kokonaisuudesta, laiska kun olen naputtelen ne tähdillä 1-6

Kukko Pils Kellariolut

Vaahto: Saippuavaahtomainen, lyhytkestoinen
Tuoksu: Hedelmäinen, aavistus banaania, sitrusmainen
Väri: Keltainen, samea
Maku: Viljainen, ei humalan jälkikatkeruutta, hyvin lagermainen, hiukan hedelmäinen

Tästä on sanottava että pitkälti muistutti normaalia koff, olvi yms. oluita tuo suodattamattomuus erottaa tämän massasta. Pienoinen pettymys tämä oli, ei niin erikoinen kuin olisin odottanut. Alkon sivuilla on maininta voimakkaasta humaloinnista.... ei kyllä meikäläiselle se maistu mitenkään.

Yleisarvosana **

Stadin Panimon American Amber IPA

Vaahto: Kermavaahtomainen, pitkäkestoinen

Tuoksu: Pihka/havu, toffee, karamelli

Väri: Meripihkanruskea, kupari

Maku: Erittäin kitkerä, humalointi maistuu voimallisesti (nämä ovat hyviä asioita), mukavan täyteläinen, maltaisuus peittyy tuon katkeruuden alle kätevästi

Tuoksussa oli vielä lisäksi jotain perhanan tuttua mutta en saanut sitä mieleen millään eli tätä pitää maistaa tai siis haistaa uudelleen. Erittäin mukava olut, vaihtelua arkeen ja siihen samanlaiseen.

Viskibaari suosittelee *****

Jauheslihapihviä ja kermakastiketta

2012-02-08T18:51:00.000+02:00

Tämähän on heleppoa kuin heinän teko, tästä suoriutuu vaikka ei olesikaan Suomen seuraava MasterCheffi. Raaka-ainekset ovat yksinkertaisia ja valmistustin helppoa.

Pivit
400 jauhelihaa (itse käytin sikanautaa)
pari munaa
pussi sipulikeittoaineksia
sipuli
1 prk kermaviiliä
aurajuustoa (muruina)
pieniksi silputtuja suppilovahveroita (kyllä kaikesta kriittisyydestäni huolimatta käytin ja söin sieniä)
1-2 pientä tulista chiliä
mausteita (suolaa, pippuri, paprikaa....mitä nyt haluaa laittaa)

Sotke kaikki ainekset keskenään (anna maustua hetkonen) ja paista koepala, tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Itse pidän siitä että "taikina" on mahd. löysää. Toki silloin pihvien muotoilu ja kasassa pysyminen on vaikeampaa mutta jotenkin lopputulos on mielestäni parempi, pihveistä ei tule mitään tiiliskiviä. Muotoile pihvit ja paista pannulla hyvä väri pintaan ja siirrä pihvit uunipellille. Uuni 200 - 220 astetta ja paista kunnes ovat kypsiä.
Pihvien valmistuessa pilko sipulista reilun kokoisia renkaita ja paista samalla pannulla missä pihvit olivat. Ennen kuin sipulit ovat pehmenneet heitä muuta pihvi sekaan ja pari desiä kermaa joukkoon. Levy pienelle ja kansi päälle ja anna muhia kunnes kerma on kastikemaista. Mausta kastike vielä pippurilla, keitä kylkeen kasviksia ja tee salaatti.

Eläköön Suomalaiset pienpanimot ja siinä sivussa Alko

2012-02-06T19:07:00.000+02:00

Alkohan täyttää 80 vuotta ja nyt on nostettava hattua ko. firmalle sillä sen kunniaksi on saatu Suomalaisilta pienpanimoilta 10 erillaista olutta. Olutonkin kehoitti menemään työpäivän jälkeen Alkoon, niin eihän sitä voinut vastustaa kiusausta ja olihan se satsi käytävä hakemassa. Joillekkin hinta saattaa tulla esteeksi sillä 10 pulloa olutta maksoi reilu 40 euroa, mutta nyt onkin muistettava etteivät nämä oluet ole mitä tahansa laatikkokaljoja vaan kuten alkon sivuillakin sanotaan "kultakin pienpanimolta tulee myyntiin yksi ainutlaatuinen tuote, jota ei ole aiemmin ollut saatavilla".
Tulen jollain aikavälillä arvostelemaan nämä mutta yksi kerrallaan, sillä 10 olutta kerralla on arvosteltavaksi liikaa (hyvän humalan sillä saisi) mutta se kun ei ole tarkoitus. Laitan tähän linkkinä jokaisen oluen kuvauksen Alkon sivuilta ja katsotaan mitä nämä vinksahtaneet makunystyräni ovat niistä mieltä, luultavasti taasen haistan ja maistan ihan omiani. (mutta se mitä kukin itse missäkin maistaa tai haistaa onkin juuri se oikea maku ja haju)

Alkoon siis eksyivät seuraavat tuotteet:

Kukko Pils Kellariolut, Laitila
Lammin Sahti-juhlaolut, Lammin Sahti
Keisari Juhla-Ale, Nokian panimo
Huvila X-Porter, Malmgård
Kaurakaapo, Teerenpeli
Mufloni IPA, Beer Hunter's
Marsalkka Indian Pale Ale, Saimaan Juomatehdas
Stadin Amercan Amber IPA, Stadin Panimo
Brycmestar HunajaBock, Vakka-Suomen Panimo
Stallhagen India Pale Ale, Stallhagen

Eipä ole sellaista virnettä ja pikkupojan iloa ollut hetkeen kun lähti pitkäripaisesta kassi kilisten takaisin kotiin ja siinä ne nyt ovat koko komeudessaan keittiön pöydällä!

Ravintola Nagarkot

2012-01-30T19:46:00.000+02:00

Tuli lauantaina käytyä syömässä Nepalilaisessa ravintolassa. Nagarkot sijaitsee matkakeskuksen tuntumassa Hannikaisenkatu 41. Suuria odotuksia ei tuonne mennessä ollut ja nämä pienetkin odotukset ylitettiin reilusti. Tunnelma oli rauhallinen, ei mikään koreileva mutta tyyliin sopiva. Palvelu oli hyvin ystävällistä ja jollain tapaa herttaista.
Listalta tuli valittua Bhendo Khursani eli lammasta tulisessa tuoreinkivääri-, chili-, sipuli- ja soijakastikkeessa. Kaikki pääruoka-annokset sisältävät myös riisiä, naan-leipää, raitaa ja chutneytä tai dalia. Annosta tilatessani kysyttiin vielä erikseen saako annos olla tulinen ja sellaisena tilataan kun sen pitääkin olla. Annos ei ollut jättisuuri mutta riittävän iso tyydyttääkseen isonkin nälän.

Tälläistä kuminalla maustettua leipää tarjottiin alkuun.

Lautasilla ei koreiltu mutta tuskin niillä koreillaan Nepalissakaan, jotenkin sopi tunnelmaan.

Tulista ruoka oli tosissaan mutta ei kuitenkaan niin että maut olisivat peittyneet sen alle, ruoka oli erittäin hyvää ja mukavaa saada jotain erillaista ja omaperäistä eikä aina näitä ketjuravintoloiden liukuhihnaruokia. Naan-leipä sopi kastekkaiden kanssa loistavasti ja mukava oli pyyhkiä leivällä lautaselta viimeiset rippeet. Aterian päätteeksi tuli otettua vielä banaanilassi. Voin suositella ravintolaa vaikka kokemusta ei olekkaan kuin tästä yhdestä kerrasta sillä ruoka on maukasta, sitä on riittävästi ja palvelu on todella ystävällistä. Hintakaan ei tule olemaan tai ei ainakaan pitäisi olla este sillä kaksi pää- ja jälkiruokaa maksoi alle 37 euroa.

Lajitelma oluita.

2012-01-24T18:41:00.000+02:00

Mukava on istua iltaa ja nauttia hyvästä seurasta, musiikista ja juomasta. Näin pääsi käymään viime lauantaina kun kaveri pyyteli kaupungille. Niin tuli käytyä kaupassa ja sain ajatuksen ottaa iltaa varten erillaisia oluita. Suurinosa oluista oli Suomalaisten pienpanimoiden, jotka luojan kiitos ovat tulleet rikastuttamaan tätä jokseenkin köyhänä elänyttä olutkulttuuria. Seuraavat tuotteet tarttuivat kouraan.

Teerenpelin Luomuleevi

Vaahto: heikko, lyhytkestoinen
Väri: Kirkas, vaalea, kullan keltainen
Tuoksu: Tuoksu on todella neutraali, hieman humalainen
Maku: Hedelmäinen, humalainen, hitusen kitkerä (hyvällä tavalla)

Laitilan Schwarz

Vaahto: Paksu, lyhytkestoinen, kermamainen
Väri: Musta
Tuoksu: Maltainen, suklaa tai kaakao
Maku: Suklainen, paahteinen, hyvin hento humalan maku

Pirkka tumma Lager

Vaahto: Paksuhko, lyhytkestoinen
Väri: Suklaa, tumman ruskea
Tuoksu: Ei ole tuoksua
Maku: Helposti juotava, mauton
Muuta: Koitettu tehdä kultturelli olut ja epäonnistuttu.

Nokian panimon Keisari Münchener

Vaahto: saippuavaahtomainen, lyhytkestoinen
Väri: Punertava, meripihkamainen, ruoste
Tuoksu: hedelmäinen, hento maltaan tuoksu, siirappi
Maku: Kukkainen, ei minkäännäköistä katkeruutta, hento maltaan maku
Muuta: Olutta pitää pyörittää suussa että saa maun esiin, ei mitään jälkimakua.

Pakko vielä mainita erikseen miten pettynyt olin tuohon Pirkan kaljaan, odotin siltä enemmän sillä Pirkan tämä halpisolut on aivan loistava tuote kaikessa humalaisuudessaan. Paras näistä oli Teerenpelin tekele. Lukuunottamatta Pirkan litkua muita voi kokeilla toistamiseenkin.

Possua ja juuresgratiinia

2012-01-15T18:55:00.000+02:00

Eilisen painajaisen Elmstreetillä jälkeen, aamulla vatsassa oli olo kuin olisi käynyt kaikki huvipuiston kauheimmat laitteet läpi samalla kertaa. ~~Tätä ei kukaan halua lukea mutta se kuuluisa aamutuotos tuli niin liukkaasti että edes pakkasta karkuun pyrähtävä varpusparvi ei olisi kerennyt sulkaansa räväyttää.~~ Eli nyt oli saatava ihan kunnon ruokaa!

Olin ottanut jo edellisenä iltana esikypsytetyn porsaanpolven sulamaan ja sen seuraksi laitettiin juuresgratiinia. Gratiinin tekohan on helppoa kuin mikä, eri juureksia vain kulhoon paloina perään aurajuustoa ja kermaa, joka on maustettu oman maun mukaan. Pinnalle reilu kerros juustoraastetta. Komeus uuniin 200 astetta ja noin 30 min se siellä vietti ennen kuin porsas meni mukaan ja uunin lämpöä laskettiin 140 asteeseen ja ratiini sekä kaverinsa putte sai muhia vielä reilun 30 minuuttia. Sen jälkeen vain läskit ja kasvikset lautaselle. Pakko on kehua tuota Lidl:n tuotetta, porsas vaikka esikypsennetty ja suolattu onkin maistuu oikeasti hyvälle ja yhtään huonommalle sijalle ei jää gratiini.

Mukavan näköinen klöntti tuo putte on ja luutkin ovat mukana. Tuota pitää rillata joskus oikein avotulella.

Eilisen aromivahvennekylvyn jälkeen oikea ruoka maistui taivaalliselle!

Valmista suoraan purkista!!!

2012-01-14T20:47:00.000+02:00

Vaikka kuinka vannonkin itse tekemisen ja tuoreiden raaka-aineiden perään niin onhan se tämäkin kokeiltava. Ideasta on kiittäminen yhtä Vaaleanpunainen sika blogin pitäjistä ja niin sitä Muuramen keripukki ja Keltinmäen vähäpoika löivät karvaiset kätensä yhteen ja alkoivat kasata lauantaipäivän apetta sapuskoista, joita ei tarvitse edes välttämättä lämmittää kun ovat jo siltäänsä kypsiä ja syömäkelpoisia. Vaikka tiedänkin sen että tämä saa vatsan ja suolen huutamaan hoosiannaa pahemmin kuin katolliset kuoripojat pappilan takahuoneessa, mutta mitäpä sitä ei "tieteen" vuoksi olisi valmis uhraamaan!

Ostoskoriin tupsahti seuraavat ainekset, vai pitäisikö nyt kuitenkin puhua eineksistä:
- Jalostajan lihakeitto
- Jalostajan Tilliliha
- Lundenin Lihapyörykät kastikkeessa
- Coquette Pork Gulash
- Saarioisen Kinkku-Bolognese Pizza
- HK VIA Pasta Carbonara
- Atrian Pikkupihvit ja porkkanamuusi
- Blå Band Mustikka-Vadelmakiisseli
- Saarioisen Vispipuuro
- Valion Kerrosrahka mustikkavalkosuklaa
Juomana Marlin Juissi sekamehu ja Valion Grandi appelsiini-colajuoma

Siinä ne ovat kaikessa komeudessaan vai kaameudessaan kukin saa itse päättää. Pakko sanoa etten vertaa näitä itse tehtyyn ruokiin, sillä se olisi epäreilua mutta kerron kyllä rehellisesti miltä maistuu, näyttää ja tuoksuu.

Kunnon illalliseen kuuluu tietenkin alkukeitto ja niin se pussista lötkähti pannulle lihakeittoa ja sen seurapojaksi Saarioisten pizza. En kirjoittele tuoteselosteita tänne kuten oli ensin tarkoitus vaan laitan linkin ko. eineksen kotisivuille, josta ne saapi kätevästi.

Tuolta se näyttää pussinkyljessä ja ainekset voipi katsoa tästä. Tämän herkun lämmitimme ohjeen mukaan kattilassa miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Kylmää keittoa kun haisteli se tuoksui pelkästään lihaliemikuutiolle.

Ihan ei vastannut tuo kattilassa ollut tuotos tuota kuvaa tuossa pussissa. Tuloksena seuraavaa:

Lämmin keitto tuoksuu kohtuullisen luonnolliselle, lihaa keitossa on hävyttömän vähän (tuoteseloste kertoo että huikeat 10%). Kasviksia tosin mukavasti mutta eivät ne muistuta pussin kuvaa millään muotoa. Liha on mureaa mutta mautonta, muutenkin keitto on mauton tai maistuu lähinnä aromivahventeelle. Lautaselle laitettuna ulkonäkö on ihan ok, suolaisuus ja teollisuus maistuvat keitossa.

Kyytipojaksi keitolle oli Saarioisen Kinkku-bolognese pizza. Lämmitys ohjeen mukaan mikrossa. Tuoksu etäisesti muistuttaa pitsan tuoksua. Pohja kuumennuksenkin jälkeen taikinamainen. Mausta ei saa millään selvää, vaikka kuinka yrittää ainakaan kinkku ja bolognese ei tässä lätyssä maistu. Päällinen muistuttaa joltain siltä mitä naapurin Jaska rapulassa tuottaa. Kamala kokemus!

Lautaselle seuraavaksi tuli Lundenin Lihapyörykät kastikkeessa. Tutkiessa tämä paljastuikin Jalostajan tuotteeksi. Tämä tuote ei tuoksunut kylmänä miltään. Lämmitys ohjeen mukaan mikrossa. Kastike läpikuultavaa hyytelömäistä ja nyt on todella vahva aromivahventeen tuoksu ja se maku tai sen puute, tätä ei voi sanoa edes hyvällä tahdolla lihapulliksi. Rakenteeltaan pullat muisttavat ....öööö.... olisiko ylikypsä sieni. Kastike ruskehtavaa liisteriä tai visvaa, aivan kauhea kokemus! Tätä en syöttäisi edes pahimmalle vihamiehelle, vaikka minussa ei inhimillisyyttä olekkaan!

Sitten uhriksi joutui HK:n VIA tuotenimeä kantava mikroateria pasta Garbonara, joka lupaa jo paketissaan aitoutta, tuoreutta ja makua sekä takaa ravintolatason ruokaa sinulle, joka haluat hyvää helposti. Pakkaus myös lupaa viheltää kun se on kypsää ja sen se lunasti mutta ei muuta. Tuoksuu kinkulle ja savulle. Mauton ruoka, josta luvattu täyteläisyys on haave vain kuin piika rengille kesäiltana. Maistuu vain keitetylle pastalle, edes pelkkä kastike ei maistu miltään. Huomioitavaa että tästä mikroateriasta puuttui aromivahvenne mistä plussaa ja mikä luultavasti johti tuohon mauttomuuteen. Jos tälläisen ateria saisi ravintolassa kuten tuote lupaa tason olevan lähtisi lautanen kohti keittiötä frisbeen lailla takaisin!

Tätä pelkäsin eniten, lapsuuden kauhukuvat tillilihasta eivät ole romanttisia ja aika ei ole kuultanut muistoja. Siis tölkistä Jalostajan Tillilihaa. Kypsennys ohjeen mukaan kattilassa. Tuoksu muistuttaa sikanautasäilykettä. Ulkonäköä en pysty kuvailemaan ja valitettavasti annoksesta ei ole kuvaa mutta olisiko härski oikea sana? Sianlihanpaloja valkoisessa kastikkeessa se oli. Lämmittäessä jostain syystä tuoksusta tulee mieleen laivalla tarjoiltavan katkarapusalaattin, jopa meille molemmille. Lämmin ateria tuoksuu myös etäisesti tillille eli eka ruoka joka tuoksuu sille mitä se on. Tilli ei tosin maistu yhtään tässä, ohjeessa sanotaankin että pitää tarjoilla tuoreen tillin kanssa ja yllätys sinänsä että kun ottaa pienen palan tuoretta tilliä ja tätä niin se maistuu tillille! Pelkkä kastike maistuu hieman vanhalle joulukinkun rasvalle. Liha taas on mureaa ja maistuu ihan kunnolla lihalle. Muuten täysin mauton ruoka.

Kokeilun toinen ja luojan kiitos viimeinen mikroateria on Atrian pikkupihvit ja porkkanamuusi. Lämmitys mikrossa ohjeen mukaan. Tuoksuu perunamuusille. Pihveissä sama perusmaku kuin lihapullissa eli eines maistuu. Ateriassa oli myös pippurikastike ja lanttuja, joista jälkimmäisiä ei lantuksi tunnistanut ennen kuin luki tuoteselosteen, ei ulkonäöllisesti eikä maun perusteella. Porkkanamuusi maistuu vain valmismuusille. Kastikeesta ei pippuria löytynyt vaikka koitin jopa etsiä, aromivahvenne maistui kyllä hyvin. Muusin koostumus oli aurinkoon jääneen muovailuvahan luokkaa. Pihvi oli normaali nahasta ja jänteistä tehty teollisuuspihvi.

Ensimmäiseksi valitan kuvan laatua! Tämä Lidlistä ostettu Coquetten Pork Goulash, josta en löytänyt netistä mitään mutta lihapitoisuus on 80%. Tuoksuu kylmänä hieman koiranruualle, tämä ei ole moite vaan kehu. Oikean liharuuan näkö ja tuoksu lämmitettäessä. Liha on hyvänmakuinen, kastike mauton. Tätä voisi verrata suurtalouskeittiössä valmistettuun porsaan kastikkeeseen mutta gulassin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Ei kuitenkaan ole niin einesmäisen makuinen kuin muut tuotteet.

Nyt kun oli saatu ns. pääruuat sisuksiin ja tämä makujen ilotulitus oli saatu käyntiin niin ei sovi unohtaa jälkiruokia. Niitäkin oli valittu useampi että saadaan oikein kunnolla maistella.

Gulassin kypsyessä laitoimme Blå Bandin Mustikka-vadelmakiisselin tekeentymään, sillä ohjeessa sanottiin että vartin verran ottaa hyytyminen. Tuoksu oli pelottavan aito ottaen huomioon että mustikkaa kiisselissä oli 2.4% ja vadelmaa huikeat 0.5%. No siihen se tuoksuun se aitous sitten jäikin, maku oli niin ilmelä ettei mikään muu maistunut, ei edes etäisesti! Niin ja tämä mittään kiisseliä ole koostumus oli jotain liisterin ja hyytelön välimaastosta, todella teollinen tuote!

Toinen jälkkäri oli Saarioisen vispipuuro, Ulkonäkö vastaa mielikuvaa, koostumus on kuitenkin enemmän kiinteän vanukasmainen tai verrattavissa puddinkiin. Tämä tuoksuu puolukalta. Maku on liian imelä mutta maistuu aidosti vispipuurolle! Jos tähän laittaisi maitoa tai kermaa voisi erehtyä jopa itse tehdyksi, oikein positiivinen yllätys. Makeutta hiukan pois niin huippu tuote.

Viimeisenä oli Valion Vanilla kerrosrahka, jonka makuna mustikka-valkosuklaa. Tuoksuu rahkalta ja ihan hätäseen siltä valkosuklaalata. Mustikasta tässä ei ole tietoakaan tai ehkä hitusen mutta erikseen maistettuna mustikka maistuu vedelle ja sokerille. Muuten koko tuote maistuu erittäin ylimakealle rahkalle.

Ruokajuominahan meitä hemmoteltiin Marlin sekamehulla, joka mainostaa itseään että juo janoon! Sokuria tuossa on niin paljon että jano vain yltyy ja maku on kuin työntäisi päänsä esanssiämpäriin, tuota en tarjoisi edes aavikolle eksyneelle. Toisena juomana oli Valion Kari räntin appelsiini-kolajuomalla, joka väriltään muistutti enemmänkin Jyväskylän vedenpuhdistamon alkupäätä, mutta maku vaikka imelä olikin oli jopa kolamainen.

Summa sumarum näin päättyi kahden hullun kokin pikkuinen testi, mutta kun kyse on testistä on myös voittaja valittava. Ylivoimaisesti paras tuote oli vispipuuro, joka yllätti aitoudellaan. Huonoinman sijan saa lihapullat, joista jäi niin paha maku suuhun ja mieleen etten enää koskaan tule edes huvikseni noita maistamaan, enkä kyllä noita muitakaan sillä testi osoitti sen että eineksiä ei ruokapöytään tule ellei sitten ydinsota syty. Lämpimistä sapuskoista parhaiten pärjäsi Lidl:n gulassi mutta se onkin tehty Saksassa, kyllä se Sakemanni vaan osaa.

Muuten tuntemukset tuon yltäkylläisen aterioinnin jälkeen on se että vatsa tuntuu siltä että olisi syönyt Ruotsinlaivan buffeepöydän jokaisen ruokalajin mutta silti on nälkä?? Eli mahassa on alasin mutta nälkä ei lähtenyt. Vaaleanpunaisen sian Timppa oli minua huomattavasti kriittisempi kuin minä mutta alkutilannekkin oli se että minä olin kokeesta intoa täynä kuin ilmapallo ja Timo koitti luistaa kunniasta viimeiseen mikron kilaukseen asti, eli eroa alkuasenteessa oli kuin yöllä ja päivällä.

Se lihaisampi kääretorttu

2012-01-09T18:48:00.000+02:00

Loppiaisen pyhinä oli keksittävä taasen jotain suuhunpantavaa ja niin se lähti idea lihamurekkeesta, mutta ei kuitenkaan mistään perusmurekkeesta koska ne vain yksinkertaisesti ovat tylsiä, niin kehittyi idea kääretortusta. Ainekset ovat varsin yksinkertaiset ja tekeminenkän ei aiheuta känsiä käsiin.

Lihaisampi kääretorttu
700 g nautasikaa
3 kanamunaa
pussi sipulikeittoaineksia
purkki kermaviiliä
sipuli (1 tavan ja 1 puna)
pippuria, paprikamaustetta, suolaa yms. muita mausteita oman maun mukaan.

Itse sekoitin tuon sipulikeiton ja kermaviilin ja annoin turvota hetken. Sipulit niin pieneksi kuin vain saapi ja sitten vain kaikki ainekset sekaisin massaksi joka sai maustua jääkaapissa tunnin verran. Suolan kanssa kannattaa olla tarkkana tai riippuu täytteestä sillä koepaistos osoitti että massassa oli vähän suolaa mutta valmiissa murekkeessa suola oli kohillaan.
Täyttäähän tämän komistuksen voi täyttää kuka milläkin, siinähän on vain mielikuvitus rajana.

Täyte
pieni purkki tuorejuustoa (taco makua taisi olla)
sinihomejuustoa
jalapenoja

Leivinpaperin päällä painelin mureketaikinasta neliön muotoisen levyn ja voitelin sisuksen tuorejuustolla. Aura murusteltiin joukkoon ja paloitellut jalapenot myös. Sen jälkeen leivinpaperia apuna käyttäen käärittiin mureke rullalle kuten kääretorttu konsanaan. Päät vain taputellaan tiiviiksi niin ei täyte pääse paistaessa karkaamaan. Murekke uuniin 200 astetta ja aikaa nyt en ottanut mutta pois otin kun oli kypsää, olisiko vienyt jotain 30 - 40 min. Murekkeen seuraksi sopikin mukavasti kermakasvikset, eli tehdään kuin kermaperunat mutta on vain maukkaampaa ja hiilariystävällisempi.

Kermakasvikset
porkkanoita
lanttua
naurista
paprikaa
palsternakkaa

Kaikki sopivan kokoisiksi paloiksi, kiekoiksi mitä muotoa nyt haluaakaan ja uunivuokaan, kermaan mausteita oman maun mukaan ja uuniin 200 astetta ja kunnes kasvikset ovat kypsiä, itse jätin ne hieman rapsakoiksi. kerma ajaa kätevästi myös kastikkeen virkaa!

Kohti uusia kujeita ja ruokia

2012-01-01T18:33:00.000+02:00

Niin vaihtuvi vuosi ja nälkä se tulee joka päivä vierahaksi myös vuonna 2012. Jo hyvissä ajoin alkoi valmistelut siihen millä sitä täyttäisi vatsaa ja suolta kun vuosi vaihtuu. Näin syntyi pikkuinen mutta sitäkin maukkaampi menyy.
Alkuun laitettiin viskisalmilla höystettyä juustokeittoa, jonka resepti on sama kuin Juustokeito kera pekonin mutta pekoni on korvattu viskisalamilla. Pääsapuskan ja iltanaposteltavan virkaa hoitikin ihan perinteinen pitsa, tai no perinteisestä ei nyt ihan voida puhua koska lättyhän tehtiin karppaajille sopivaksi ja tästä sapuskasta ja ohjeesta on kiittäminen illan isäntäväkeä. Pohja tuli karppaus.infon sivuilta löytyvän oheen mukaan pienillä muutoksilla eli soijajauhot oli korvattu grahamjauhoilla ja leseet mantelijauholla.

Keitto sai kehuja muilta ruokailijoilta ja salami toi mukavasti pureskeltavaa verrattuna pekoniin.

Itse maistoin ekaa kertaa pitsaa tällä pohjalla ja hyvää oli. Jauheliha oli yksi päätäytteistä...

...toisessa versiossa oli kanaa, auraa ja sipulia.

Niin se vaihtui vuosi. Raketit tuli ammuttua ja muutava kuohuva tuli myös otettua. Kiitos suuri Petterille ja Mannalle pitsasta ja seurasta!
Vuoden ekana päivänä tulikin sitten syötyä "perinteistä" uuden vuoden ruokaa eli nakkeja ja " perunasalaattia" Perunasalaatin virkaa ajoi pokkananoista, sipulista, suolakurkusta, omenasta ja majoneesista tehty salaatti. Maistui aivan taivaalliselle. Pikku pehmennys porkkanakuutioille kattilassa ja kaikki muutkin aineet kuutioiksi sekaan suolaa ja pippuria niin salaatti on valmis!

Nakkeina toimi Vatajan lihaisa nakki!

Raketin myötä oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Hyvää joulua

2011-12-22T08:20:00.000+02:00

Niin se on taas se aika vuodesta jolloin ne punaiset menninkäiset ja kääpiöt kurkkivat ikkunoista ja vakoilevat kunnon kansalaisia, joista he sitten raportoivat sille vanhalle punanuttuiselle sarvipäälle! Eli on siis kohta joulu! Tosin nyt ei taideta pystyä toivottamaan valkeata joulua!
Kuten edellis joulunakin, alkoi tämä pukin pikku apulainen taas uhmaamaan kuuman sokerin tuomia vaaroja ja palovammoja.
Niin alkoi piparkakkutalojen kyhääminen ja koristeleminen. Sinänsä kaikki meni kuten ennenkin mutta nyt tein tomusokeri-vesiseoksen sijasta ns. kuuman marengin, jota ei tarvitse paistaa vaan valmistukseen käytetään kuumaa vesisokeri seosta, joka "kypsentää" valkuaiset.

Kuuma marenki
0.3 dl vettä
170 g sokeria
1 dl valkuaisia
80 g sokeria

Vatkaa valkuaiset ja pienempi määrä sokeria kovaksi vaahdoksi, ei saa tippua/valua kun käännät kulhon ylösalaisin. Keitä vesi ja isompi määrä sokeria n. 116 asteiseksi "siirapiksi" ei saa ottaa väriä vaan liemen tulee olla kirkasta. Lisää sokerivesi (kuumana) ohuena nauhana marenkiin kokoajan vatkaten. Liemen lisäyksen jälkeen vatkaa vielä n 10 - 15 min. Tästä voit sitten pursotella erillasia kuvioita leivinpaperin päälle ja antaa niiden kuivua siinä. Anna kuvioiden kuivua yön yli niin niitä voi sen jälkeen siirrellä ja eipä muuta kuin kasaamaan taloja ja koristelemaan. Talo-ohjeita on netti pullollaan joista voi valita mieleisensä. Itse pidän yksinkertaisista ja pienistä taloista. (toinen syy on se etten jaksa väkertää enää niin paljon kuin joskus).

Näiden alla olevien maistuvien ja piparintuoksuisten kuvien kera toivotan kaikille blogini lukijoille ja tänne satunnaisesti eksyneille oikein hyvää joulua ja onnea vuodelle 2012

Siitä se lähtee kasaaminen. Hauskaa puuhaa kunhan varoo palovammoja sen sokerin kanssa. Yleensä niiltä ei voi välttyä.

Valmiita ovat! Eivät ehkä mitään Leonardo Da Vincin tasoa mutta tönöjä kuitenkin!

Oluthuone Esplanadi ja Holiday Inn

2011-12-19T21:30:00.000+02:00

Jälleen oli aika käydä kehittymässä työporukan kanssa ja onhan se syötäväkin että jaksaa tehrä töitä. Pe illaksi koitimme saada pöytää panimoravintola Plevnasta mutta vaikka ns. ajoissa olinkin liikkeellä ko. ravintolahan oli täynä mutta onneksi heidän maittavia tuotteita löytyy myös oluthuone Esplanadista, josta mukavasti pöydät varasimme.
Muiden ruokia en lähde tässä ruotimaan kun en niitä syönytkään mutta kaikkien puheista päätellen jokaisen ruoka oli hyvää ja annokset riittäviä. Alkuun tuli otettua ihan perinteinen salaatti, jossa kuitenkin piristeenä oli omenasta tehty pieniä siivuja ja juomaksi oman panimon Pilssiä.

Pääruokana oli Spriitehtailijan pihvi, annoksessa oli Limousin härän ulkofile ja sinappinen kerma-konjakkikastike sekä juureksia. Alkuperäisesti annokseen kuuluu maalaislohkoperunat. Nyt on kehuttava kasviksia, pieniä kuutioita joita ei oltu keitetty yli vaan olivat loistavan rapsakoita. Juomana toimi edelleen oman panimon Pils.

Jälkkäriksi otettu stout suklaakakku jonka kyljessä oli pallo vaniljajäätelöä. Kakkuun toi mukavasti pientä kitkeryyttä tuo stoutti ja juomaksi tuohon otin edelleenkin oman panimon tuotteista porterin, joka oli hiukan liian savuinen tuohon mutta toimi muuten ihan ok.

Tunnelma ravintolassa oli rento ja palvelu toimi hyvin ja jouhevasti. Kiitos ravintolan henkilökunnalle hyvästä palvelusta ja hieman erikoisesta laskutusjärjestelmän hyväksymisestä.

Seuraavana päivänä olikin ruokailu varattu hotellimme Holiday Innin ravintolasta. Tarjolla oli siis noutopöydästä lounasta. Alkusalaattipöydässä oli perinteisten salaattien lisäksi sillit yms. joulun pikku herkut sekä lohta kraavattuna että savustettuna ja kinkkua.

Pääruokana oli perinteiset laatikot sekä metsäsienikastikkeessa olevaan lohta ja luumutäytteisiä lihapullia. Ihan perusjoulusapuskata siis, josta ei nyt voi antaa moitteita mutta eipä kehujakaan, tosin nuo lihapullat olivat varsin mainiota ja mukava vaihtelu normaaliin juoluruokakulttuuriin.

Palvelu pelasi myös hotellissa hyvin, siltä osin kun sitä tarvittiin eli tyhjät lautaset kerättiin nopeasti pois. Lämpimästi voin suositella oluthuonetta kaikille ja jos ei nyt syömään niin ihmeessä maistelemaan oluita tai vaikkapa simaa, sitäkin sieltä löytyy!

Makkaravuoka

2011-12-15T18:09:00.000+02:00

Tämän reseptin sain työkaverilta ja kuulosti se niin herkulliselle että pakkohan sitä oli kokeilla, kyllä kelpasi mutustella tätä Suomalaisen miehen perusvihannesta ja kaikille viherpiipittäjille tiedoksi että nyt oli kasviksiakin mukana niin voi lukea loppuun saakka. Tosin makkarassa ja kermassa ei säästelty kuten ei piäkkään ja sopiipa tämä ruoka myös karppaajillekkin.

Makkaravuoka:
2 pkt Lihaisaa makkaraa (itse käytin Wilhelmin hili sulatejuusto, Lidlin paprikasalamia ja ihan perus Atrian atrillia) eli ei ihan ollu kaikki lihaisia.
(Sinappia)
Sipulia viipaleina
Pekonia suikaleina
Kermaa
Soijaa
Pippuria yms. mausteita maun mukaan
Juuresmuusia
Juustoraastetta

Ja eikun sipulit, paprikat ja pekonit pannulle ruskistumaan ja lopuksi sinne tilakka kermaa ja soijaa. Anna hautua hetki tai sen aikaa että pikkasen paksuuntuu.
Viipaloi makkarat ja lado ne uunivuokaan, päälle voi laittaa tuota sinappia itse sen jätin pois. Kaada sipuli-paprika-pekoniseos makkaroiden päälle. Peitä komeus juuresmuusilla ja ripottele juustoraaste päälle. Uuniin 225 - asteta ja noin 20 - 30 min miten parhaaksi näkee. Niin toi muusi eli kuin pottumuusi mutta kukkakaalia, porkkanaa, lanttua ja naurista keitetään pehmeeksi ja muussataan tilkka kermaa ja suolaa sekä voita niin avot. Tämä ruoka ei ehkä koreile ulkonäöllään mutta ei niin tee kokkikaan mutta maku onkin nii hyvä että heikompihermoisia hirvittää ja itse meinasin laittaa tanssiksi!

Siinä se on koko komeus ja aika paljon tuli, ihan oikein pakkaseenkin asti!

Salaatillahan tuohon olisi saanut väriä mutta aivan turhaahan se rehu siinä lautasella olisi maannut.

Talvi-illan oluset

2011-12-11T11:08:00.001+02:00

Tuli käytyä joululahjaostosten lomassa oikein pitkäripasessa etsimässä erillaisia olusia ja olohan on kuin Laihialaisella pikkupojalla karkkikaupassa kun pääsi oluthyllyn viereen. Voi sitä valinnan paljoutta ja vaikeutta. Mukaan tarttui kaksi putelia toinen oli Suomalainen Malgårdin panomon Huvila E.S.P. ja toinen Tanskalainen Mikkellerin Santa's Little Helper 2011.
Molemmat olivat varsin maukkaita mutta tuo pukin pikku apulainen yllätti varsin veikeästi, varsinkin kun ei tullut yhtään luettua etikettiä ennen maistamista. Allapa jonkinäköistä muistelmaa makustelusta.

Huvila E.S.P.
Vaahto: Vaaleankermainen, lyhytkestoinen
Väri: Samean ruskea, simamainen
Maku: Hedelmäinen, hiukan hiivainen (ei pahalla), humalainen
Tuoksu: Varsin mieto, hedelmäinen, kukkainen

Varsin mukava tuttavuus tämäkin, tosin en niin perusta suodattamattomista uluista juuri tuon hiivaisen maun takia mutta tässä se ei haitannut niin pahasti. Tätä voisi kokeilla ihan kinkunkin kanssa.

Santa's Little Helper 2011:
Vaahto: Paksu, pitkäkestoinen
Väri: Musta, melkein läpikuultamaton
Maku: Kitkerän maltainen, jopa viskimäinen jälkimaku, voimakkaan paahteinen
Tuoksu: Pehmeä, hieman viinamainen, kukkainen, paahteinen

Tämä oli aika yllätys kun kaatoi ensimmäisen kulauksen suuhunsa ja nielaisi, oli varsinainen yllätys saada viskistä tuttu jälkipolte suuhunsa! mutta ei voi moittia, ihan en tätä lähtisi kinkun kylkeen ottamaan mutta näin jouluillan mukavana seurapoikana sopii Suomalaiseen suuhun varsin napakasti. Niin prosenttejahan tässä tontussa on 10.9.

Siinä ne ovat kuin pienen talon porsaat.

Molemmissa varsin hieno etiketti mutta tuon apulaisen etiketti on suorastaa liiankin jouluinen.

Itsenäisyyspäivän apetta

2011-12-07T12:04:00.001+02:00

Syötävä se on vaikka pyhäpäivä onkin ja mikäs on parempi syy tehdä hiukan juhlavampaa ateriaa kuin itsenäisyyden juhlinta. Linnan tansseista ja pukuloistosta en välitä pätkääkään niin senkin ajan voi käyttää vaikkapa ruuanlaittoon. Kunnia kuitenkin tästä päivästä kuuluu niille oikeille sankareille, jotka aikoinaan ovat tämän päivän meille mahdollistaneet.

Päivän menu oli varsin yksinkertainen mutta juhlava. Tarjottaviin herkkuihin kuului:

- pippuripihvi
- leipäjuustosalaatti
- yrttiset uunijuurekset
- bearnaisekastike
- panna cotta ja sitruunalikööri - mustikkakastikketta

Ei ehkä ihan annos kuin ravintolassa mutta taatusti maukkaampaa.

Koko komeus, valot pois "keittiöstä" ja kynttilän tunnelmassa ruokakin maistui paremmalle.

Jälkkäri oli suussasulavan pehmeää ja makeaa.

Pakko on tunnustaa että tuossa kastikkeessa tuli oikaistua oikein ja kunnolla eli pussikastikkeeseen menin sortumaan mutta en anna haitata sen pätkääkään. Pakko myös sanoa että vaikka kuinka itseäni pidän ruuanlaittajana niin pihvit ovat aina olleet minulle jostain syystä hankala paikka niin nytkin. Kahteen kertaan joutui lihaa paistamaan että sai kypsyyden kohilleen. Kaikki muu tulikin apukokin kanssa väännettyä alusta asti omin kätösin ja hyvää oli!

Porter – vaahtokarkkibrownie

2011-12-03T11:18:00.000+02:00

Tämän reseptin kävin nappaamassa facebookista Olut ja Ruoka yhteisöstä. Ideahan lähti siitä kun piti kielikurssin pikkujouluihin jokaisen viedä jotain naposteltavaa, joko suolaista tai makeaa. Valmistushan on varsin helppo ja yksinkertainen.

Porter-vaahtokarkkibrownie

150g tummaa suklaata
150 g voita
20 vaahtokarkkia
3 kananmunaa
2 dl sokeria
n. ½ dl portteria
2 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria

Sulatasuklaa ja voi ja anna jäähtyä hetken. Pieni vaahtokarkit kuutioiksi. Vaahdotakananmunat ja sokeri kulhossa. Lisää jäähtynyt suklaa-voiseos ja vaahtokarkitmunavaahtoon ja lorauta porteria joukkoon. Lisää vehnäjauhot ja vaniljasokeri.
Kaada seos laakeaan, leivinpaperilla peitettyyn vuokaan. Paista 175 asteessanoin 30 min. Jäähdytä ja leikkaa neliöiksi. Maistuu näinkin tai kuorrutettuna.

Portteri-suklaakuorrute

1 pkt tomusokeria
50 g sulatettua voita
7 rkl portteria
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria

Sekoitaainekset ja kuorruta kakkupalat.

Ohjeesta sanottava sen verran että en tiedä minkä kokoisia paketteja reseptin tekijällä on tomusokerista ollut mutta kuorutteeseen ei mennyt kuin ½ paketia tomusokeria ja silti lisäsin ruokalusikallisen Portteria. Leikkasin noista pieniä suupaloja, jotka kastoin kuorutteeseen, ihanan epäsäännöllisiä eli tämä sopii niillekkin joilla ei ole kärsivällisyyttä hienosteluun ja näpertelyyn. On muuten sellainen sokeripommi ettei missään.

Tuollaisia paloja tuli melkein 40 kpl.

Ihanan epäsäännöllinen ja rosoinen.

Hurmaavat talvioluet Old Brick's Inn:ssä

2011-12-01T10:10:00.001+02:00

Niin koitti jälleen aika suunnata nokka kohti Old Brick's Inn:ä. Jälleen oli tarjolla loistavaa makustelua ja tällä kertaa aiheena oli hurmaavat talvioluet. Iltaa isännöi Oluton.fi:n Mika Silajärvi, joka taistelee maukkaiden, erillaisten oluiden puolesta. Tosin nettisivusta ei hirveästi nähtävää vielä ole.

Mutta asiaan makusteltavina oli seuraavat loistavat tuotteet:

- Ayinger Winter Bock, Saksa, Tumma Lager
- La Trappe Bockbier, Belgia, Trappisti
- BrewDog Alice Porter, Skotlanti, Porter
- Malmgård Huvila X-Porter, Suomi, Imperial Porter

Yhteenkään noista en ollut aikaisemmin tutustunut ja panimoista ainut tuttu oli tuo Malmgårdin panimo. Oluet maisteltiin yllä olevassa järjestyksessä ja tietoutta tuli oluen maistelusta, kaatamisesta sekä pieni pala historiaa. Nyt keskityttiin maisteltaviin oluisiin ja niiden takana oleviin panimoihin. Onhan se tunnustettava että hyviä olivat kaikki ja paremmuusjärjestyskin löytyi.

1. Malmgård Huvila X-Porter: oikein suklainen ja paahteinen olut, niin maultaan kuin tuoksultaankin.
2. Ayinger Winter Bock: Makea tuoksu ja maku, tuoksussa siirappia.
3. BrewDog Alice Porter: Maltainen ja paahteinen tuoksu ja maku.
4. La Trappe Bockbier: Kukkainen tuoksu, maku marjainen hieman vehnäolutta muistuttava.

Lopuksi Brick's tajosi makustelijoille vielä suklaakakkua jota sai maistella oluiden kera ja voin kertoa että toimii kaikkien yllä olevien oluiden kanssa! Saimme myös maistaa (ja korjatkaa jos olen väärässä) sponttaanikäymismenetelmällä valmistettua Timmermanssin Warme Kriek Chaude-olutta, joka lämmitettiin ennen tarjoulua. Tämä kyseinen olut sopisi jopa glögin korvikkeeksi ja toimi tuon edellä mainitun kakun kanssa varsin loistavasti.

Ei voi taas kuin kiittää ja kumartaa Brick's:n henkilökuntaa ja Oluton.fi:n Silajärveä. Uusia makukouluja odotellessa!

Lapin Kulta luomu Jouluolut

2011-11-10T17:18:00.000+02:00

Mainoksen uhriksi jälleen joutui hän ja eihän sitä auttanut kuin pullolinen tuota Lapin Kullan jouluolutta ottaa ostoskoriin. Ei se setä mainoksessa turhaa tuotetta kehunut hyväähän tämä oli kuin mikä ja eksyy kyllä joulupöytään kinkun jatkeeksi niin että pätkähtää!

Vaahto: Tiivis, pitkäkestoinen
Tuoksu: Makeahko, humalainen
Maku: Maltainen, paahteinen, imelähkö (ei liikaa) ja humalainen jälkimaku
Väri: Suklaisen ruskea
Mainoksen mainitsemaa suklaan aromia ei kyllä eksynyt nenään eikä makunystyröille mutta loistava olut silti!

Hesen burger-salaatti

2011-11-10T16:53:00.000+02:00

Pieni väsy juhlitun viikonlopun jälkeen ajaa välillä paatuneemmankin kotikokin pikaruokalaan. En edes muista milloin olisin viimeksi käynyt syömässä jossain hampurilaisketjussa ja tämän kokemuksen jälkeen ei varmasti tule käytyä tulevaisuudessakaan. Hesehän mainostaa burgersalaattia, johon näin hiekkona hetkenä ja karppaajana menin sortumaan.
Annoshan sisältää salaattia, muutaman tomaatin kaksi pihviä, pekonia, juustoa ja majoneesin. Edellä mainituista parhaan makunautinnon antoi majoneesi. Pihvit säälittävän ohuita, kuivia, maku oli ihan ok. Pekonisiivut oli aivan korppuja, salaatti oli salaattia ja kaikki yksi pala juustoa oli kuivunut kuivien pihvien päälle!
Annos oli hintaansa nähden säälittävän pieni, olisi kannattanut ottaa siis vaikkapa kanasalaatti. Jostain syystä oletin että kyseessä olisi ateria kuten hamppareiden kohdalla ja mukaan olisi kuulunut juoma sekä esim. miniporkkanat tai vastaavaa mutta ei kaikki mitä 7 eurolla sai oli pakasterasiallinen salaattia. Niin se ajatti tekemään vielä illalla jääkaapin jätteistä iltapalaa, nälkä kun jäi!

Kuten jo mainitsinkin niin ainut mistä tulee edes jotain kiitosta oli maku, se ei ollut paha mutta ei hyväkään. On muuten ihan pikkasen erillaisen näköinen Hesen sivuilla.

Ihan vihjeenä Heselle vaikka tuskin mikään tämä perusteella muuttu niin tehkää sämpyläksi vaikka juustoleipäsiä niin voisi tulla vaikka kokeilemaan joskus toistekkin pikaruokalaa.

Herkuttelua mökillä

2011-11-08T20:01:00.000+02:00

Niin koitti taas se aika kun pääsi itseään paremmassa seurassa mökkeilemään, perinteinen "Karppanen" oli taas edessä ja pitihän sitä särvintäkin siellä saada kun oli iso joukko ruokittavia. Yhteisen suunnitteluillan jälkeen menuksi kehkeytyi seuraavaa:

Rosvopaisti (kaupunkilaisittain uunissa)
Kasvisgratiinia
Keitin- sekä maalaisperunoita
Halloumijuustoa
Salaattia

Itsehän ei taaskaan tarvinnut olla kuin oppipoikana keittiössä kun Kari ystävällisesti hoiti suurimman osan työstä ja sapuskasta, suuri kiitos kokille!

Rosvopaistiin oli varattu läskiä oikein urakalla eli n. 8 kg (nautaa ja possua), sekaan eksyi myös laakerinlehdet, porkkanat, sipulit ja lantut. Komeus isoon astiaan ja kansi päälle. Uunissa sai herkku muhia reilut 12 tuntia.
Gratiiniin tuli kukka- ja parsakaalia, pussi auraa, kermaa, koskenlaskijaa sekä maustehina paprika, pippuri ja suola. Halloumin valmistukseen ei tarvittu kuin paistinpannu ja voita. Kuva kertokoot ettei voi olla huonoa!

Noutopöydästä sai lapata niin suuren annoksen kuin lautaselle vain mahtui.

Ei meinannut enää olutta mieheen mahtua annoksen jälkeen ja jälkkäriäkin oli vielä tulossa.

Jälkkäriä ei ollut suunniteltu missään mutta onneksi joukossa on Make, jonka loihdintoja on aina ollut ilo nautiskella. Oli taas tehnyt mökkiläisille pienen yllätyksen. Tarjolla oli filotaikinaan käärittyjä banaaneja suklaatäytteellä ja vaniljajäätelöä. Kyllä maistui taas hyvälle ja näitä reseptejä aion häpeilemättä hyödyntää joku kerta!

Kyl maistui vaikkei meinannut enää mahtua muruakaan niin pakko oli lautanen tyhjentää!

Ravintola Kissanviikset

2011-11-01T20:42:00.000+02:00

Niin tuli käytyä syömässä ravintola kissanviiksissä ja eipä voi kyllä kauheasti moitteen sanaa antaa. Paljon olin kehuja paikasta kuullut ja odotukset olivat normaalia korkeammalla ja kyllä ne odotukset täyttyivät.

Alkupalaksi ukkoon upposi maa-artisokkakeitto, savuporomousse, josta nyt ei tietenkään ole kuvaa kun nälkä kurni niin vatsassa että oli hotkaistava soppa kitusiin heti kun sen eteensä sai. Kuitenkin mainittakoon että yksi parhaista keitoista mitä olen maistanut!
Pääruokana näin "karppaajana" otin listaltalta "kevyeen tapaan" kohdalta härän sisäfileen, joka oli höystetty runsailla kasviksilla, salaatilla sekä jonkinlaisella paprikahöystöllä.

Ei ollut kummemmin ylimääräisiä sörsseleitä lautasella, mutta sehän tuossa oli tarkoituskin ja maut oli ehdottamasti kohdallaan. Annos oli sopiva, sillä tilaa jäi vielä jälkiruualle.

Vanhana kondiittorina en voinut vastustaa kun listalta silmiin osui Lemon Curd-juustokakku.

Eikä voi sanoa kuin NAM! tuohon kun vielä kylkeen otti Monte Cristo-kahvin niin olihan se ateria isolla A:lla.

Jos nyt jotain moitetta voi antaa niin pihvi ei ollut medium vaan medium plus ja jostain syystä palvelu oli jotenkin ilmeetöntä, joskin muuten moitteetonta. Eli lopputulemana tuonne joskus uudestaan ja nauttimaan jotain muuta listan antimista.

Ny rillataan kerrostalossa

2011-10-29T15:11:00.001+03:00

Niin kuin monessa talossa myös meikäläisen taloyhtiössä kielletään grillaaminen parvekkeella, mikä on perseestä! Mielestäni kaasu- tai sähkögrillin käyttö tulisi sallia. Mutta hätäpä ei ole tämän näköinen vaan kun systeri tekee siivousta voi velikin saada omakseen mukavia yllätyksiä kuten raclette grillin.
Ei muuta kuin grille olohuoneen (tai siis sen ainoa huoneen) pöydälle ja suunnittelemaan menua!
Nyt tarttui matkaan possua, nautaa, halloumijuustoa, kesäkurpitsaa, paprikoita ja sipulia.

Possuihin lurahti öljyä, soijaa, sekä sekalainen lajitelma maustehia ja nautaan meni öljy, valkosipuli, viski sekä joukko mausteita ja yrttejä. Näitähän voipi maustella ihan oman mielen mukaan tai olla maustamatta. Mukaan kun kaupasta vielä tuli raclettejuustoa niin kyllä siinä kelpasi tv:tä katellessa rillailla ja napostella itsensä täyteen.

Tarjottavaa ei ehkä niin paljon mutta sitäkin laadukkaampaa.

Mukavasti paistui ja sai grillata vaikka kerrostalossa asuukin, toivottavasti edes osa "kärystä" meni naapureille.

Juustokeittoa pohojanmaalla

2011-10-15T17:23:00.000+03:00

Tuli tuossa käytyä Seinäjoella juhlimassa kaverin kolmekymppisiä ja sitä kautta myös oltua ihan hotellissakin yötä. Pakkohan se oli ennen juhla-ateriaa käydä nappasemassa jotain särvintä, ettei maha tyhjänä tarvitse olutta lähteä ryystämään.
Majapaikan tarjosi Sokos Hotel Lakeus ja särvintä tuli laitettua suuhun ravintola Matadorissa ja koska illalla oli tarjolla purtavaa niin ei alkuruokia pidemmälle tullut eksyttyä. Valinta osui Juustokeittoon kera paahdetun chorizon ja olipa varsin maukas kokemus mutta voiko mennä pahasti pieleen jos raaka-aineena on kerma ja juusto?
Palvelu pelasi hyvin eikä tarvinnut odotella ja muistettiin välillä käydä kysymässä onko kaikki hyvin ja ottaisimmekko lisää juotavia. Sen verran hyvä maku jäi suuhun ruuasta ja palvelusta että pitänee suositella ko. hotellia ja ravintolaa. Valitettavasti kuvia ei tullut otettua illan sapuskasta.

Sapuskata Irlannin mustasta kullasta

2011-09-30T12:52:00.000+03:00

Guinness tämä pikkuisten hopittien ja puutarhatonttujen asuttaman vihreän saaren lahja muulle maalimalle tarjoaa makunautinnon lisäksi oivan raaka-aineen ruuan laittoon. Tuoki edeltä mainitusta saaresta tulee reilusti muutakin hyvää! Reseptihän on kopioitu suoraan Olut ja Ruoka sivustolta lärväkirjasta, jossa Arthur Guinnessin päivän kunniaksi julkaistiin ko. sapuska. Sivustolta löytyy muutenkin vallan mainioita ohjeita oluen hyödyntämiseksi.

Eli siis pata Arthurin tapaan:

500 g naudanpaistia
½ kaali suikaloituna
sipuli suikaloituna
valkosipuli
2 tl kurkkumajauhetta
1 tl paprikajauhetta
3 laakerinlehteä
1 rkl hunajaa
1 dl Guinnessia
6 dl lihalientä
suolaa ja pippuria

Freesaa lihat ja kasvikset kuumassa öljyssä. Lisää valkosipuli ja mausteet paistele edelleen hetki. Lisää olut ja lihaliemi ja anna hautua niin että neste haihtuu puoleen. Itse annoin padan olla levyllä noin 1.5 tuntia miedolla lämmöllä mikä oli hieman liian pitkään eli nesteet vajeni liiaksikin. Tarkista lopuksi maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Hunajaa ei kaapista löytynyt niin käytin ruokosokeria, joka toimi ihan ok. Tuon ohjeesta löytyvän ohraton jätin tekemättä.

Hieman siis pääsi kuivahtamaan tuo pata mutta lihalientä ja/tai olutta lisäämällä saa sopivan paksuisen kastikkeen tuohon. Mutta maukasta oli ja pata kannattaa huuhdella kurkusta alas milläs muullakaan kuin Guinessilla.

Karhu Ruis

2011-09-26T21:52:00.000+03:00

Karhu tämä metsiemme kruunaamaton kuningas! Ja miten niin mainosten orja, tätäkään olutta ei välttämättä olisi tullut maistettua ilman mainosta. Niin eksyi käteen kauppareissulla Sinebrychoffin Karhu Ruis olut. Nyt löytyi meikäläisellekkin suodattamaton olut joka maistuu hyvälle, sellaiseen kun en vielä ole törmännyt (saa antaa vinkkejä) Niin eli mitä tuosta tölkistä sitten löytyi?

Vaahto: Tiivis, kermavaahtomainen
Tuoksu: Ruisraski, mallas, taikinajuuri
Väri: ruosteenruskea
Maku: Suodattamattomaksi olueksi raikas, maltainen, ruisleipämäinen

Oikein oli nautinnollinen tuopponen sohvalla kun tuota ryysteli kitusiinsa, voin suositella lämpimästi kokeilemaan.

Iltapalaa kaupungilla

2011-09-21T15:24:00.000+03:00

Niin tuli käytyä katsomassa la iltana stand up:a ja sen jälkeenhän piti saada särvintä pötsiin. Keskustaa kohti ja paikaksi valikoitui ensin Huviretki, se miksi ensin johtuu siitä että ruokaa ja palvelua sai ihan jostain muualta kuin Huviretkestä. Odotimme siis lähes tyhjässä ravintolassa arviolta 15-20 minuuttia eikä edes ruokalistoja saatu pöytään, vaikka sisään mennessämme meidät kyllä huomioitiin ja pyydettiin valitsemaan pöytä ihan vapaasi. Tarjoilijoilla näytti olevan tärkeämpää tekemistä tiskin takana sekä järjestäessä lehtihyllyä. Joten äänestys jaloilla ja paikan vaihto, eipä voi suositella Huviretkeä kenellekkään!

Onneksi Jyväskylässä on muitakin kuppiloita, josta saa palvelua sekä ruokaa. Valinta osui Old Brick's Inn ravintolaan jälleen kerran. Tupa oli melekein täynä mutta palvelu pelasi ja eipä aikaakaan kun oli tumma Sandels nenän edessä, joka muuten maistui Oluisen karitsan kanssa vallan mainiosti ja kaikille hiilarikammoisille niin tässä oiva annos myös heille! Päkän seuraksi kun oli laitettu tomaattisia maalaiskasviksia. Annos oli riittävä sillä minäkin suursyömäri tulin ateriasta täyteen. Kiitos jälleen kerra ko. ravintolalle hyvästä palvelusta ja ruuasta!

Ween Maan Wiljaa

2011-09-19T19:03:00.000+03:00

Niin se oli taas se aika vuodesta että tämäkin tapahtuma järjestetään. Aluksi ajattelin etten menisi ollenkaan mutta päätin kuitenkin käydä katsomassa jos jotain maalimaa mullistavaa osuisi kohdalle.

Harmaata oli mutta kastumiselta säästyttiin.

Kaikenmaaliman herkkua oli tarjolla niin ilmelän kuin suolaiseenkin nälkään.

No eipä osunut maalimaa mullistavaa kohdalle mutta kuitenkin tapahtuma oli jotenkin erillainen kuin ennen, en tiedä johtuiko se siitä että rakennustyömaan alta oltiin siirrytty eri paikaan ja sisätiloihinkin asti, en osaa sanoa!

Kippoa ja kuppia oli myynnissä syötävien tuotteiden lisäksi.

Raksa rumentaa maisemaa mutta tilaa oli enemmän kuljeksia.

A-halli oli myös käytössä ja siellä olikin enemmän näytillä kädentaitoja kuin evästä.

Edelleen kuitenkin tarjolla oli ween ja maan wiljaa monessa eri muodossa sekä muutamia uusiakin oli eksynyt joukkoon kuten Poppamiehen tuotteita myyvä koju, jossa sai maistella tulisia tuotteita oikein kunnolla. Muutenkin kun oli levittäydytty laajemmalle ei tunggosta ollut ärsyyntymiseen asti kuten normaalisti.

Lohta oli tarjolla niin loimuna kuin savustettunakin sekä tietenkin niitä muikkuja.

Järjestäjä oli kerrankin tajunnut jättää tilaa kojujen väliin.

Muuten tapahtuma oli sama vanha savulohi muikkurove markkina kuin ennenkin ja edelleen ihmetyttää se miten kalalle saadaan hintaa noin paljon ja mitä noita muikkuja maisteli niin joko ne olivat suolattomia tai niissä maistui öljy. Mitään ei tällä kertaa tarttunut kotiin vietäväksi vaan nyt nautittiin kaikki maistiaiset paikanpäällä. Parasta antia oli Virolaiset Saarenmaine oü:n makkarat ja juustot sekä edellä mainitut poppamiehen tuotteet. Kuvaahan ei kummastakaan kojusta luonnollisesti ole.

Ruokaa Pärnuusta jälleen kerran

2011-09-13T21:29:00.000+03:00

Toistan tekstin toisesta blogistani eli joku voisi ihmetellä miksi matkustaa samaan paikkaan monesti ja vieläpä saman vuoden aikana mutta menkää käymään ja syömään niin tiedätte miksi tai ainakin minuun Viro yleensä kolahtaa maana matkakohteena niin kulinaarisesti kuin muutenkin.
Kuten usein ennenkin majapaikkana toimi Aleksandri Pub ja siellähän ruoka on aina hyvää ja edullista! kuten koko Pärnuussa. Viroa lukuunottamatta en ole ns. kalliiseen ruokaan törmännyt.

Aleksandri Pubin lohikeitto on huippu (näin melkein kalattomana) ja hintakaan ei voi olla este 2 euroa lautanen.

Seljankka ja olut samassa paikassa 4.3 €, ei paha! Suomessahan et tähän hintaa saa edes olutta!

Perinteinen "aamupala" Tervise Paradis kylpylän kattoterassilla, eli kakkua ja olutta.

Ravintola Edelweissin ruoka oli hyvää ja annoskokoakaan ei voi moittia

Tallinnan päässä tuli käytyä syömässä Poseidonissa, jossa possu oli kyllä pikkasen kuivaa mutta ei hintaakaan annoksella ollut kuin 11.80 mehun kanssa.

Se mikä harmittaa niin en tajunnut (kiitos jonkinlaisen humalatilan) ottaa kuvaa pe illan tai siis yön sapuskasta mutta Aleksandri Pubin lihalautanen on kyllä vertaansa vailla ja tämä noin 6 hengelle tarkoitetun snacklautasen vedimme Artsin kanssa ihan kahdestaan ja voin sanoa että lautasessa riitti syömistä oli makkaraa, lihapullia, täytettyjä leikkeleitä, salaattia yms. yms.

Possun polvea, olutta ja olutta

2011-09-08T09:00:00.000+03:00

Aikoinaan mainitsin tästä Saksan lahjasta Suomelle eli Lidlistä ja sieltähän saa vaikka mitä herkkuja. Nyt oli koppaan pudonnut possunpolvi ja mietiähän sitä piti mitä sen kanssa tarjoisi. Kun nyt itseäni jonkinlaiseksi karppaajaksi voin kait kutsua niin lisukkeet valittiin huolella, mutta jälkiruoka tehtiinkin kaikkia karppauksen periaatteita sortaen.

Eli pääruuaksi oli tuota sian käpälää ja oluessa marinoituja yrttijuureksia, näitä juureksia olen tehnyt ennenkin mutta hiukan eri tavalla.

Possua ja yrttijuureksia olutkastikkeella:

Possunpolvi
2 porkkanaa
Pala selleriä
2 pientä naurista
1 lanttua
tavallista- ja punasipulia
valkosipulia
pippuria, paprikajauhetta, suolaa
kourallinen tuoretta basilikaa ja rosmariinia
n. 1 dl lihalientä
Sandelssin tummaa olutta

Elikkä juurekset pieniksi ja paistoin tilkassa voita niitä ensiksi, yrtit ja mausteet joukkohon ja pikku pyöräytys. Tämän jalkeen pataan meni lihaliemi ja olut. Uuni oli lämmittänyt ihteensä sellaseen 150 asteeseen ja sinne paistinpannu muhimaan ilman kantta. Siellä ne sai muhia noin 10 minuuttia. Tämän jälkeen sai sika mennä uuniin ja juureksille kansi pääle. Sika kun oli jo ystävällisesti Sakasan maalla paistettu valmiiksi ja vaati vain 30 lämmityksen. Tämän jälkeen juurekset pois uunista ja lämpö uunissa tuonne 250 asteeseen ja korventaa sikaa niin että nahkasta tulee rapsakka.

Ei tuosta voi kun kehua itteensä sen verran makoisaa oli tämä satsi. Polvessa olikin yllättävän paljon lihaa mussutettavaksi, siitä kun söi kaksi ja vielä jäi tähteitäkin.

Jälkkärin resepti tuli suoraan telkkarista, sillä kerrankin oli tv:stä tullut jotain laatuohjelmaa nim. Nautintona olut ohjelman sivuilta löytyy vaikka mitä herkkuja. Reseptiä pikkasen soveltaen mutta herkkua oli.

Banaanit olutsiirapilla:

1 dl ruokosokeria
2 banaania
Tummaa olutta (Murphy's Stout osui kohdalle)
Vanilijavaahtoa (alkuperäisessä vaniljajäätelöä)

Vaniljakastike vaahdoksi ja laitoin sen pakkaseen. Sokeri paistinpannulle jossa se saa sulaa mutta älä päästä palamaan. Olutta loraus perään kun sokeri on sulanut (lisää olutta jos seos liian tahmeaa) Banaanitkin heti perään ja voitele banaanit olutsiirapilla kypsäksi. Lautaselle pari banaanin puolikasta ja olutsiirappia sekä vaniljavaahtoa.

Ei ehkä näytä nuo banaanit niin houkuttelevilta mutta jumalauta minkä makusia!! nyt ylätyin jopa itsekkin. Varsin raskas ateria mutta suosittelen kokeilemaan varsinkin tuota jälkkäriä se vei kielen mennessään ja kunnon karppaajahan käyttää jotain korviketta tuossa makeutusaineena.

Malmgård Blond Ale

2011-09-05T20:19:00.000+03:00

Tämän panimon tuotteita en ole aikaisemmin rekisteröinyt millään tavalla mutta siihen onkin tulossa muutos. Tämä Malmgård:n Blond Ale olikin vallan loistava tuttavuus ja onhan tämän perusteella jatkossa maisteltava muitakin tuotteita! Nyt siis makustelussa tämä mainio pintahiivaolut, joka toimi ainakin minulle janonsammuttajana ja oli muutenkin varsin letkeä juotava.

Tiedä sitten olisiko tulos ollut eri jos olisin nauttinut aineen pullosta mutta lasiin kaadettuna sain esille seuraavanlaisen arvion.
Väri: Kirkas, vaaleanruskea
Tuoksu: Sitrus, hedelmäinen
Maku: Raikas, vahva humalan maku, kitkerä jälkimaku, joka miellytti ainakin allekirjoittanutta
Vaahto: saippuvaahtomainen, vaalea ja hyvin kevyt

Juustokeitto kera pekonin

2011-08-18T19:22:00.000+03:00

En oikein tiedä mistä pätkähti mieleen mutta rupesi tekemään hirmuisesti mieli pekonia ja juustoa. Siitä oli sitten koitettava päästä yhteisymmärrykseen miten nuo kaksi jaloa ainetta saadaa sovussa yhteen, ei sinänsä mitenkään vaikeaa sillä pekonihan maistuu vaikka korvapuustin kera juustoista nyt puhumattakaan.

Niin virisi ajatus pekonisesta juustokeitosta! Jääkaapista kun löytyi sopivasti paketillinen koskenlaskijaa ja vahingossa mustaleimajuustona ostettu mustaleimasulatejuusto niin alkoi ainekset ja keiton resepti syntymään, keittoon lätkäistiin siis:

1 l vettä
paketti pekonia
250 g koskenlaskijaa
50 g mustaleimasulatejuustoa
50-100 g aurajuustoa (oman maun mukaan)
2/3 pienestä paprikasta
2 dl kermaa
sipuli
3-4 valkosipulin kynttä
1 kuutio lihafondia
pippuria, basilikaa ja ruohosipulia
1.5-2 tl vehnäjauhoa ja tilkka vettä

Paistele ensin pekonit rapeiksi ja kuivamaan talouspaperin päälle. Silppua sipuli, valkosipuli ja paprika pieniksi ja freesaa ne pekonin rasvassa. Laittele samalla kattilaan vesi ja fondi, sillä välin kun vesi kiehuu paloittele pekonit pieneksi kuutioiksi. Lisää lihaliemeen sipulipaprikaseos ja pekonit sekä murustele juustot kattilaan. Anna kiehua hiljalleen sekoittaen niin kauan kunnes juustot ovat sulaneet, kaiken juuston ei tarvitse edes sulaa ompahan kokkareita. Kun keitto alkaa olemaan valmista lisää vielä mausteet, kerma ja tee suuruste vehnäjauhosta ja vedestä. Anna hautua muutama minuutti ja ei kun lautaselle ja päälle tuoretta ruohosipulia ja parikaa silputtuna.

Ekskursiomatka kiljun alkulähteille

2011-08-15T11:05:00.001+03:00

Juu välillä pitää matkata että pääsee oikeiden aineiden lähelle. Nyt kohteena Pori ja eritoten ravintola Beer Hunter's sieltä kun saa nuoruusvuosien eliksiiriä eli kiljua! ja samalla haaveissa oli päästä maistamaan ravintolan itse tekemää viskiä.

Kilju tämä toivottavasti jokaisen nuoruusvuosilta tuttu kännijuoma tai ainakin luulisin niin että jokainen minun ikäluokan kaveri on joskus mehukattipöntössä tai ämpärissä tehnyt tätä taattua krapulan ja ripulin aiheuttajaa mutta mene ja tiedä. Nyt sitä on kuitenkin valmistettu ihan teollisesti oikein hanatuotteeksi asti ja pakkohan sitä oli päästä maistamaan.

Varsin mielenkiintoinen kokemus mutta aivan eri muistot oli minun mielessäni siitä miltä kilju maistui. Maku oli jokseenkin simamainen ja sitruunainen, väri taasen punertavan samea. Ainut mikä oikein viittasi kiljuun oli kitkerä jälkimaku ja tämä oli se joka palautti nautiskelijan nuoruusvuosien muistoihin eli loppujen lopuksi onnistunut tekele, suosittelen!

Niin valitettavasti itse talon omaa viskiä emme päässeet maistelemaan sillä jalo aine oli päässyt loppumaan. Kiitokset kuitenkin ravintolan tarjoilijalle ruokapaikan suosituksesta sillä sehän olikin sitten viskinmaistelijan paratiisi.

Niin kun reissussa on niin on sitä syötäväkin ja suosituksen perusteella ruokapaikaksi valikoitui Steak Whiskey Huose Galle ja kyllä meinasi mennä pää sekaisin kun astui sisään ja jäi ihastelemaan baaritiskin takana näkyvää komeutta! Seinällinen pelkkiä viskejä! ravintolan mukaan eri viskejä on noin 190 kpl tuolla voisi asua viikon ihan helposti! Mutta se ruoka lautaselle lätkähti Marmori-Grillihärkää ja voi että kun se oli hyvvee, ei halvimpia paikkoja mutta palvelu pelasi ja ruoka oli erittäin maistuvaa. Annoshan piti sisällään: Marmoroitua härän ulkofileetä, marsalkkakastiketta, Musta Pekka- pippurituorejuustoa ja ranskalaiset perunat. Perunat tosin vaihdoin kasviksiin ja juomaksi suositeltiin sapuskan kanssa Velkopopovicky Kozelia.

Jälkiruuan aika kun tuli niin en malttanut olla pyytämättä viskilistaa eteeni ja olipa lista varsin kattava! Lasiin eksyi ensin ruisviskiä valitettavasti olin niin innoissani kuin pikkupoika karkkikaupassa etten edes laittanut merkkiä ylös! mutta minkäs teet kuitenkin viski tuoksui vahvasti toffeelle ja maku oli siirappimainen, rukiinen jopa hieman leipää oli maistavani sekä kukkainen. Toisena jälkkäriksi eksyi Nikka Whiskeyn single malt miyagikyo 12 vuotta vanhaa ainetta joka tuoksui hedelmiltä ja maku oli savuinen ja hedelmäinen.

Erittäin onnistuneita valintoja molemmat ja noin maittavan ruuan jälkeen olikin hyvä saada hieman miestä väkevämpää vatsaan.

Niin sitä ilta jatkuin maistellen erillaisia oluita calsbergista karhuun mutta maltilla kun seuraavana päivänä piti jo jatkaa matkaa takaisin kotiin. Mutta käykää ihmeessä ihmettelemässä Beer Huntersin olut- ja viskivalikoimaan sekä Gallen viskiseinää!

Kuhalan Iltapala

2011-08-11T17:51:00.000+03:00

Onko kukaan kuullut yksityisetsivä Kuhalasta...ai on ja ei, no kyseessä on siis Markku Ropposen Jyväskyläläisen kirjailijan luoma tuote tai henkilö. Yhtään kirjaa en valitettavasti ole lukenut mutta paljon niistä kuullut ja tämä asia pitää korjata tämän kesän aikana.

Se miksi nyt tätä korkeampaa kulttuuria käsitellään täällä on se että Old Brick's Inn on ottanut ruokalistalleen Kuhalan iltapalan ja pakkohan se oli herkuttelijan käytävä se maistamassa. Olen kuullut että kirjoissa juuri tämä päähenkilö (Otto Kuhala) käy syömässä Bricksissä, korjatkaa jos olen väärässä!

Annoshan koostu Roinilan aromilihan valmistamasta bratwurstista, härän marmorifileestä, Martinmäen aurajuusto-savulohesta, marinoidusta paprikasta sekä itse tehdystä sinappista ja alle lätkäisty hiukan salaattia! Ja minä melkein kalattomana ihmisenä voin ylistää annosta oli muuten maut kohillaan ja lohen ja salaatin maut sulautuivat saumattomasti yhteen joita härkä ja bratukka mukavasti suolaisuudellaan korostivat! Palvelukin pelasi moiteettomasti Neste-rallin hälinästä huolimatta, jälleen suuri kiitos ravintolalle ja kokille! lisää tälläistä tähän kaupunkiin!

Histamiinia!

2011-08-08T17:34:00.000+03:00

Niin on sitä lomamatkankin jälkeen syötävä mutta mikä neuvoksi kun kaapissa on matkan jälkeen vain paskoja vihanneksia? No onneksi kaupunki on täynä ravinteleita, jotka tarjoavat jos jonkinlaista herkkua nälkäiselle kulkijalle!
Kohteeksi valikoitui Sohwi, jonka olin kuullut tarjoavan listallaan hevosta...kyllä vanha kunnon Histamiini on siis päätynyt lautaselle ja pitihän sitä päästä maistamaan.

Niin annokseenhan kuuluu: Hevosen sisäfileetä, Aura-portviinikastiketta, pekonia, juustogratinoitua perunaa, papupaistosta ja maissintähkää.
Hintaa annoksella on 27.80,- joten ei mikään halpa mutta hyvää se oli. Maku vaan ei ollut oikeastaan normaalia nautaa kummempi, jos olisin sokkona saanut pihvin eteeni olisin luullut syöväni nautaa. Väri ja pihvin rakenne oli se mikä poikkesi naudasta eli väri oli tummempi ja lihasyyt tiukemmat. Liha oli mureaa ja maukasta. Annos oli suuri ja siitä tuli todellakin maha täyteen suosittelen kokeilemaan jos ei rakasta liikaa Histamiinia!

Lomareissun sapuskata

2011-07-31T20:15:00.000+03:00

Niin alkoi loma mukavasti viikon moottoripyörämatkalla Viroon ja onhan sitä syötävä lomallakin vaikka kyllä se hyvä lehmä tai sonni elää melko pitkään pelkästään juomalla!

Matkakohteena ensimmäisenä oli Pärnu, jossa olimme perillä la iltana. Kyllä kelpaa matkamihen makoilla vatsan vieressä varsinkin kun esim. keitto maksaa 2 - 2.5 euroa ja pihvin sekä oluen saa noin 7-9 eurolla. Toki tuli käytyä toisena päivänä syömässä kalliimmassakin paikassa mutta siitä kohta.

Kyllä kelpasi tulla Aleksandri Pubiin mökkeilemään varsinkin kun keittiöstä saapi vallan mainiota Seljankkaa.

Seuraavana päivänä sitä jo ehti käydä kahvilassa, grillillä ja ihan siellä hieman kalliimmassakin paikassa syömässä. Pärnuussa onneksi löytyy tarjontaa joka makuun ja hintaan siis kallistahan ei tunnu olevan missään vaan on halpaa ja halvempaa.

Grilliltä satunnainen matkailija saa pikku huikopalaa ja janokin sammuu samalla. Suomeen pitäisi saada sama väljä laki alkoholin tarjoilusta!

Se kalliimpi paikka Seegi Maja on keskiaikainen hotelli/ravintola, josta viimeksi sai vallan mainiota ruokaa.

Nyt olikin systeemi muuttunut ja ruuan valittuaan piti valita lisäkkeet kun ne ennen kuuluivat annoksen hintaan. Lautaselle läpsähti Grillattu vasikanliharulla yrteillä, viereen otin lanttuporkkanapuuron. Nyt on sanottava että oli niin kutittamalla tapettua nautaa ettei meinannut hammas eikä edes puukko pystyä. 10 pistettä tulee puurolle oli niin samettisen kermaista ettei missään. Mutta tuo liha... se oli kyllä hyvän makuista mutta ei meinannut puukolla saada palaa kääröstä saatika kun sen palan sai suuhun...niin sitkeää ettei edes tiimarin kuminauhat pärjää.

Mikäs se on mukavampaa kuin päättää huono ruoka hyvään jälkiruokaan! Ja kyllähän se ekspresso ja kirsikka kakku leipurille maistuu.

Seuraavana majapaikkana olikin Viljandi, yllätyin siitä etten meinannut löytää ravintolaa ko. kaupungista niitä ei siellä mainosteta ja keskustan hotellinkin ravintola oli kiinni niin yöllä kuin päivälläkin, joten ensimmäiseksi ruokapaikaksi osui armeenialainen ravintola keskusta tuntumassa.

Lautaselle valikoitui vartaassa grillatut possunpalat kera ranskalaisten ja salaatin. Tätä annosta on kehuttava ei mitää gourmeeta mutta erittäin hyvää!

Toisena päivänä. Tästä ei nyt juhlaa syntynyt mutta nälkä siirtyi seuraavaan päivään eli possun nitseli ja ranut.

Kolmantena paikkana kartalta oli valittu Tartto ja tämä se vasta olikin mukava paikka! Oli meininkiä, kahviloita ja ravintoloita joista valita. Majoituimme Aleksandri hotellissa, jonka yhteydessä oli keskiaikainen ravintola.

Keskiaikainen possunpihvi oli hyvvee ja grillattu tomaatti sekä valkosipuli maistui.

Ja jälleen jälkkäriä kahvilassa, mummon lämmin raparperipiiras ja vaniljajääteloä sekä kahve!

Olisiko hinta ollut jon 3 - 4 euron paikkeilla.

Juustokeittoa!

Taas kahvet ja New Yorkin suklaakakkua, tämä oli niin suklainen että tuli jopa hieman äitelä olo!

Niin nälkäinen olin toisena päivänä että en malttanut kuvata toisen päivän pääruokaa! väliilä käy niinkin.

Viimeinen kaupunki oli Narva. Täällä ei oltu kuin yksi yö joten helpoimmalla mentiin ja menimme Narva hotelin ravintolaan syömään jossa emme yöpyneet vaan majoituimme Central hotellissa.

Välillä kanaa! Nyt oli kokki osannut a maustaa ja b paistaa kanan, ei mitään kuivaa ylikypsää känttyä vaan oikein mehevää ja maukasta.

Aamupala oli veikeä lautasella tuotiin emmeet juomia ja leipiä lukuunottamatta.

Palatakkin pitää kotiin, valitettavasti! Aamusta aikaisin liikenteeseen ja kohti Tallinnaan, samalla otettiin aikaa sille että ehditään kiertää hetki Tallinnassa ja käydä myös syömässä. Enemmän tarinaa matkasta ja itse kaupungeista löytyy Timonin reissuissa. Mutta se ruoka Tallinnassa oli varsin maukasta ja ei jälleenkään tullut reissua ilman grillimakkaraa!

Kyllä kelpasi matkamiehen maistella grillimakkaraa ja mausteista bratukkaa varsinkin kun kylkeen laitetaan oluessa paistettua hapankaalia ja tulista chilikastiketta!

Paluumatkalla Suomen puolella tuli vielä pysähdyttyä Stop and Go grillissä Nastolassa 4-tien varrella. Tätä paikkaa voin suositella lämpimästi ja varmasti tulen ajamaan tuonne uudestaan! Kuvaahan ei tietenkään tullut otettua!

Korpilahden palvipäivät

2011-07-12T20:33:00.001+03:00

Korvaani tarttui kuin ihmeen kaupalla se että menneenä viikonloppuna oli tarjolla läskiä, palvia ja lihaa Korpilahdella, tapahtuma oli siis Palvipäivät. Ensin oli tarkoitus mennä paikanpäälle pyörällä ja jatkaa siitä Joutsaan Chopper Show tapahtumaan, mutta keli teki tämänkin mahdottomaksi kun en millää viitsinyt toppavaatteita pukea päälle, eli siis autolla matkaan.

Perille päästyäni pettymys olikin suuri, ei noita nyt oikein palvipäiviksi voi kutsua kun 99.9% alueesta on pelkkää metrilakua, kebabbia, kalasäilykkeitä ja pärekoreja. En edes ensimmäisellä kierroksella huomannut sitä yhtä pientä nurkassa kököttävää kojua missä tätä "kuuluisaa" läskiä myytiin ja kun sen löysin niin olipas kallista, 28.5 eskoa kilo!! joku raja se on ryövätessäkin perkele! jäi läskit ostamatta ja tietääpä ensi vuotta varten ettei tuonne tarvitse nenäänsä työntää menen suosiolla suoraan Joutsaan Joutopäiville kun näyttää että ne järjestetään samaan aikaan!

Muikkua, kebabbia, lettuja

Vaatteita, metrilakua

Lisää rättejä, puukalusteita

Säilykkeitä ja OP mutta ei missää lihaa!

Olin niin Vit......nut etten enää edes ottanut kuvaa itse läskistä saati että olisin osannut mennä Joutsaan ollenkaan vaan tyydyin sipulinippuun ja senkin ostin S-marketin pihasta jossa olisi ollut palvattua lihaa myynnissä yli 6 euroa halvemmalla!

Kakkua kera mansikoiden!

2011-07-09T18:45:00.005+03:00

Niinhän siinä pääsi käymään että kaupasta tarttui laatikollinen mansikoita matkaan ja niillehän oli toki tehtävä jotain. En toki käyttänyt kaikkia mansikoita kakkuun niin paljon en minäkään jaksa syödä, suurin osa meni pakkaseen mutta kakku oli saatava.
Kun kuitenkin edes jotenkin yritän noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota niin pohjahan syntyi legendaarisesta jauhottomasta mutakakusta. Loppu onkin hyvin yksinkertaista anna kakun olla jääkaapissa yön yli ennen kuin alat täyttämään, ehtii vetäytymään kunnolla.
Muuten kaakun teko onkin simppeliä. Pohja halki, ei tarvitse kostuttaa jos ei halua. Väliin laitoin itse tehtyä mansikkarahkaa ja kokonaisia mansikoita (ja reilusti) päälle kermavaahtoa ja mansikoita (edelleen reilusti).
Hyvää oli ja kahviporukalle maistui siinämäärin että reseptiä piti ruveta jakamaan, kun tästä ei tule liian imelää. Kuva kertokoon loput.

Kakun ei kuulukkaan olla kaunis, ennemminkin juuri tuollainen räiskäisy!

Laitilan Kievari Mämmi vs Vakka- Suomen panimon Pääsiäisolut

2011-07-07T20:19:00.000+03:00

Pääsiäisestä on toki aikaa mutta tuli silloin ostettua kyseiset pullot kaappiin seisoskelemaan ja mikäs sen parempi tapa viettää iltaa kun maistella oluita ja kirjoitella mielipiteitään vaikkakin oluiden ns. sesongista onkin aikaa.

Maistelin varmuuden vuoksi oluet eri iltoina etteivät sekoittaisi makuaisteja. Ensimmäisenä pöytään ja tuoppiin läsähti Vakka-Suomen tekele.

Vakka-Suomen Pääsiäisolut
Tuoksu: kaakaomainen, vetinen
Väri: Laimean ruskea
Maku: Vetinen, laimea kaakao, kaikki tumman oluen täyteläisyys puuttuu
on kuin olisi juonut veteen sekoitettua laimeaa kaakaota hapoilla.
Vaahto: Paksu mutta häipyy nopeasti

Laitilan Kievari Mämmi:
Tuoksu: Paahteinen, mallas, hiukan imelä
Väri: Punertava, hieman konjakkimainen
Maku: Pomeranssi maistuu, hieman kirtkerä (hyvällä tapaa), Mämmi ei kyllä maistu mitenkään
Vaahto: Tiivis mutta häipyy nopeasti

Voitajaksi nousi aivan 6-0 Laitilan Mämmi vaikka siinä ei mämmi maistunutkaan, tätä toki olisi toivonut kun sitä oluessa mainostetaan mutta se olikin mielestäni ainut puute tuossa.
Pääsiäisolut oli todella pohjanoteeraus, josta voi vain sanoa että tässä tapauksessa olisi kannattanut pitää suklaa suklaana ja olut oluena! Sen verran veti mielen synkeäksi etten ko. olutta osta enää ikinä muut ko. panimon tuotteet onkin sitten asia erikseen.

Juhannus

2011-06-30T20:11:00.002+03:00

Niin se taas tuli vietettyä tämä keskikesän juhla, jota myös juhannukseksi kutsutaan. Juhla missä Suomalainen mies pääsee toteuttamaan itseään eli laittamaan sen kossun pakkaseen ja kusemaan veneestä. Herkuttelijan juhannus poikkeaakin tuosta perinteisestä ja uutisista saimme kuulla että tänä juhannuksena herkuttelioita oli enemmänkin, kun oli historiallisen vähän sepalus auki ja kalu kädessä hukkuneita!
Se mitä herkuttelija juhannukseen kuuluu on grilli, makkara, possu, nauta, kana, tietenkin olut sekä kokko, lavatanssit, mökki, sauna ja uinti! Eikä ole missään tärkeysjärjestyksessä!

Tästä se on herkuttelija hyvä aloittaa!

Niin siinä grillin hellässä huomassa lämpenevät täytetyt paprikat, possun kylkipala sekä makkarat.

Vaikka ei allekirjoittanutta voi edes hyvällä tahdolla sanoa parkettien partaveitseksi saati edes linkariksi tuli laitettua jalalla koreasti!

Kokko oli varsin komea ja maisemat kohillaan. Tosin kiitos EU:n ei enää nähdä kunnon kokkoja vain tälläisiä risukasoja.

Juhannuspäivän aamupala!

Sauna ei ollut siitä suurimmasta päästä mutta sitäkin parempi. Löylyt olivat pehmeät mutta tehokkaat.

Grilliin eksyi täytettyjä herkkusieniä, kasvisnyyttejä, possua, nautaa ja kanaa. Huomatkaa loistava paistinlasta!

Lopuksi vielä perisuomalainen kuva kuin vain voi olla. Uimassakin tuli käytyä!

Iltapalaksi skebabbia!

2011-06-28T21:48:00.001+03:00

Niin alkoi nälkä kurnimaan ja maha laulamaan kun israelilaiset naiset itkumuurilla! Pakkohan se oli ruveta mahaa täyttämään, mutta mikä neuvoksi kun kauppaan ei enää ehdi? No jokaisen itseään kunniottavan tai edes muita hiukan vähemmän halveksivan nälkäkurjen varastosta pitää löytyä aina jotain suuhunpantavaa!
Niin löytyi pakasteesta kebabbia ja jääkaapin suunnattomasta luolastosta loput sekä tietenkin parvekkeelta sopiva nippu erillaisia tuoreita yrttejä.

Elikkäs pannulle lätkähti paprikaa, puna- ja keltasipulia, jalapenoja, kebablastuja ja mausteeksi ruohosipulia, korianteria, basilikaa, rosmariinia, valkosipulia sekä nomu peri maustetta ja pippuria. Loppui itkumuurilla lauleskelut ja vatsa oli taas oma hyvä itsensä! Niin ja siinä vaiheessa kun homma alkoi "kuivumaan" kasaan niin pannuun heitettiin jämät tuorejuustosta, jonka makuna oli taco!

Ei ehkä esteettisesti niin kaunista mutta niin maukasta! Nälkä lähti ja hyvä mieli valtasi kropan!

Sataman yö

2011-06-20T19:52:00.002+03:00

Pakko se on käydä aina tarkistamassa mitä alue pitää sisällään ja mikäs on käydessä kun samalla saa nauttia hyvästä seurasta ja musiikista. Kuitenkin on todettava että miksi ei näihin markkinoihin/tapahtumiin saada sapuskan puolesta koskaan mitään uutta tätä kohta kehumaani kojua lukuunottamatta. On pyttäriä, thairuokaa, muikkuja, kebabbia ja makkaraa.
Kiitos kuuluu kuitenkin tälle kojulle joka on osannut tuoda nämä Sakasan herkut myös Suomalaisen possunpurijan ulottuville. Mikään ei vedä vertoja kunnon currybradwurstille ja Sakasanpojan lihavartaalle! Ehkä maksaa enemmän kuin Suomalainen atrilli mutta on makuakin koko rahan edestä.

Jo pelkällä ulkoasullaan tämä koju poikkeaa edukseen, ei mikään telttakioski vaan tähän on nähty aikaa ja vaivaa.

Kyllä nälkäisen sataman kävijän kelpasi pistellä pientä huikopalaa naamaan!

Tämä kepakko se kruunasi illan, on siinä saatu porsas jaloon ja maukkaaseen muotoon.

Varjolan tilan sapuskata

2011-06-08T18:26:00.001+03:00

Bussilastillinen motoristeja lähtivät viettämään hyvin ansaittua K-S MP-näyttelyn talkoolaisten kiitosjuhlaa Varjolan tilalle. Tilalla oli leikkimielisiä kisoja, saunomista, nesteytystä sekä tietenkin itseään parempaa seuraa! Illankulusta ja kisoita enemmän täällä. Iltapäivän kruunasi erittäin maukas ja hyvä sapuska!

Koskibuffeseen kuuluipi:

*Silliä ja ranskankermaa*
*Graavia lohta, sinapinsiemenkastiketta*
*Tunturirieskaa ja savuhärkämoussea*
*Paahdettua kanaa ja tomaattikastiketta*
*Vihreää salaattia ja talon kastiketta*
*Varhaiskaali-Pähkinäsalaattia*
*Peruna-pekonisalaattia*
*Tomaatti-mozzarellasalaattia ja balsamicosiirappia*
*Pippuroitua porsaan sisäfilettä ja hunajakastiketta*
*Kuorrutettua lohta ja valkoviinikastiketta*
*Varhaisperuna-kasvispaistosta*
*Keitettyä perunaa*

Jälkkäriksi:

*Kahvia ja teetä*
*Mansikka-vanilja tartalettiä*

Kyllä siinä kelpasi motoristin ryystää virvokkeita kun sai noinkin maukasta mahantäytettä. Todettava on että kaikkea paitsi silakoita tuli maistettua ja ei voi kun kehua sapuskan tasoa, makua ja näköä. Erikoiskiitoksen saa tunturirieska ja savuhärkämousse sekä jälkiruoka!

Luomu Leevi

2011-06-02T18:16:00.002+03:00

Tulipahan sitten kokeiltua tuolla HMKP:n reissulla Teerenpelin Luomu Leeviä. Teerenpelihän on Suomalainen pienpanimo ja tislaamo, jolla löytyy myös ravintoloita. Teerenpelin kotisivuilla kannattaa käydä vierailemassa olit sitten oluen tai viskin ystävä!

Mutta itse tuotteeseen, pullohan on varsin konstailematon siisti ja jopa kaunis! Lasiin en olutta kaatanut joten väri jää arvioimatta. Maku oli varsin humalainen, jopa katajan olin sieltä maistavinani! hieman hapan ja varsin pehmeä maultaan oikein hyvä peruslaager. Tuoksu niin ikään varsin humalapitoinen mutta kuitenkin raikas. Jostain syystä olisin odottanut tunkkaista tuoksua...johtuneeko jotenkin tuosta luomusta. Varsin positiivinen yllätys ja sopii mukavasti kyytipojaksi sellaisenaan, tämä Leevi voisi käydä vallan mainiosti myös kasvisruuan kylkiäisenä.

Jäätelöä ja kebabmuki

2011-05-31T19:43:00.001+03:00

Kuten tuolla reissu blogissa kirjoitin niin tuli käytyä Lahdessa. Lahden satamassa tämä Keski-Suomen herkkusuu ei voinut vastustaa kun oli laitettu oiken jäätelökioski laivaan.

Mukaanhan sieltä tarttui merrosvoksi nimitetty jädeannos, kylläpä se motoristin sydäntä lämmitti kun sai käteensä niin rakkauvella tehdyn annoksen jossa oli jos jonkinlaista nautittavaa. Kyllä kelpasi nautiskella ja käyskennellä Lahden satamassa muiden kateellisesti seuraten tätä herkuttelua... lähinnä koitin taistella ettei parta ui annoksessa.

Ainut moite mikä pitää antaa oikeastaan koko Suomen jäätelöteollisuudelle, mikä perkele tuossa jädessä maksaa? En edes muista annoksen hintaa mutta yksi vaivainen pallo maksaa 2.7 euroa! Esim. vertailun vuoksi Bremenissä pallo maksoi 0.7 euroa ja oli vielä parempaa kuin Suomalainen jäätelö!

Illan mentyä pikkutunneille olihan se saatava suoleen muutakin täytettä kuin kynsienaluset ja portsarilta suosituksia kysymään. Neuvot olivat tarpeeseen ja mukaan lähti kebabmuki? Ihmetystä herätti kun sain kouraani paperipussin joka sisälsi 0.5 litran pahvisen kolamukin. Eli lihat ja kastikkeet pohjalle ja salaatit päälle. Ihan kätevä ja kompakti paketti mutta yllätys olikin suuri kun annoksen kaatoi lautaselle, siltähän tuli suikalelihakastiketta salaatilla! Ei sinänsä maku oli hyvä ja annos riittävä sekä tarpeeksi tulinen mutta kebabiksi en sitä voi kyllä kutsua. Tai on sanottava että Lahdessa ainakin kebabbi on toisin! Valitetavasti en edes älynnyt kuvaa ottaa mutta koitan joskus saada vastaavan annoksen ja ottaa sen kuvan eli siis ajattaa vielä joskus Lahteen!

Sitruunapastaa

2011-05-26T20:21:00.001+03:00

Ajatus virkosi siitä kun töissä puhuimme sitruunaöljystä, niin tein sitruunaöljyä, jota käytin ensin salaatinkastikkeena. Sitten muistelin syöneeni jossain ravintelissa sitruunapastaa ja siitä se ajatus sitten lähti!

Eli ensin yksi sitrus ja siitä raastetaan kuori ja puristetaan mehut pihalle. Mehua tuli noin puoli desiä eli öljyä siis 1.5 dl, suhde kun kuulema on 1/3:een. Niin syntyi öljy joka vain "vanhetessaan" maistui paremmalta ja paremmalta kun maut tasaantuivat, niin ja ripaiksen vuorisuolaa heitin myös öljyn joukkoon.

Ajattelin ensin että teen kastikkeen keltuaisesta ja sekoitan keltuaisen sitruunaöljyyn sitä samalla lämmittäen mutta siinähän kävi kuin Saku Sammakolle kosiomatkalla! Niin pääsi tapahtumaan että kokki kävi liian kuumana ja keltuainen saostui samantien ja kastike näytti lähinnä öljyssä uitetulta kokkelilta.
Mutta ei silti laitettu sormea suuhun vaan soppaan ja uutta kastiketta tekemään ja nyt aloitetaan pelkällä voilla ja jauhoilla. Elikkäs voita pannulle ja jauhot joukoon, kun seos on sulanut ja tarpeeksi tahnamainen niin sekaan kuuma maito sekä sitruunaöljy. Mausteeksi pikkaisen suolaa ja pippuria.
Aivan aluksiahan olin maustanut ja paistanut pari kanan rintaleikettä, jotka värinoton jälkeen menivät foliokääreessä uuniin valmistumaan. Samaan aikaan olin laittanut "pastan" kiehumaan valitettavasti kun noudatan vhh pitoista ruokavaliota minulla ei ollut kuin karppaajan spagettia, joten ihan pastasta ei voida puhua.
Ulkonäkö on kieltämättä hieman väritön mutta maku oli kylläkin sitäkin parempi! Salaattiin olisi toki voinut panostaa niin olisi saanut lautaselle hiukan enemmän väriä mutta maku on näköä tärkeämpi.

Kalamarkkinat

2011-05-23T18:54:00.000+03:00

Niin sain taas kuin vahingossa kuulla että Jyväskylän satamassa järjestetään jälleen kalamarkkinat. Niin se ajatti iltapäivällä satamaan ja tutkimaan mitä siellä olisi nähtävillä. Pakko sanoa että verrattuna edellisvuoden markkinoihin nyt oli pikkaisen köyhemmät, kojuja oli huomattavasti vähemmän mutta tunnelma oli sama.

Tarjolla oli jos jonkinnäköistä eväkästä niin tuoreena kuin säilykkeenä, oli purkkia ja purnukkaa sekä tavaraa joka lähtöön niin kalastukseen kuin muuhunkin tarpeelliseen.

Niin ja tulihan tuolla taas maistettua kalaa, vaikka ns. kalaton olenkin. Lautaselle lätkähti savustettua aurajuustolohta kera porkkanoiden! Aura oli tosin tainut unohtua annoksesta tai sitten ei vain makunystyräni sitä rekisteröineet mutta muuten ihan hyvä annos vaikka 9 euroa tuosta onki liikaa.

Pakko kuitenkin sanoa että on vallan mainiota että tälläisia markkinoita ja tilaisuuksia järjestetään, vaikka allekirjoittaneen mielestä niihin kuuluisikin panostaa enemmän. Tosin parempi näinkin kuin ei ollenkaan.
Niin ja mitä maistiaisena sain napostella neulamuikkuja niin kyllä on isoäidin ohjeet unohdettu! Se voi!! ei niitä muikkuja pidä missään perkeleen becelissä paistaa ja toisekseen saa niihin sitä suolaakin ripsauttaa!

Figaro

2011-05-23T17:50:00.004+03:00

Jälleen oli se aika vuodesta kun rakas työnantajani on lupautunut viemään tiiminsä tekemään jotain "hauskaa" ja sen jälkeen syöpöttelemään. Vaihtoehtojahan oli monia ja on se vaan sanottava että tosikkoja on työyhteisössä kun ei peukkulan puuharata kelvannut kuin allekirjoittaneelle!
No äänestyksenhän voitti ehdotus jossa käytämme kaikki rahat pelkkään ruokaan, mutta kun iltapäivälle vaaditaan että yhdessä on pakko leikkiä ennen kuin pääsee syömään, niin kiersimme kauniina perjantai päivänä pikku lenkin Jyväsjärven ympäri.
Siitä tämä reipaammastakin reippaampi joukko ryntäsi kohti Figaroa etukäteen oli tutkittu menua jo kovasti ja valinta oli osunut rukiisiin etanoihin ja figaron härkään. Onneksi ja kiitos tästä kuuluu työkaverilleni että alkuruoka vaihtui parsamenun vaihtoehtoon.

Pääruoka pysyi samana eli lautaselle lätkähti 250g grillattu härän marmorifilee. Alkuruuasta innostuneena en vain muistanut vaihtaa perunoita kasviksiin, joten nyt joutui symään pottujakin melkein vuoden tauon jälkeen, tosin hyviä olivat perunatkin.

Lopuksi ei voi kuin kehua ravintolan tunnelmaa...toki suuri osa tunnelmaa on seura mutta puitteet ovat Figarossa varsin kohdallaan. Varsinkin alkuruoka saa kiitosta, en ole koskaan saanut niin hyvää ja täydellisesti kypsennettyä parsaa. Pääruokaakaan ei voi väheksyä yhtään, lihan kypsyys ja mureus hipoi täydellisyttä, makua unohtamatta.

Gastropub Jalo

2011-05-16T18:49:00.001+03:00

Jyväskylän keskustassa sijaitseva Jalo on varsin maittava paikka, tarjoten ruokaa aina yön pikkutunneille asti. Ruoka on miten sen sanoisi saksalaistyylistä lihaisaa pubiruokaa, kuitenkin unohtamatta kasvisvaihtoehtoja, eikä hintakaan ole minusta mikään este.
Listalta löytyy kattavasti tavaraa niin pikkunälkään kuin isompaankiin näläntuskaan ja suolentäytteeksi. Plussana vielä se että Jalossa pyritään käyttämään lähiruokaa. Lisäksi ravintola tarjoaa kattavan olutvalikoiman mikä saa ainakin minut tuntemaan kipinää tätä paikkaa kohtaan. Myös henkilökunta saa kiitosta rennosta asenteesta ja asiantuntevasta palvelusta.

Nyt kävin syömässä lammasmakkaraa, annoksena ruoka oli pieni pettymys kokonsa suhteen ei niinkään makunsa. Yleensä kun Jalossa syö ei nälkä jää...nyt jäi! Tosin vaihdoin vhh:n tyyliin perunat pois ja kasvikset tilalle. Muuten annoksesta on annettava paljonkin kehuja, maggara joka on Tiituspohjan palvarin valmistamaa on maukas lihaisa ja mukavan suolainen. Kasvikset saavat ison plussan ollen niin mukavan napakoita, kokki oli osannut paistella rehut niin mukavan makuiseksi että kieli meinasi mennä ihan mennessään.

wappulounas

2011-05-02T21:20:00.001+03:00

En ole koskaan oikein perustanut vappulounaista tai panostanut vapun ruokailuun. Nyt kun olin selvinnyt yhdestä elämäni pahimmasta tukkakivusta oli pakko tehdä jotain hieman parempaa.
Kiitos Ahmijan ja hänen huhtikuun ruokahaasteen, siitä innostuneena ajattelin tehdä oluesta jotain. Niin paljon kuin oluesta tykkäänkin en ole koskaan ruokaa siitä valmistanut (paitsi kiuasmakkaraa, pussiin pikkasen olutta makkaroiden seuraksi).
Menu selkeytyi hyvinkin pian ja mahantäytteeksi päätyi naudan paahopaisti, uunijuurekset ja olutkastike.
Kuten sanoin en koskaan ole valmistanut oluesta mitään ruokaa joten nyt mentiin aivan perstuntumalla.
Läski uuniin paistomittarin kanssa ja pussin pohjalle juurekset, hieman vettä ja tilkka olutta. Tämä jalo nautainen eläin suolattiin ja pippuroitiin ennen pussiin menoa ja käytettiin pikaisesti paistinpannulla.
Uuni 150-170 astetta ja sen aikaahan tuo sai siellä lötkötellä että sisälämpötila oli noin 55 astetta. Tämän jälkeen läski folioon vetäytymään.
Juurekset vielä uuniin ja kasteke syntyi seuraavasti:

3 dl lihalientä

1 dl tummaa olutta (Litovel Dark)

tilkka kermaa

suolaa, pippuria ja meiramia

vehnäjauhoa suurustamiseen

Tämän jälkeen juurekset pois uunista ja voikilon hellään huomaan paistinpannulle ja pikku kuulotus ja värinotto pintaan. Olipahan taas herkkua ja tästä innostuneena tulen tekemään olutruokia useamminkin! Pieleen kun ei menty makujen suhteen pätkääkään! P.S aina tämä punaviinikastikkeen voittaa!

Ainut miinus mitä voin antaa ja mistä voin itseäni piiskata niin nauta meni hitusen liian kypsäksi, toki oli punertava keskeltä mutta oisi voinut olla hiukan enemmänkin mutta mureaa oli!

Munapäivät Pärnussa

2011-04-26T22:52:00.003+03:00

Niin lähti jälleen Keski-Suomen adonisherkulekset kohti itää mämmituokkoset ja suklaamunat mukanaan. No joukko oli mukava mutta enemmän reissusta voi lukea täältä, nyt kerrotaan sapuskasta.

Olimme siis perillä vasta aamuyöstä perjantaina, joten Jussin jääkaappihan ammotti tyhjyyttään mutta ei hätää aamukahvit saatiin keitettyä ja aamupalalle suunnattiin kohti Georg ravintelia. Tarjottimelle asettui kevyttäkin kevyempi aamupala: naudankielestä tehty salaatti, seljankkakeitto sekä lasi mehua, hinta tälle komeudelle oli huikeat 2.15 euroa!

Ei voinut moittia. Tuota Seljankaa tuli syötyä useaankin otteeseen ja ei voi kuin kiitellä tuota venäjän lahjaa maailmalle ja paikkoja joissa tuo on oikein hyvää on Aleksandri pub, Citi ja Edelweiss joissa molemmissa keitto oli muistaakseni siinä 2-2.5 euron paikkeilla.

Tuolla Aleksandrissa tuli syötyäkin ihan kunnon ruokaa, sekä pari kertaa tuli käytyä hakemassa huikopalaksi noita keittoja sekä palanpainikkeeksi olutta.

Lihapullat Aleksandrissa

Juustokeitto Aleksandrissa

Possua Citissä

Eikä voi väheksyä Steffani pizeriaa josta saa muuten niin isoja annoksia että useammilta jää syömättä. Nyt kävi niin että yksi söi juustokuorrutteen lihapadan päältä ja toinen jätti pitsasta yli puolet syömättä, muut seitsemän hengen seureesta söi kaiken loppuun muutamia hitusia lukuunottamatta.

Pakko myös mainita kylpylä Tervise Paradiis jossa on vallan mainio kattoterassi ja mitä se aamusta voisi muuta ollakkaan kuin suklaakakkua ja olutta, valitettavasti en vain ymmärtänyt suklaakakunkiilto silmissäni ottaa tumma olutta.

Pakko vielä vertailun vuoksi laittaa hinta Taukotuvalta eli kanasalaatti ja kuppi kahvia 8.8 euroa! Mikä näissä raaka-aineissa maksaa rajan tällä puolen?

Oluen ja ruuan liitto

2011-04-14T06:36:00.009+03:00

Ensimmäiseksi iso kiitos Old Brick's Inn ravintolalle sekä Sinebrychoffin Jukka Kahrille, joiden avustuksella pieni ihminen pääsi tutustumaan oluiden ihmeelliseen maailmaan sekä tutustumaan oluen ja ruuan liittoon.
Ilta alkoi esitelmällä oluen valmistuksesta, oluttyypeistä ja siitä miten oluita maistellaan. Samaan aikaa pöytää tuotiin ensimmäinen satsi maisteltavia oluita. Koko illan lista mitä maisteltiin oli todella kattava ja yllätyin erittäin positiivisesti siitä miten monta olutta hintaan (20 eskoa) sisältyi ja siitä että kirjo oli todella kattava. Maiskuteltavina olivat:

*Carlsberg*

*Brooklyn American Ale*

*Kronenbourg 1664*

*Hoegaarden Witbier*

*Leffe Blonde*

*Sff Porter*

Näiden lisäksi eteen tuupattiin maistelulautanen jossa oli Kinkkupiirakkaa, vuohenjuustoa, gouldaa ja brownie. Oluet oli jaettu seuraavasti maisteltavien ruokien kesken:

Piirakka - Kronenbourg

Vuohenjuusto - Hoegaarden Witbier

Goulda - Leffe Blonde

Suklaakakku - Sinebrychoff Porter

Ravinteli antoi vielä asiakkailleen bonuksena lasiin muutamia erikoisempia oluita, joiden nimet ovat olleet todella hakusessa. Kiitos hyvämuistisemman blogaaja Ahmijan, joka miehensä avustuksella ystävällisesti muisteli minulle ko. merkit. Eli pöytää läsähti 3 bonusta, jotka ehkä olivat:

*Cantillonin Rose de Gambrinus*

*Gulden Draak*

*Frank Boon Mariage de Parfait*

Ja on sanottava että kyllä Jukka tiesi mistä puhui ja mikä sopi mihinkin mm. Kronenbourg ja piirakka jossa olut on täyteläinen, makea ja runsas kun piirakka taas keskisuolainen, hapokas, hieman tuhti. Näiden kombinaatio taas aiheuttaa suolaisen ja makeuden yhdistelmän, tuhtius ja runsaus tukee toisiaan ja oluen hiilidioksidi keventää piirakan makua.

Toisena esimerkkinä voisin ottaa suklaakakkun ja Sinbrychoffin Porterin mikä oli aivan taivaallinen yhdistelmä. Missä olut on paahteinen, suklainen ja suutuntuma hieman kuiva kun taas kakku on suklainen, karamellinen, tuhti ja hieman karvas. Näissä yhdistyy kakun suklaisuus ja oluen aromin suklaisuus/paahtuneisuus sekä suklaan karvaisuus ja oluen kuivuus.

Tämän jälkeen pääsi kokeilemaan ihan oman pään mukaan mikä maistuu tai ei maistu minkäkin kanssa ja voin sanoa että vuohenjuusto ja Porter sopii keskenään erittäin hyvin.

Pakko lisätä vielä Jukan antama vihje! Miettikääpä juustolautasta..yhdistetään yleensä viiniin mutta kuinka monella on varaa ostaa esim. 4-5 laadukasta viiniä juustojen seuraksi. Jokaisella on kuitenkin varaa ostaa 5-6 pulloa olutta viinin sijaan! Näppärää eikö totta!

(Lähde: Jukka Kahri: Old Bricks Inn maisteluoleuet ja yhdistelmät, Jukka Kahri: Old Bricks Inn OLUT JA RUOKA, Mikko Seppänen Old Brick's Inn)

Suklaakakku

2011-04-11T21:36:00.000+03:00

Harvoin tulee tehtyä jälkiruokia mutta jostain syystä nyt innostuin ja vieläpä suklaisesta sellaisesta. Minä kun en suklaastakaan erityisemmin välitä. Mutta entisenä kondiittorina mielenkiinto kakkuihin on suuri ja jos vain oivan konditoria-kahvilan löydän, joita ei Suomessa juuri ole niin kakkupalanen iskeytyy lautaselle varmasti.
Kakkuhan on helppo kuin mikä aineksina toimii voi, suklaa, kananmuna ja sokeri. Eli 100g voita, 300g suklaata (itse käytin 50%) ei tule liian suklainen, 6 munaa ja laitoin ruokalusikallisen sokeria, muukin makeutusaine käy.
Ensin sulatetaan voi, siihen lisätään paloiteltu suklaa ja sekoitetaan kunnes se on sulanut ja sitten kattila jäähtymään. Erotellaan keltuaiset munista ja vatkataan makeutusaineen kanssa keltuaiset vaahdoksi. Vatkaa valkuaiset myös kovaksi vaahdoksi. Nyt lisätään suklaavoiseos keltuaisiin ja 1/3 osa valkuaisvaahdosta myös ja sekoitetaan kunnolla. Viimeiseksi sekoitetaan varovasti nostellen loput valkuaisvaahdosta seokseen, voi jopa jättää vaaleita raitojakin.
Niin uunihan on toki laitettu jo heti alkumetreillä lämpenemään 200 asteeseen. Taikina pläjäytetään leivinpaperilla vuorattuun kakku- tai uuni vuokaan ja paistetaan komeutta 20 min. Jos haluaa kakusta "kosteamman" niin 10 min ja lämpö alas 150 asteeseen ja siellä 10-15 min. Itse laskin lämmön ja olipas muuten herkkua kaakkua.
Lopuksi vielä vaniljavaahtoa pintaan niin kyllä kelpasi ja olisi voinut tarjota paremmissakin piireissä. Toimi myös lämpösenä kylmän maidon kanssa mutta parani vain kun piti yön yli jääkaapissa jolloin kakusta tuli kiinteämpää.

Makkarapyttis

2011-04-04T18:05:00.000+03:00

Kiitos jälleen tämän Saksan lahjan Suomelle eli Lidl:n. Sieltä kun Suomalainen mies löytää mitä ihanimpia makkaroita ja muita lihallisen himon tyydyttäviä tuotteita. Varoituksen sana jos olet viimeisenpäälle vannoutunut viherpipertäjä tai kevyttuotteiden kannattaja suosittelen lopettamaan lukemisen nyt. Pytikseen kun eksyi sellainen määrä läskiä ja lihaa että tästä ei puutu suolaa eikä rasvaa.
Toki tässäkin kasviksia löytyy sillä tästä kevyemmästä puolesta vastaa, porkkana, lanttu, nauris, paprika, chili ja sipulit (tavan, puna ja valko). Raskaammasta, lihaisemmasta ja suolaisemmasta puolesta vastaa taasen pekoni, camping, schwarzwaldin kinkku, Kabanoss(savustettu), Chorizo paprikamakkara. Mausteita ihan maltilla eli, paprikaa, pippuria ja smoky peri-peri sekoitusta.
Kasviksille porkkana, lanttu ja nauris pikku hörytys, kasvisten höyrytessä pekoni ja mustanmetsän kinkku pannulle kun rasva on kaveruksista irronnut niin makkarat, sipulit, paprikat ja chili joukkoon. Kasvisten imiessä itseensä pekonin sulonesteitä on aika heitää mausteet pannulle ja melkein heti perään esikypsennetyt loput kasvikset. Näitä aineksia kun aikansa kovalla tulella kääntelee ja laittaa lieden pienemmälle ja antaa valmiin sapuskan hautua sen aikaa että saa munan paistettua.
Nämä kun länttäsi lautaselle ja siitä suuhunsa niin kelpasi taas Suomipojan olla, karnevaaliin tätä voisi kait verrata sen verran maukasta ja varsinkin rasvaita ja lihaisaa tämä oli että! Lisänä voisin sanoa että kebapin unohdin lisätä sitäkin tuli ostetua tuolta sakan kaupasta mutta hyvää oli ilmankin!

Suikalepataa

2011-03-28T20:20:00.000+03:00

Kiitos Kariniemen, tämäkin ruoka tuli tehtyä...viitaten edelliseen kirjoitukseen kananpaloistahan löytyi luita ja sen synnyttämän reklamaation johdosta HK lähetti 12 eskon verran lahjakorttia jolla ostettiin 2 kiloa nautaa, kilo paahto- ja kilo sisäpaistia
Mutta siis sisäpaistista suikaleita ja marinaadiin 2 päivää ennen kokkausta ja nauta huoneenlämpöön päivää aikaisemin. Marinaadiin lykkäsin buffalo wing kastiketta, öljyä, valkosipulia, paprikaa, pippuria.
Muut pataan käytettävät raaka-aineet jokainen voi keksiä omasta päästä itse törppäsin porkkanaa, paprikaa, parsaa, sipulia, crème fraîche, lihalientä ja pussillinen aurajuustomurskaa.
Elikkäs lihat kasariin ja porkkanat perään kun nämä ainekset ovat aikansa muhineet heitetään muut kasvikset joukkoon samoin crème fraîche, lihaliemi ja aura. Aikansa niitä voi siinä käännellä ja kun komeus alkaa kiehumaan niin sen voi törpätä uuniin 100-125 astetta ja siellä pidin kasaria nelisen tuntia. Kylläpä voi lehemä olla pehmosta!

Kanapataa

2011-03-21T19:32:00.000+02:00

Kana tämä metsiemme kesy kalkkuna tai jotain siihen suuntaan. Sapuskaa piti siitä tehdä ja kaveri vinkkasi oivan ohjeen johan olisi kuulunut tortillaletut mutta kun karppaajana ei niitä mielellään suuhunsa laita niin sovelletaan ja tehdään reseptiä hiukan soveltaen pelkkää pataa.
Pataan paukahtaa seuraavat ainekset:

400 g broilerin fileesuikaleita

150 g pekonia

150 g juustoraastetta

300 g salsakastiketta

1/2 tlk pilkottuja jalapenoja

2 dl kermaviiliä

1 dl smetanaa

purkki maustettua tuorejuustoa

2 sipuli

paprikaa

mausteita oman mielen mukaan

Kasvikset roheiksi paloiksi, sekoita kermaviili, smetana ja salsa keskenään. Uunin voi laitella 200 asteeseen lämpenemään. Tipu laitetaan pannulle ja sekään törpätään pekonit ja kasvikset. Heitä joukkoon mieleiset mausteet, itse käytin, suolaa, currya, paprikaa, pippuria ja chiliä. Kun komeus alkaa näyttää kypsältä lisää joukkoon tuorejuusto ja kermaviili-,smetana-, salsaseos. Törppää tämän jälkeen seos uunivuokaan ja noin 30-45 min saa levähtää uunin hellässä syleilyssä jonka jälkeen laitetaan juustoraaste pintaan ja annetaan olla vielä sen aikaa että juusto on mukavan ruskeeta.

Kylkeen tein vielä lantusta "ranskalaisia" maukasta ja varsin täyttävää oli kun lautasellisen vetäs ääntä kohti.

Uunimaggaraa!

2011-03-07T18:11:00.000+02:00

Niin sitä alkoi nälkä kurnimaan viikonloppuna että piti oikein alakaa syömään ja tekemään. Kauan on ollut vierotusoireita rehellisestä lenkkimakkarasta ja mainosta lainatakseni "siitä se ajatus sitten lähti" niin syntyi visio Suomalaisen äijän perusvihanneksesta maggarasta ja mikäs sen äijämäisempää ruokaa onkaan kun uunimakkara. Tästä oli siis hyvä jatkaa ja pienellä mietinnällä makkara taipuu Suomalaisen äijän käsissä kurmeeksi ja tämä mielikuvituksen tuotashan ei voi olla maistumatta. Mutta sanoista tekoihin!
Vaihtelua saapi nykyään mukavasti kunhan käyttää erillaisia makkaroita ja lisäilee aineksia oman mieltymyksen mukaan, nyt päädyin perinteiseen Atrian punaiseen lenkkiin ja makua antamaan Wilhelmin chili/sulatejuusto makkara.
Muut aineet oli paprikoita, sipulia (tavallista ja puna), aurajuustoa, valkosipulia ja juustoraastetta. Lisukkeeksi paukautin porkkana-, lanttu-, nauris- ja palsternakkakuutoita.

Paprikat, sipulit, valkosipuli aivan pieneksi kuutioksi ja sinne sekaan juustoraaste ja aura sekottelemalla aineksia niistä syntyi makkaroiden päälle kuorute ja sekaan vielä pippuria ja ripaus suolaa.

Koko komeus uuniin 200 astetta ja noin 20 - 30 min, lopuksi vielä lisää juustoaraastetta pintaan ja vielä 5 min sulatteluun. Sillä välin kun maggarat ovat uunin hellässä syleilyssä kuin Ansa Ikonen ja Tauno Palo heinäladossa voipi valmistaa lisukkeen.
Kasvikset kuutioiksi ja höyrytys kunnes ovat napakan kypsiä. Lopuksi vielä juurekset paistinpannulle kera öljyn ja voin vielä kun heittää joukkoon ripauksen suolaa, pippuria ja parikaa ni kyllä kelpaa.

Ei ehkä esteettisesti kaunista mutta se maku JÄTTEBRA!, tätä kelpaisi tarjoilla vaikka Berlusconille, toisaalta tämä pitsan pureskelija ei mitään sapuskasta tiedäkkään jos minulta kysytään. Mutta jos tästä haukkuja tulisi niin menkkööt imemään sitten pastaa.

Ardbeg Roadshow - Jyväskylä

2011-03-04T22:51:00.002+02:00

Nyt pääsi pieni ihminen elämän alkulähteille ja kiitos siitä kuuluu Old Brick's Inn:lle ja se kiitos on suuri. Suuret kiitokset lähtee myös Ardbegin Ambassadorille Jarkko Nikkaselle, joka veti tämän tastingin.
Niin siis kyseessä oli jos ei joku jo tajunnut niin viskien tasting tilaisuus. Maistettavia ja haistettavia viskejä oli neljä kaikki siis Ardbegiltä.
Jarkko piti ensin historiikin sekä kertoi yleisesti viskin valmistutksesta ja varsinkin siitä miten se hoituu Islayn saarella ja miksi tämän saaren viskit ovat niin voimakkaan turpeisia ja savuisia. Esitelmä oli erittäin valaiseva. Turpeisuus ja savuisuushan johtuu siitä että siellä mallastettu ohra kuivataan turpeella ja sen vahva savu imeytyy jyviin. Makusteltavina olivat:

Niin alkoi tuoksu- ja makumatka savuviskien ihanaan maailmaan Ohje oli tuoksutella ja maistella, myös pyydettiin ettei "ryystäisi" koko lasia heti tyhjäksi vaan jättäisi lasiin ainetta niin että sitä riittäisi uusintakierrokselle. En lähde tarkemmin kuvailemaan miltä mikin maistui tai tuoksui mutta sen kerron että yhdestä viskilasista saa ns. neljä eri makua. Maista raakana, maista niin että ota suuhun tilkka vettä päälle ja viskiä, maista uudelleen raakana ja maista niin että lisäät viskin sekaan vettä.

Oli erittäin jännä huomata miten maku muuttuu kun suu tottuu viskiin. Myös tuoksu on ihan eri esim. 10 vuotiaasta tuli savu ja imelyys ekalla kerralla niin neljän viskin jälkeen siitä sai irti vaniljajäätelön. Jos näistä pitää valita paras niin oma maku otti vastaan parhaiten Uigeadailin mutta jokainen näistä viskeistä on ostamisen ja maistamisen arvoinen.

Olisin kuitenkin odottanut että viskit olisivat olleet eri valmistajilta ja että viskejä olisi ollut erillaisia (blendet, jyvä yms.). Yksi asia myös otti korvaan tilaisuuden aikana kun kysyttiin esittelijältä Blendet-viskeistä niin hieman niitä "haukuttiin"! Jarkko oli vannoutunut Islayn viskien kannattaja (eikä ihme) ja jäi hieman kuva välillä että mitkään muut viskit ei ole juurikaan hääppösiä, tosin haluan korostaa että tämä on erittäin pieni miinus ja kuten sanottu jokaisella on oma makunsa.
Hienoa oli myös se että annettiin ihmisten saada omat tuoksut ja maut eikä niitä tyrmätty, sanottiin että jos joku maistaa viskistä esim. tervaa niin kukaan ei ole sanomaan etteikö niin saisi maistua.

Tilaisuus oli siis erittäin antoisa ja suuret kiitokset ja kumarrukset vielä järjestäjille! Loppuksi pieni ohje niille jotka viskejä tilaavat ravintolasssa: Ei ole pakko tyytyä yhteen vaan ota kaksi lasia ja molempii 2cl niin saat samaan rahaan tuplasti maisteltavaa tai neljään lasiin 1 cl niin makusteltavaa on vielä enemmän.

Ruddless County

2011-03-01T20:44:00.000+02:00

Jälleen tarttui hyllystä pelkän pullon perusteella sormiin tämä tuote ja ei voi kauheasti ihteään haukkua tästäkään valinnasta kyseessä on perinteinen Englantilainen Ale Ruddles County.

Vaahto on miltei olematon. Väri on vaalea ja meripihkainen. Tuoksu varsin imelä ja nenäni on tunnistavinaan tofeeta sekä hedelmiä. Maku on niin ikään hedelmäinen, pehmeä jopa marjaisa jossa on häivähdys siirappia.
Varsin kelpo olut jos minulta kysytään, ei ehkä kuitenkaan kipua suosikkeihin mutta olen pahempiakin maistanut. Menee varsin mainiosti tv:tä katsellessa, sapuskan kanssa en tätä suosittelisi ehkä liian hedelmäinen pitäisi varmaan kokeilla jälkiruuan kanssa.

Laiska Jaakko

2011-02-25T22:24:00.000+02:00

Eipä ole hetkeen tullut arvioitua olusia tai muitakaan juomia, joten tänään kaupassa pilkkitoukkia ostaessani sain ahaa elämyksen että nyt on taas aika palata juurille ja alkulähteille, sillä oluista ja viskeistä tämäkin blogi on saanut alkunsa. Sormiin jäi kiinni ja silmiin osui Teerenpelin pienpanimon Laiska Jaakko.

Pullo on mielestäni jo houkuttelevan kursailematon ei koreile ollen silti yksinkertaisen hieno. Kaadettaessa tuopppiin vaahtoaa runsaasti mutta vaahto on kevyt ja häviää nopeasti, väri on erittäin tumma.
Tuoksu on varsin voimakas, maltainen, paahteinen ja minähän haistan tästä maata tai turvetta.
Maku yllättää positiivisesti, sama vahva maltaisuus mikä tulee jo tuoksussa leikittelee kielellä. Maku on muutenkin täyteläinen ja paahteinen.
Mikä parasta maku on jopa hieman kitkerä perinteisten tummien oluiden imelyyyttä ei ole, josta ainakin minulta tämä tuote saa ison kiitoksen. Pidän toki perinteisistä tummista olusista mutta kuten sanonta kuuluu vaihtelu virkistää ja kaikkea pitää kokeilla paitsi....

Kanawokki

2011-02-14T20:05:00.002+02:00

Niin alkoi taas hiukomaan viikonloppuna kun ei näin vapaalla saa rakkaan työnantajan tarjoamaa lounasta. Nälkä kurni mahassa kuin Israelin itkulaulut muurilla. Asiaa ei helpottanut myös sekään että velvollisuuksien vuoksi piti tehdä ruokaa vasta iltasella. Valmistelut sentään sain käyntiin aikaisemmin ja niin siinä tuli pilkottua kasvikset ja kanat. Marnaadikin piti rakennella kanat saivat uiskennella kolmisen tuntia öljyn, soijan, valkosipulin, pippurin, curryn ja paprikan hellässä syleilyssä.

Muina aineksina toimivat porkkana, sipuli, chili, paprika, purjo sekä Peijing wok sekoitus, kyllä kuulitte oikein käytin pakastevihanneksia ja miksikäs en sillä pakastealtaasta löytyy oivia lisiä ateriaan jos ei halua kaikkea erikoista ostaa tuoreena.
Niin alkoi lihojen paisto pannulla, hetken paloja käänneltyäni joukkoon lisättiin porkkanat sekä tilkkanen vettä ja kun porkkanat osoittivat pehmenemisen merkkejä heitettiin joukkoon loput rehut. Niin tämä värien ja tuoksujen suloinen symbioosi sai olla hiljaisella liekillä pannussa kannen pitäessä mölynsä sisällä.
Lopuksi joukkoon heitettiin tilkkanen kermaa, kourallinen aurajuustoa (siis oikeasti kourallinen) sekä puolikas purkki tuorejuustoa jonka kyljessä luki paahdettu chili. Eikä tarvinnut odotella kuin juustojen sulamista niin komeus oli valmis. Oikein kun on nälkä niin sitä kuulema söisi vaikka pieniä kiviä! No päättäkööt jokainen itse kumpaa työntäisi suuhunsa.

Juurespyttis

2011-02-04T21:22:00.002+02:00

Mitä saadaan aikaan kun laitetaan keittiöön hullu kokki ja sille sekalaiset raaka-aineet? Suuri osa sanoisi että sotkua ja sanomista mutta mutta kun hetken katselee aineksia niin mitä muutakaan voisi sekalaisista aineista tehdä kuin "pyttistä" hipsut siksi että ei ihan perinteinen pyttis ole kyseessä.
Nii aineksinahan oli porkkanaa, sipulia, paprikaa, palsternakkaa, purjoa, valkosipulia, chili, kukkakaalia, palvikinkkukuutioita ja kebabbia.

Kasvikset reiluksi paloiksia ja pikku höyrystys, tämän jälkeen kasvikset ja lihat pannulle voikilon hellään syleilyyn mukaan eksyy myös basilika, rosmariini ja chili. Kasvisten ja lihojen nauttiessa voin ja pannun ruskistavasta vaikutuksesta pääsi kippoon smetana ja kerma sekä mausteina pippuri, paprika, suola ja Nomun smoky peri-peri mausteseos. Vielä aurajuustoa kasvisten joukkoon ja nesteet päälle. Uuni 200 astetta ja 30 min sen jälkeen 125 ja niin kauan kun hyvältä tuntuu, lopuksi vielä lämpöä ylös ja juustoraaste päälle.

Ei varmasti saisi kehua itseään mutta olihan tämä pläjäys sellainen makujen sinfonia jossa kaikki ainekset olivat kohdallaan! Harmi vain ettei makua saa tänne mukaan. Välillä kuvittelin jopa itse Mozartin vierailevan kielellä, sellainen ilotulitus kävi suussa, eihän sitä voinut kun päättää illan hyvän kirjan merkeissä kupu mukavasti pulollaan.

Raclette grilli

2011-01-26T19:15:00.000+02:00

Empä ollut tälläistä laitetta aikaisemmin kokeillut ja ehkä olen maalta kun en oikein tiennytkään mikä tämä tälläinen raclette oikein on. Mutta Karstulan takahikiällä Kiimingissä ystävykset kokoontuivat "mökille" viettämään viikonloppua ja nauttimaan itseään paremmasta seurasta, juomista ja ruuasta.
Niin oli jälleen ystäväni Make loihtinut maukkaan menun meille kaikille. Visio oli selvä ja auttavat kädet tarpeen. Nythän kävi niin etten päässyt päättämään raaka-aineista enkä mausteista, mutta eipä tarvinnutkaan sillä olin täysin oppipoikana kun Tuohimutkan gourmeekokki loihti marinaadit ja kertoili minkälaista palaa tulee mistäkin leikata.

Menuun kuului valkosipulikanaa, punaviinipossua, nauta vain suolattiin ja pippuroitiin, oli perunaa, pataattia, lanttua, porkkanaa, paprikaa, oliiveja, fetaa, tomaattia, maissia, kesäkurpitsaa, chorizoa, aurajuustoa, leipää, sipulia, herkkusieniä ja tietenkin raclettejuustoa.

Varsin hauska tapa tehdä ruokaa kun yleensä ruuanvalmistukseen on sidottuna yksi tai useampi henkilö mutta tässä ruoka valmistetaan yhdessä ja on sinänsä jo yhdenlainen ohjelmanumero sekä se että valmistaessa voi seurustella kaikkien kanssa. Varsin kätevää ja jopa melkein savutonta, tästä innostuneena tässäkin yksiössä tullaan tulevaisuudessa "grillaamaan" sisällä kun ei parvekkeella saa!

Olipa jälleen maut kohdallaan ja kun alhaalla tirisi kasvikset juustossa niin päällä koreili kanat, possut ja naudat. Näitä annoksia kun veteli tuohon pohjattomaan äänikaivoon noin kolmisen kappaletta, olikin maha niin täynä että ei meinannut pöydästä päästä ylös! Kyllä kelpasi taas kylläisenä kuin juolun alla syötetyn sian kellahtaa sohvalle nauttimaan muita virvokkeita.

Hirvipata

2011-01-09T21:08:00.002+02:00

Hirvi, mehtiemme sarvipää ja vertaansa vailla oleva lihanlähde. Tällä kertaa tämä jalo eläin sai seurakseen pekonia, porkkanoita, sipulia, paprikaa, lanttua, kermaa, koskenlaskijaa ja palsternakkaa.

Lihahan otettiin pois jääkaapista jo edellisenä päivänä. Kaikki juurekset leikattiin rouheiksi paloiksi. Voikilo pannulle ja hirves, pekoni sekä kasvikset sinne, mukaan eksyi myös pippuria, suolaa, basilikaa ja rosmariinia. Lihat ruskeiksi ja uunivuokaan jonne päätyivät myös toverukset kerma ja koskenlaskija (savuporo). Koko komeus uuniin 175 astetta noin 1.5 tuntia ja lämpö 120 ja siellä noin 5 tuntia, aina välillä pieni sekoitus. Kyllä oli maut kohillaan ja läskistä tullut pehmeetä. Tätä kelpasi viedä jo kaverillekkin tuliaiseksi.

Karppaajan hampurilainen

2011-01-02T11:56:00.001+02:00

Niin vaihtui vuosi mutta ei kuitenkaan loppunut intohimo ruokaan saatika juomaan! Edelleen on huolehdittava siitä että murua tulee rinnanalle! Samalla toivotan kaikille niille jotka blogiani lukevat tahi tänne eksyvät oikein hyvää vuotta 2011!

Hampurilainen tämä ameriikan lahja muulle maalimalle...no joka tapauksessa hampurilaiset ovat varsin herkullisia osti ne sitten valmiina mutta parhaita niistä saa kun ne tekee itse.
Raaka-Aineet olivat varsin yksinkertaiset: Juustoleipäsistä leivottu "sämpylä", omavalmisteiset pihvit, sipulia, suolakurkkuja, hampparikastiketta, ketsuppia, salaattia ja cheddaria.

Tätä luomusta kun tunki suuhunsa niin makunystyröitä kutiteltiin ihan tosissaan. Kyllä kelpasi hampparin jälkeen kiepsahtaa sohvalle oman vatsan viereen ja kuunnella kuinka se suomalaisen miehen kroppa voikaan hyvin kun masu on täynä.

Kiiski (swe. gers, Lat. Gymnocephalus cernuus)

2010-12-25T11:05:00.002+02:00

Kiiski tämä järviemme jalokala, pohjamutien kyltymätön kyntäjä ja jokaisen pilkkimiehen/naisen märkä päiväuni. Tämä jalokala, jota jo aammoisina aikoina tunnettiin herrojen herkkuna ja vietiin Venäjälle saakka on nyt eksynyt säilykkeeksi, kiitos tästä kuuluu Kuusamon kalajaloste Oy:lle.

Joulumarkkinoilta tälläinen purkki eksyi käteen ja pidin sitä joulupöytään asti piilossa muilta. Yllätys oli että Kiiski jopa maistui hyvälle! Varsin kiinteälihainen ja vähärasvainen kala se on, voisin kuvitella että esimerkiksi kalakukkoon tämä sopisi possun ja silavan rinnalle erittäin hyvin. Menee toki lautasella näin pelkiltäänkin ja jouluruokien lisukkeena vallan mainiosti.

Pikkuisen joulua

2010-12-19T14:49:00.000+02:00

Nii se taas alkaa olla se aika käsillä kun nämä korvatunturimme pikku kääpiöt vakoilevat ikkunoiden takana ja kertovat sitten kuka on ollut kiltti ja kuka ei sille isolle karvanaamaiselle olennolle. No osaltani Keski-Suomen jauhopeukalo koittaa olla kilttinä ja väkertää jälleen taloja siitä ruskeasta taikinasta jota myös pipariksi kutsutaan.

Piparitaikinaa, karkkeja, tomusokeria, kananmunanvalkuainen ja sokeria niistä ne on hyvät ja kestävät piparitalot tehty.

Suolapähkinöitä

2010-12-14T22:03:00.001+02:00

Suolapähkinät ovat aivan huippuja ja hyviä. Vieläpä kun tekee itse ovat ne kaupasta ostettuja terveellisempiä ja saapahan juuri niitä mausteita pähkinään kun haluaa.

Valmistushan on helppoa kuin pulkanlasku hiekoitetulla tiellä. Pähkinät kuppiin mausteet perään ja ruokalusikallinen tai pari öljyä joukkoon. Hyvä sekoitus ja uuni valmiiksi 175 astetta. Pähkinät pellille ja uuniin noin 15 min ja valmiita ovat. Tärkeää on sekoitella niitä välillä ja tuon ajan kanssakin saa olla tarkkana etteivät pala, tarkoitus on vain saada mausteseos kuivumaan pähkinöiden pinnalle.

Nyt pähkinöihin eksyi suolaa, pippuria, paprikaa ja buffalo wings-maustekastiketta.

Nyt on tunnustettava että 2.5 ruokalusikallista kastiketta öljyn sijaan oli ehkä hieman liikaa. Varsinkin niille jotka eivät ole kovaan tulisuuteen tottuneet. Lautasellinen noita kuitenkin uposi tv:tä katsellessa ja mukavasti poltteli suussa. Elikkäs miedompaa haluaville lusikallinen kastiketta ja lusikallinen öljyä tai pelkkää oljyä ja halutut mausteet.

Olde Hansa

2010-12-08T21:27:00.002+02:00

Tuli tuossa käytyä Tallinnassa ja siellä tietenkin piti sitten saada apetta sisäiseen laukkuun. Onneksi työkaverini oli varannut meille Olde Hansasta keski-aikaset syömingit, valittavana oli useampikin vaihtoehto ja niistä porukalla pöytään päätettiin kopauttaa Raatimiesten riistajuhla.
Tämä sinänsä oli outo valinta kun seurassamme oli kaveri, joka ei ole tähän mennessä ole voinut sietää riistaa, yksi ei voi sietää makkaranpäitä ja minä en niin välitä kalasta mutta enemmistön päätös ratkaisee.
Ja onhan tuumattava etten ole koskaan, siis koskaan syönyt niin hyvää ruokaa kuin nyt ja niin paljon. Jo alku oli mahtava meidät johdateltiin rappusia ylös jonka puolivälissä kädet pestiin ja kuivattiin. Tämän jälkeen piti valita isäntä, jonka kuului murtaa leipä ja siunata ateria suolalla. Jos ateria ei maistuisi niin isännän olisi mentävä keittiöön hommiin.

Periaatteenahan oli 2 tuntia aikaa ja kaikkea saa pyytää lisää niin paljon kuin haluaa. Ai niin se tärkein eli ape, alkupaloina oli:

-Katajainen riimiliha, piparjuuressmetanan kera-

-Viiriäisen munia-

-Andalusia lohta-

-Ranskan hovin linnunmaksaherkku sipulihillon kera-

-Liivinmaan kreivin hapankurkkuja-

-Lontoon kauppamiesten sahramipikkelssi-

-Suuresti sieunatun oliivipuun marjoja-

-Maustekauppiaan marjasurvos-

-Yrtti-pähkinäleipää ja käristeleipää-

-Linnan tuorejuustoa-

Kyllä kelpasi ja jo pelkillä alkupaloilla olisi pärjännyt koko illan, tästä ei voi sanoa kuin että herkkua oli.

Tuossahan nyt on vain pieni osa siitä määrästä mitä tuli syötyä ja ahdettua kurkusta alas. Kyllä tuo toimi kuin perunajauho tanssisalin lattialla.

Pääruokaan siirtyessä tuntui että nyt ei pöytään mahdu kaikki mitä sinne koitetaan änkeä, pääruokalistalla oli:

-Nuotion savulohta pähkinäkastikkeessa-

-Cunnioitetun Fredrik-kokin riistamakkaroita Carhun, Willisian sekä Hirven woimin-

-Mahtikauppamies von Hueckin pehmeänmakuinen riistakäristys-

-Suur-Cauppamies von Wehrenin metsästysseurueen macoisat jänispaistit-

-Kreivi von Uexkyllin villisikavati-

Lisukkeina pääruuan kanssa:

-Hienomman wiljan saframispeltti-

-Haudutettu savuhapankaali-

-Ristiretkeläisten linssimuhennos-

-Inkwärlanttu-

Tätä ruuan määrän, makujen ja ja ja ei löydä sonoja... ilotulitusta kestikin sitten tovi ja makkaroita piti oikein tilata lisääkin.

Ainut mistä en niin välittänyt oli savustettu hapankaali muuten kaikki oli täydellistä ja tähän kun vielä lisää sen että olimme syöneet aamupäivästä lounaan laivalla seisovasta pöydästä niin ruuan on oltava hyvää että sitä uppoaa tälläinen määrä.

Niin ja jälkiruuaksi tarjoiltiin ruusuvanukasta, mikä oli niin ovelan makuista ettei se ollut edes pahaa.

Niin se ihme mikä ruokailun yhteydessä tapahtui oli se että yksi tykkäsi riistasta, toinen söi ne makkaranpäät ja minä söin kalaa. Palanpainikkeeksi oli vettä, hunajaolutta ja viiniä, jotka eivät kuuluneet syöminkijen hintaan. Tämähän ei nyt sitä halvinta herkkua ole mutta kokemusta ei voi verrata rahassa ja Suomesta et mistään saisi tälläistä palvelua ja sapusakmäärää, olutta ja vettä tällä rahalla. Oma annokseni teki siis 735 EEK eli 47.5€. Tiedän ainakin yhden vakipaikan jonne menen seuraavankin kerran kun Tallinnann eksyn ja neuvo varatkaa pöytä, sillä paikka oli aivan täynä.

Bonuksena vielä makunautinnon lisäksi saimme kokea keski-aikamusiikin iloisesta säkenöinnistä kun talon tytöt pistivät soittimilla parastaan.

Joulumarkkinat

2010-12-05T22:32:00.002+02:00

Jyväskylässä järjestettiin jälleen "perinteiset" joulumarkkinat. "" merkit siksi että perinne niistä on sinänsä kaukana ettei Suomessa osata ymmärtää joulun päälle ainakaan mitä tulee Jyväskylän joulukyliin ja markkinoihin. Juuri Budapestissa ja Tallinnassa käyneenä voisin antaa neuvon joulukatujen ja markkinoiden järjestämisestä: MENKÄÄ KATSOMAAN MALLIA!!
No mutta messuhumua ja myytävää sekä katseltavaa oli paljon, oli pipoa, villapaitaa, sinappeja, säilykkeitä, pipareita yms. jostain syystä se joulun tunnelma ei vain välittynyt ainakaan minulle kun kiertää kolkossa messuhallissa. Tästä ei tietenkään pidä syttää myyjiä vaan se messuhalli on vaan niin kolkko ja koristeeton sinne ei vaan ole viitsitty nähdä vaivaa ja luoda tunnelmaa! Mutta mukavasti oli kaikkea tarjolla ja tuli hankittua muutamia säilykkeitä juolupöytään.

Niin ja mallia siitä miten se ympäristö ja miljöö kuuluisi rakentaa voi käydä katsomassa seuraavista linkeistä:

Tallinna

Budapest

Buda ja Pest eli Budapest

2010-12-01T22:24:00.000+02:00

Eikä tarvitse pelätä en tee arvostelua tästä ylimakeasta pahanmakuisesta karkista vaan ihan oikeasti pääsi taas reissuun ja mahtavien joulumarkkinoiden ja ennen kaikkea makkaroiden, keittojen ja patojen ääreen.
Kyllä ne vaan Unkarissa osaa, nimittäin taasen lähestyessä markkinahumua ei voinut nenä olla rekisteröimättä tätä rasvan, makkaran ja paistetun sian sulotuoksua.

Niin sitä lautaselle eksyi hyvinkin paprikalle maistuva maggara lisukkeinaan paistettuja kasviksia ja voin jälleen todeta että oli Unkarin poika tehnyt lenkkinsä lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä. Maku kirvoitti suupieliä kohti korvia vielä pitkään.

Gulassikeitto tämä Unkarin lahja maailmalle on varsin maistuva, lämmittävä ja nälkää pitävä soppa. Tätä herkkua tuli maistettua kahdessa eri paikassa Central Cellar restauran and wine barissa sekä Varaspeiz ravintolassa. Keitoilla oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Tämä keskustan kellarin keitto oli rasvainen ja ei voi sanoa mauton mutta mauton verrattuna tuohon Vara Speizin keittoon.

ko ravintolassa söin myös Unkarilaisen lihamuhennoksen. Pakko on tunnustaa että muhennos oli sen verran iso ettei meinannut jaksaa syödä koko annosta. Muhennos oli varsin maukas ja täyttävä mutta jotenkin senkin sellaisesta rasvaisuudesta jäi jotain uupumaan. Tykkään toki rasvaisesta ruuasta mutta kun se rasva erottuu muusta sapuskasta lilluakseen lautasen reinoilla on vaikutelma huono.

Mutta tämä Var Speizin keitto olikin jotain aivan muuta, vallan maukas ja lihaisa sekä kasvikset olivat muutakin kuin pakastevihanneksia. lisäksi kun annokseen on käytetty tuoreita yrttejä ei voi kun kiitellä kokkia. Paikkahan ei varmasti ole halvimmasta päästä mutta Suomen hintoihin verrattuna halpa ja voin suositella lämpimästi.

Kolmas paikka missä kävimme syömässä jopa kahdesti oli Sorforras joka sekä ruuan että tunnelman suhteen hurmasi. Palvelu pelasi ruoka oli maukasta ja hyvää sekä mikä parasta keskellä ravintolaa kaveri joka soitteli kuolemattomia ikivihreitä pianonmuotoiseela soittimella missä löytiin kieliä kapuloilla ( valaiskoot joku joka soittimen tietää). Ensimmäisellä kerralla eksyi lautaselle possun paloja kasviksilla ja jälkiruuaksi tuli vaniljalla maustettua "kakkua" suklaakastikkeella ja kermavaahdolla.

Toisella kerralla lautaselle lätkähti possunsiivuja unkarilaiseen tapaan ja sitten tuon ryynimäisen aineen nimeä en nyt millään muista mutta hyvää oli.

Niin se koittaa viimeinen päivä meille kaikille ja kaikkien täältä on joskus lähdettävä, niin käy myös näille reissaajille mutta tyhjin vatsoin ei voi reissata muuten tulee nälkäkiukku jota ei kukaan tervejärkinen kestä. Tämän ravintolan nimeä en edes muista mutta ruoka oli maittavaa kuitenkaan ei mitenkään huippua kuten parissa edellisessä paikassa. Välillä on hyvä syödä myös kevyesti ja kolmen porsasaterian ja muutamien paprikamakkoroiden jälkeen lautaselle liihotteli kananrintafile, johon ei sitten laitettu kuin fetaa ja kasviksia.

Varsin yksinkertainen annos jossa oikeasti maistui ne raaka-aineet mitä siinä oli käytetty. Ei mitään gourmeeruokaa mutta maukasta ja hyvää.

Pöytäpuutarha

2010-11-23T19:58:00.001+02:00

Yrtit ja mausteet, nämä joka keittiön pikku apurit ovat mielestäni pakollinen varuste keittiössä! Ja hyi sitä keittiötä jonka kaapista ei löydy kuin suola ja pippuri..Häpeä! Olen jo pitkään haaveillut ns. pöytäpuutarhasta ja kun kuulin että niitä jopa myydään valmiina olin hetken jo varsin toiveikas että minunkin keittiön pöydällä komeilee tuoreita yrttejä!
Mutta kävimpä katsomassa tätä kovan hypetyksen saanutta pöytäpuutarhaa ihan huvikseni ja jumalauta! kuka hullu maksaa muovirasiasta tuollaista hintaa! kahden salaati/yrtin laari maksaa alennuksena 99€ joo on korkealuokkaista elintarvikemuovia ja lamput ja kaikki....kauppaan mars ja ostamaan muovinen säilytyslaatikko, kukkamultaa ja valmiiksi ruukussa olevia yrttejä hintaa vermeille tuli yhteensä reilu 13 eskoa! Juu ei ole niin muotoiltu, kaunis saati että olisi lämpölamppuja mutta yrtit kasvaa ja ruoka maistuu! Niin boksiin eksyi ruohosipulia, rosmariinia, basilikaa ja minttua.

Lihaiset pullat

2010-11-14T21:43:00.001+02:00

Niin oli taas tehtävä särvintä viikonlopuksi. Idea ja himo lihapulliin oli jo herännyt viikon aikana.
Aineksia palleroihin laitettiin seuraavasti: Sika ja nautaa sisältävää jauhettua lihaa, smetanaa, pari munaa, sipulia, suippoparikaa, sipulikeittopussi, mantelijauhoa ja maustehina suolaa, pippuria, paprikaa, Blair's chipotle slam kastiketta ja smoky peri-peri mausteseosta.
Niin ainekset sotkettiin tasaiseksi taikinaksi ja taikinan maustuessa hetken laitettiin valmiiksi fetasalaatti ja lantut sekä porkkanakset höyrystymään.
Pallerot laitettiin ensin voikilon lämpöiseen syleilyyn pannulle, jossa väri otettiin pintaan. Pullat uunivuokaan ja porkkanat sekä lantut pannulle pulllien jättämän rasvan ja mausteitten sekaan ja sinne pari desiä kermaa. Pieni kiehautus ja nämäkin pääsivät uuniin pullien päälle, tilkka vettä ja noin 30-40 min uunissa 175 astetta riippuen pullien koosta. Kyllä kelpasi pistellä tätäkin ruokaa naamaan ja hyvältähän se maistui. Kuva kertokoon enemmän kuin 1000 sanaa!

Viikinkiravintola Harald Jyväskylä

2010-11-09T19:33:00.000+02:00

Niin sitä pääsi jälleen herkuttelemaan ja tällä kertaa vieläpä maistelemaan ko. ravintolan pikkujoulumenua. Alkuruoka tarjoiltiin kilveltä ja siinä olikin emmettä jo sen verran että jos olisi kilven syönyt tyhjäksi ei olisi pääruualla ollut suuhun mitään asiaa.

Alkukilvellä tarjoiltiin:

-Viskillä aateloitua savulohta ja kuusenkerkkäsinappikastia-
-Yrteillä rikastettua lohenmätimoussea-
-Rosvopaistia ja pihlajanmarjahyytelöä-
-Savustettua poronmaksaa ja karpalohilloketta-
-Salaattia savuisesta porsaankyljestä ja perunoista-
-Metsäsienisalaattia-
-Marinoituja kasviksia-
-Vihreää salaattia-
-Isoäidin tillikurkkuja-
-Puolukka-punakaalihilloketta-
-Riihileipää, talon tummaa leipää, kirnuvoita-

Pääruokalistalta valitsin vihreiltä niityiltä nimeä kantavan pariloidun naudan ulkofilepihvin, jonka kylkeen oli törpätty savujuustoperunaa, viisauden viini -kastia, hunajajuureksia ja savuporomoussea. Tosin savujuustoperunat vaihdoin juureksiin.

Jälkkäriksi listalta lautaselle istahti valkosuklaavanukasta, suklaamantelilastuja ja karhunvatukkahilloketta.

eikä tässä vielä kaikki! En edes muista mistä tuli puheeksi viikinkikaste mutta näin joukko iloisia pikkuviikinkejä sai minut taivuteltua tähän haasteseen. Kastehan sisältää viikinkien matkaevästä eli mädätettyä hainevää, jota ei onneksi tosin ole kuin sokeripalan kokoinen kikkare. Tämä herkku on siis mädätetty turpeessa noin 6 kuukautta ja tällä tavoin se on saatu säilymään siihen aikaan kun näillä mertemme pikku sarvipäillä ei ole ollut jääkaappia.

Niin tarjoilija toi palan tätä sanoinkuvailemattoman löyhkän omaavaa tavaraa polvistuneen viikinkikokelaan eteen ja siitä se piti riitin jälkeen napata suuhun ja pureskella 13 kertaa muiden laskiessa leukojen liikkeitä, tämän jälkeen sai snapsilasista ottaa hörpyn päälle, jonka piti pikkaisen viedä makua pois. Niin maku, täytyy sanoa että en edes osaa kuvailla mille se maistui! Kitkerälle ja jollekkin mille en löydä sanoa mutta ylös pala ei tullut ja näin minusta lyötiin Keski-Suomen viikinseuran 164. viikinki.

Paikasta sen verran että ruoka oli taas hyvää ja laadukasta, sekä tarjoilu varsin rempseää, tarjoilijalle (Nimi: Helga Hirvenkaataja jos nyt todistuksestani luin oikein) kiitokset hyvästä palvelusta ja varsinkin asenteesta. Välillä meinasi tosin juomatilaukset unohtua mutta sen ymmärtää kun on tupa täynä porukkaa ja henkilökuntaa vain muutama paikalla. Suosittelen lämpimästi pikkujoulumenua ja paikkaa muutenkin. Varsinki alkuruokatarjonta oli vertaansa vailla ja niille jotka eivät maksasta välitä niin suosittelen maistamaan tuon karpalohillokkeen kanssa.

Tämä merten pikku sarvipää kiittää ja kumartaa!

Pikkujoulut

2010-11-07T20:34:00.001+02:00

Joulu juhlista jaloin ja pikkujouluista kontaten, niin alkaa olemaan jälleen se aika vuodesta jolloin näitä pikkuisia jouluja juhlitaan, näin myös omassa työpaikassani. Juhlapaikkana toimi Survo-Korpelan katano ja teemana oli lännen meininki. Niin nämä Keski-Suomen pikku Eastwoodit ja Lee Van Cleeffit söivät, joivat ja pistivät jalalla koreasti illan mittaan. Ruoka olikin tehty onneksi myös teemaan sopivaksi eikä pöydillä notkunut laatikoita ja muita joulun normaaleita emmeitä.
Menu olikin varsin kattava noutopöytään oli ladattu grilliripsejä, maissikanaa, chili con carnea, colamarinoituja pottuja, kanasalaattia, vihreää salaattia, vihannessalsaa, minttudippiä sekä valkosipuliaijolia. Jälkiruuaksi oli saluunanpitäjä pyöräyttänyt jallussa ja rommissa marinoidut munkit sekä kupposen kahvia tai teetä.

Kyllä sitä pikku lännen lassonheiluttajan kelpasi siinä nautiskella illan antimista samalla pikkaisen taskumatista hörpätä viskiä päälle.

Pizzaa karppaamalla

2010-11-01T17:51:00.004+02:00

Kuten jo aikaisemmin mainitsin olen pyrkinyt vähentämään hiilareiden määrää ruokavaliossa, suurempia ongelmia ei tämä ole tuottanut mutta kun alkoi tehdä pizzaa mieli olikin pulma ratkaistavana mistä tehdä se perhanan pohja?!
Tähän löysin avun Fitnessfirstin sivustoilta josta toki löytyy karppaamiseen paljon muutakin mukavaa! Sieltä siis tilasin pizzapohja-ainekset valmiissa pussissa

Tähän herkkuun ohjeen mukaan lisätään vain 1.5 dl vettä ja 5 g öljyä, itse laitoin kaikesta huolimatta varulta 2 rkl vehnäjäuhoa, joka tosin osottautui turhaksi. Taikinan vaivasin kunnolla ja nostatin noin 25 min. Pusista tulee n. pellillinen pitsaa riippuen pohjan paksuudesta, nyt tein kaksi pienempää lättyä. Kaulaaminen suoraan leivinpaerin päällä ruisjauhojen avustuksella onnistui varsin helposti.
Täyttehet olivatkin jälleen varsin kuninkaalliset, pitsan pohjalle töpättiin TeksasPetellä, pippurilla maustettua ketsuppia. Ruokasammat täytteet olivat, kinkkua, kebabbia, jauhelihaa, salamia, auraa, sipulia, paprikaa ja tietenkin juustoa.

Uuni 225 astetta ja täytteen paksuudesta riippuen 20-30 min siinä menee ja kyllä kelpasi pistellä lättyä naamaan oli se sen verran maukasta ja makusta. Pohjakin pysyi kasassa kuten pohjan kuuluu (olen kuullut että jotkut ohjeet tekevät pohjasta heppoisen). Tästä sai kunnon slaisseja kämmenelle ja makukin oli hyvä (siis pelkän pohjan) vaikka harvoin sitä pohjan takia pitsaa tulee tilattua/syötyä. Voin kyllä lämpimästi suositella tätä pizzapohjaa ja muutenkin ko. yritystä josta tavaran tilasin.

Schwarzer Abt

2010-10-22T22:46:00.003+03:00

Otin tämän oluen ihan vain etiketin perusteella kaupasta matkaan, toki toinen syy oli se että olut oli tumma. Nyt täytyy myöntää että aina ei ne saksanpojatkaan osaa panna olutta, ei nimittäin ollut hääviä.

Tämä Saksalaisen luostaripanimon olut ei ollutkaan ihan sitä mitä väristä ja tuoksusta voisi kuvitella. Oluen väri on tumman ruskea miltei jopa musta, tuoksu on hyvä, varsin aromaattinen mikä lupailikin mausta enemmän mitä tuleman piti. Vaahto oli varsin runsas mutta lyhytkestoinen.
Mutta se maku! ensimmäinen reaktio oli siirappi, kyllä juurikin niin makea ja kun tähän ei ollut varautunut oli järkytys varsin suuri. Makeus peittää alleen kaikki muut maut varsin tehokkaasti. Mallas maistuu hyvin miedosti sokerillisen kuorrutuksen alta. Voin vain todeta että tätä olutta on nyt juotu ne kuuluisat kaksi pulloa, se ensimmäinen ja samalla viimeinen!

Spydäriä sakasalaiseen tapaan

2010-10-20T21:54:00.003+03:00

Tämän idean sain oivasta blogista nimeltä vaaleanpunainensika jossa on muutenkin oiva kattaus herkkuja ja tarinoita ruuasta sekä markkinoista, suosittelen vierailemaan.
Mutta asiaan, aikaisemmin jo kerroinkin kun kävin Saksan ihmekaupassa ostoksilla niin niillä samoilla makkaroilla nyt liikkeelle ja lisäksi vielä Wilhelmin aito chili paprika joukkoon mukaan niin voiko siitä enää lajitelma parantua. Muina raaka-aineina toimii lanttu, porkkana, paprika, kesäkurpitsa, punasipuli, ihan se normi sipuli, kerma ja koskenlaskijajuusto.

Ensin kaikki sopivan kokoisiksi paloiksi ja lantut sekä porkkanaiset höyrystymään kattilan lempeään huomaan.

Lanttujen ja porkkanoiden hyörytessä pääsivät pannulle voikilon lempeään syleilyyn makkarat sekä sipulit, paprikat ja kesäkurpitsat. Kun makkaroista oli irronnut se tärkein elikkäs rasva, pääsivät sekaan höyrystetyt kasvikset.

Vielä kun joukkoon lorautetaan aimo annos kermaa ja koskenlaskijaa ei tuloksena voi olla kuin priimaa, niin maustehia voipi lätkiä oman mielen mukaan itse töppäsin pippuria, paprikaa sekä erittäin tulisen ja pienen chilin. Vielä kun lautaselle asettelee salaattia niin ateriahan ei tuosta parane ja viherpipertäjätkin voivat huokaista hieman helpotuksesta.

Tämä makuelämys oli kyllä vertaansa vailla ja varmasti tekaisen tätä uudestaan. Makkaran sijaanhan voi käytää itse tehtyjä lihapullia (kaupan pullissa kun ei ole kuin kanaa ja nahkaa), broileria ja miksei tätä voisi kokeilla kalallakin esim. aidolla tonnikalalla.

Karppaajan leivontahetki

2010-10-17T09:37:00.005+03:00

Niin se Muuramen paroni sai taivuteltua minutkin kokeilemaan karppausta. En siis sen takia että pitäisi laihuttaa, sillä kohtahan mahtuisin viemäriputkeen mutta ihan oman hyvinvoinnin ja vatsan hyvinvoinnin kannalta ajattelin kokeilla.
Sivustolla karppaus.info löytyikin hyvä paketti infoa ja mikä tärkeintä oiva kasa reseptejä! Sieltä poimin muutaman aamupalaksi tarkoitetun ohjeen tai siis poimin paljon muutakin, varsinkin ruokaohjeita.

Ensimmäisenä kokeilein aamiasmöttösiä jotka olivatkin varsin maukkaita ohjeen voipi lukea aiemmasta linkistä mutta muutava kuva vahvistukseksi.

Näissä möttösissähän on vain mielikuvitus rajana, siis täytteissä. Itse olen lisännyt sipulia, erillaisia kinkkuja, mausteita yms. oman maun mukaan vaan kaikkea joukkoon mikä on sallittua. Itse koen että suolan voi jättää pois kinkku ja juusto pitää siitä huolen.

Toinen mitä kokeilin oli juustoleipäset nämä ajavat enemmän tuota leivän korviketta, joka on ollut hyvinkin tärkeä osa aikaisempaa aamupalaa. Näissäkin pikku leipäsissä on mielikuvitus rajana mukaan voi laitella jos mitäkin kinkkua, sipulia, paprikaa, kanaa oikeastaa ihan mitä vain, itse olen tosin tehnyt näitä ihan perusreseptillä ja päälle vain voita, kinkkua ja juustoa. Resepti on varsin helppo ja vaivaton tehdä kuten edelläkin mainittut möttöset, resepti jälleen linkin takana.

Nämä maistuvat varsin mukavasti voin ja leikkeleen sekä juuston kera aamulla tai välipalana. Melkein kuukausi on nyt karppausta takana ja voisin tuumata mainosta lainatakseni että "vatsa on taas oma hyvää itsensä".

Lidl

2010-10-03T15:21:00.002+03:00

Lidl kauppaketjun tarjoamat oktoberfest tuotteet kiinnittivät huomioni ja eihän sitä auttanut kuin startata elämänhalua uhkuva kehonsiirtovälineeni kohti ko. kauppaa. kassiin kipusi 2 sianpotkaa, Tirolaista makkaraa, Schwarzaldin kinkkua, Rostbraadvurstia, savustettua salamia ja Frankfurter nakkeja. Nämä jalot ja kaikkkien viherpipeltäjien vihaamat tuotteet kun kasasi keittiön pöydälle oli näky varsin komia!

Sianpotkat jätin odottamaan parempia aikoja mutta kaikesta muusta syntyi ajatus jälleen pikkusuolaisesta ja rasvaisesta ateriakokonaisuudesta ja niin makkaroista leikeltiin paloja, jotka saivat seurakseen sipulia ja valkosipulia. Tämä komeus paistettiiin tietenkin voissa.

Seurakseen nämä Saksan ihannepötköt saivat höyrystettyjä ja tietenkin voissa paistettuja juureksia, eli porkkanaa, lanttua, paprikaa ja sipulia. Maustehetkin oli varsin yksinkertaiset eli suolaa ja pippuria.

Vielä kun lautaselle iski salaattisekoituksen ja paistoi Schwarzwaldin kinkun sekä kananmunan olikin ateriakokonaisuus valmis. Anoshan toki oli varsin kookas, rasvainen ja maittava! No mutta näin hyvistä raaka-aineista ei voisi pahaa tehdäkkään, jos edes jotenkuten pysyy kauha kourassa. Kuva kertokoot puolestaan!

Viikinkiravintola Harald Tampere

2010-09-26T19:58:00.004+03:00

Tampesteri tämä suomirokin pyhättö ja muutenkin varsin miellyttävä kaupunki näin käymisen kannalta! Tällä kertaa retki kohdistui teatteriin ja musikaaliin Vuonna 85 Remix. Tätä musikaalia voin suositella lämpimästi kaikille.
Mutta pitäähän sen matkaajan syödäkkin että jaksaa kuunnella, katsella ja hillitysti jamitella. Kohteeksi valikoitui Viikinkiravintola Harald ja nyt voin jo kehaista että olipa yksi maukkaimmista kokemuksista mitä hetkeen olen suuhuni laittanut. Alkuruoka jätettiin välliin sillä teatteriin piti ehtiä ja tarjoilija kertoi ystävällisesti että nyt saattaa ruuan saaminen hiukan kestää, tässä kaikki oli kyllä odotuksen arvoista.
Listalta oli todella vaikea valita kun olisi tehnyt mieli maistaa kaikkea, lautaselle tai siis lankulle lopulta valikoitui härkää ja possua Edver Suurisuun tapaan ja kyllähän Suurisuu taisi tietään miten vatsa ja makuhermot tyydytetään.

Lankulle oli grillattu härän sekä porsaan ulkofileetä (yht. 300 g), juureksia, homejuustolla rikastettua kirnuvoita, Voima-olutkastia ja karviaishilloketta sekä ryytimaan raikasta salaattia. Annokseen olisi kuulunut hiilosperunat mutta ne vaihdoin juureksiin. Kylläpä oli kaikki makunystyrät jälleen tulessa kun tätä annosta pisteli poskeensa, mukavasti sopii makea hilloke suolaisen lihan kanssa, suosittelen kokeilemaan. Kyytipojaksi vielä tuopillinen tummaa kukkoa niin mitä poika muuta tarvitsee....
Jälkkäri oli pakko saada kun vielä jäi pikku sopukka tästä pesupallosta täyttämättä, nyt kippoon pistettiin Haraldin tervainen, tarkemmin kuvailtuna tervattua jäätelöä, vierellään suklaalla kesytettyä tervakastia, vadelmista ja omenoista keitettyä hilloketta sekä paahdettuja manteleita.

Eipä voi moittia tätäkään, jos vain tykkää vahvasta tervan mausta niin kyllä tämä kannattaa kumota vaikka vatsa olisikin jo muka täynä! Rahalle tässä paikassa saa minusta vastiketta ihan kerrakseen, jo tunnelman, miljöön yms rekvisiitan kanssa ja siihen kun vielä lisätään se tärkein tekijä eli ruoka, joka esillelaitosta lähtien on ollut priimaan niin kyllähän lompakon nyörejä aukoo ihan mielellään.
Valitan tässä tapauksessa kuvien huonoa laatua mutta Nokia kun valmiistaa puhelimia ei kameroita. Niin ja mitä tästä tietenkin opimme? Kanna sitä kameraa aina mukana!

Kallioplanetaario

2010-09-26T19:21:00.004+03:00

Niin rakas työnantjani vei tiimimme syömään ja katsomaan esitystä mustista aukoista Kallioplanetaarioon. Paikassa olen aina halunnut käydä ja nyt varsinkin kun tarjolla on ilmainen esitys ja ruokaa niin eihän siitä voi kieltäytyä. Oli kuullut paljon hyvää planetaarion sapuskoista joten odotukset olivat korkealla.
Täytyy todeta että ruokailemaan kyseiseen paikkaan ei kannata mennä tai ainakaan tämän kokemuksen perusteella. Alkuun kuten kokki sanoi "voitte aloittaa tapaksista" Nämä "tapaksethan" piti sisällään kurkkunpaloja, tomaattia, oliiveja, peruna-, punajuuri- ja italiansalaattia (kaupan valmistavaraa) sekä kylmiä nakkeja, lihapullia ja kanamunia.

Itse olisin kutsunut tätä enemmänkin lastenkutsujen pikkupurtaviksi, tosin kuinka moni ipana tai yllipäätään ihminen voi syödä oliiveja!
Pääruoka antoi odottaa itsestään jopa makunautintoa mutta pettymyshän se oli tämäkin kokonaisena grillattua häränfileetä mallaskastikkeella ja valkosipuliperunoita, juu sentin paksuja paloja lihaa lillui lämpöaltaassa kastikkeessaan ja vieressä höyrysi perunat. No jokuhan voisi ajatella että viilaan jo pilkkua mutta kun puhutaan grillaamisesta niin en käsitä termiä niin että tehdään kokonaisista paloista karjalanpaistia! No kermapotuthan maistuu aina niihin ei oikein voi pettyä mutta ei niistä mitään yllätystäkään saa. Liha oli läpensä kypsää vaikkakin tarkka ruokailuaika oli tiedossa, joten asiansa osaava kokki olisi saanut lihan edes näyttämään punertavalta.

Kyllä maha tuli täyteen mutta kehua ei kauheasti pysty. Planetaariossa aion vierailla kyllä uudestaankin mutta vain esitysten vuoksi.

Tuparit

2010-09-19T16:40:00.001+03:00

Niinhän siinä kävi että Muuramen paroni "pakotti" minut pitämän "tuparit" nyt kun uudessa uljaassa kodissa asustelen. Tämähän juontaa juurensa siitä että pakotin hänen järjestämään tuparit kun itse oli muuttanut Muurameen, tuparit järjestettiin tosin olin ainut vieras ja kuten nytkin ei muita ollut tulossa.
No mutta siis pitäähän sitä olla kuitenkin apetta tarjolla kun kerta juhlitaa ettei pääse ihan tuo kiukkunälkä iskemään. Menu oli yksinkertainen mutta varsin maittava ja täyttävä, josta kelpasi seuraavan aamun krapulaan ottaa huikopalaa.

"Tupari" menu

Makkarakimara ja sipulia

Höyrystetyt ja voissa paistetut juurekset

Kaalipurjosalaatti

Vihreäsalaatti (fetalla tai ilman)

Salaatin teon jälkeen höyrystin juurekset, tosin kun huomasin ettei ole lävikköä niin piti improvisida hieman mutta höyrystys onnistui hyvin.

Niin kasvisten pehmetessä päätyivät makkarat paistinpannuun sipulien kanssa ottamaan väriä, toki joukkoon töpättiin myös reilusti voita. Makkaroina käytettiin tällä kertaa Ok:n grillimakkaraa, Wilhelmi-aito chili-paprika ja Kabanossin Pippuri-juusto makkaraa. Tämän jälkeen makkarat laitetiin uunin hellään huomaan vielä hetkeksi paistumaan grillivastukselle

Kasviksetkin töpättiin vielä varmuuden välttämiseksi voikilon kera pannulle ja joukkoon ripaus suolaa ja pippuria, niin oli tämäkin uhkea gourmeeateria lautasta vaille valmis.

Kyllä kelpasi laittaa apetta mahaan ja huuhdella se alas kuka oluella ja kuka aika hyvällä Huttusella ja sen jälkeen siirtyä parvekkeelle nauttimaan jälkäriksi lasi viskiä ja poltella sikaria ja vesipiippua.

Holiday Club Oulun Eden

2010-08-29T19:41:00.003+03:00

Pakollinen kylpyläreissu on joka vuosi Oulu mc:n järjestämän Hailuotoajon yhteydessä. Tähän lauantai aamun krapulan poistoon ja uuden nousun saamiseksi nämä Keski-Suomen pikku vesinokkaeläimet suuntasivat katseensa ja kraniitinvalkeat adonisvartalonsa kohti Edenin kylpylää.

Pankkikortti kippoon ja loirimaan. Tämä reissu sai maittavan päätöksen kun menimme tilaamaan aulabaarista pikku huikopalaa! Listalta emme löytäneet mitään suoraan sopivaa niin tilauksemme kuuluikin: ämpärillinen erillaisia dipattavia sekä iso kasa eri dippejä.
Nii ne innokkaat vesipedot nauttivat allasbaarissa mallasjoumaa ja odottivat kieli Speedojen alla mitä se kokki olisi loihtinut, yllätys olikin varsin positiivinen kun tarjoilija laski "ämpärin" pöytään.

Pöytään saatiin perunoita, kanansiipiä, nakkeja, bradfurstia, sipulirenkaita, jalapeenoja, katkarapuja sekä kanapaloja kaikki friteerattuna tietenkin. Dippejäkin oli niin monenlaista ettei meinannut makuaisti pysyä mukana. Ensimmäisen satsin syötyämme menimme tilaamaan samanlaisen annoksen, jolloin jo kokki tuli keittiöstä katsomaan kuka täällä oikein mässää.
Ruokailun ja muutaman tuopposen jälkeen sitä kelpasikin uittaa pesupalloa altaassa ja käydä laskemassa liukumäkeä, lapsihan on terve kun se liekkii!

Ravintola Pitkä-Jussi

2010-08-16T21:01:00.002+03:00

Tuli oltua sitten kokoontumisajoissa Kurikassa ja pitihän siellä toki sitten syödäkin. Olisihan järjestäjän puolesta ollut tarjolla perunoita ja lihapullia mutta onneksi Kaitsu vaatimalla vaati että nyt pitää päästä syömään posliinilautaselta. Niin lähdettiin joukolla kohti Kurikan keskustaa, josta ei löytynyt syömäpaikaksi kuin yksi pikaruokapaikka, johon emme suostuneet tyytymään.
Niin päädyimme kävelemään paikallisen hotellin ravintolaan Pitkään-Jussiin!
Alkuun oli tarjolla noutopöydästä salaattia ja muita hörtymiä, mitkä tässä vaiheessa nälkää jo maistuivat todella herkuilta.

Kyllä kelpasi odotella pääruokaa, joksi tarjoilijan suosituksesta valitsin grillipihvin, tilasin pihvin mediumina kun kerta kypsyysastetta kysyttiin ja kun sain tämän luomuksen eteeni oli edessäni pala kypsää lihaa. Palautin lautasen kokille ja vastaus oli ettei grillipihviä saa mediumina....mitä Vit... miksi sitä sitten kysytään ja miksi muiden pihvit on kypsennetty oikein!!?? Kysyy epätietoinen motoristi Jyväskylästä. No vihdoin kun sain pihvini uudestaan eteeni olikin yllätys varsin maukas ja positiivinen.

Pihvi oli erittäin maukas ja pekoni teki oikein hyvää seuraa pihville (tosin mille se ei tekisi) Huippua oli myös se ettei annoksessa ollut perunoita vaan ne oli korvattu pataatilla, mikä antoi mukavaa makeutta muuten suolaiselle pihville ja pekonille. No sipulirenkaan on aina samanlaisia mutta hyviä. Ensi vuonna taidan käydä syömässä uudeleen ko. ravintelissa vaikka pikku riitaa kokin kanssa olikin.

Niin ja ettei nyt oikeasti pääsisi se totuus unohtumaan niin kyllä sitä tuli onneksi viikonlopun aikana syötyä ihan aitoakin Suomalaista perusvihannesta ja vielä sitä a-luokan Atrillia, joka on niin tasalaatuista ettei mikään sattuma osu hampaisiin.

Kunnon aterian jälkeen menee vielä 3 makkaraa kevyesti iltapalana!

Konia peltipurkissa

2010-08-11T20:19:00.002+03:00

Hevonen tämä ravikansan oma pikku elätti ja liian vähän arvostettu lihatuote, oli päätynyt peltipurkkiin. Itseasiassa lähdin hakemaan Hankasalmelta chilihyytelöä, jota ei saa kuin Neste Jari-Pekan yhteydessä olevasta Tuliaistuvasta. Tai no kuulema samaa hyytelöä myydään Vaasassa mutta sinne ei aja ihan niin nopeasti.
Kiertelin kaupassa hyllyjä kun tämä ihanuus osui silmiini ja eihän sitä voinut olla ostamatta.

Iltapalana aivan mainoa klöntti, koostumus on no normi lihasäilyke eli pehmeä, helposti leikattava ja mukavan rasvainen. Tein iltapalaksi pari Cracottea, joihin en laittanut päälle muuta kuin rasvaa ja pari siivua heppaa.

Maku oli vallan mainio tosin muistuttaa ehkä liikaa naudan- tai siansäilykettä eli jotain olisi saanut jättää pois että heppa maistuisi enemmän. Tosin kyllä sen ruunan maun sieltä maistaa kun oikein mutustelee mutta on sanottava että en maksa tästä säilykkeestä lisähintaa kun saman makuelämyksen saa normaalilla nötkötillä varsinkin kun olin juuri maistanut maanantaina hevosenlihaa leikkeleenä.