Buda ja Pest eli Budapest
Eikä tarvitse pelätä en tee arvostelua tästä ylimakeasta pahanmakuisesta karkista vaan ihan oikeasti pääsi taas reissuun ja mahtavien joulumarkkinoiden ja ennen kaikkea makkaroiden, keittojen ja patojen ääreen.
Kyllä ne vaan Unkarissa osaa, nimittäin taasen lähestyessä markkinahumua ei voinut nenä olla rekisteröimättä tätä rasvan, makkaran ja paistetun sian sulotuoksua.
Niin sitä lautaselle eksyi hyvinkin paprikalle maistuva maggara lisukkeinaan paistettuja kasviksia ja voin jälleen todeta että oli Unkarin poika tehnyt lenkkinsä lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä. Maku kirvoitti suupieliä kohti korvia vielä pitkään.
Gulassikeitto tämä Unkarin lahja maailmalle on varsin maistuva, lämmittävä ja nälkää pitävä soppa. Tätä herkkua tuli maistettua kahdessa eri paikassa Central Cellar restauran and wine barissa sekä Varaspeiz ravintolassa. Keitoilla oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Tämä keskustan kellarin keitto oli rasvainen ja ei voi sanoa mauton mutta mauton verrattuna tuohon Vara Speizin keittoon.
ko ravintolassa söin myös Unkarilaisen lihamuhennoksen. Pakko on tunnustaa että muhennos oli sen verran iso ettei meinannut jaksaa syödä koko annosta. Muhennos oli varsin maukas ja täyttävä mutta jotenkin senkin sellaisesta rasvaisuudesta jäi jotain uupumaan. Tykkään toki rasvaisesta ruuasta mutta kun se rasva erottuu muusta sapuskasta lilluakseen lautasen reinoilla on vaikutelma huono.
Mutta tämä Var Speizin keitto olikin jotain aivan muuta, vallan maukas ja lihaisa sekä kasvikset olivat muutakin kuin pakastevihanneksia. lisäksi kun annokseen on käytetty tuoreita yrttejä ei voi kun kiitellä kokkia. Paikkahan ei varmasti ole halvimmasta päästä mutta Suomen hintoihin verrattuna halpa ja voin suositella lämpimästi.
Kolmas paikka missä kävimme syömässä jopa kahdesti oli Sorforras joka sekä ruuan että tunnelman suhteen hurmasi. Palvelu pelasi ruoka oli maukasta ja hyvää sekä mikä parasta keskellä ravintolaa kaveri joka soitteli kuolemattomia ikivihreitä pianonmuotoiseela soittimella missä löytiin kieliä kapuloilla ( valaiskoot joku joka soittimen tietää). Ensimmäisellä kerralla eksyi lautaselle possun paloja kasviksilla ja jälkiruuaksi tuli vaniljalla maustettua "kakkua" suklaakastikkeella ja kermavaahdolla.
Toisella kerralla lautaselle lätkähti possunsiivuja unkarilaiseen tapaan ja sitten tuon ryynimäisen aineen nimeä en nyt millään muista mutta hyvää oli.
Niin se koittaa viimeinen päivä meille kaikille ja kaikkien täältä on joskus lähdettävä, niin käy myös näille reissaajille mutta tyhjin vatsoin ei voi reissata muuten tulee nälkäkiukku jota ei kukaan tervejärkinen kestä. Tämän ravintolan nimeä en edes muista mutta ruoka oli maittavaa kuitenkaan ei mitenkään huippua kuten parissa edellisessä paikassa. Välillä on hyvä syödä myös kevyesti ja kolmen porsasaterian ja muutamien paprikamakkoroiden jälkeen lautaselle liihotteli kananrintafile, johon ei sitten laitettu kuin fetaa ja kasviksia.
Varsin yksinkertainen annos jossa oikeasti maistui ne raaka-aineet mitä siinä oli käytetty. Ei mitään gourmeeruokaa mutta maukasta ja hyvää.
Kyllä ne vaan Unkarissa osaa, nimittäin taasen lähestyessä markkinahumua ei voinut nenä olla rekisteröimättä tätä rasvan, makkaran ja paistetun sian sulotuoksua.
Niin sitä lautaselle eksyi hyvinkin paprikalle maistuva maggara lisukkeinaan paistettuja kasviksia ja voin jälleen todeta että oli Unkarin poika tehnyt lenkkinsä lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä. Maku kirvoitti suupieliä kohti korvia vielä pitkään.
Gulassikeitto tämä Unkarin lahja maailmalle on varsin maistuva, lämmittävä ja nälkää pitävä soppa. Tätä herkkua tuli maistettua kahdessa eri paikassa Central Cellar restauran and wine barissa sekä Varaspeiz ravintolassa. Keitoilla oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Tämä keskustan kellarin keitto oli rasvainen ja ei voi sanoa mauton mutta mauton verrattuna tuohon Vara Speizin keittoon.
ko ravintolassa söin myös Unkarilaisen lihamuhennoksen. Pakko on tunnustaa että muhennos oli sen verran iso ettei meinannut jaksaa syödä koko annosta. Muhennos oli varsin maukas ja täyttävä mutta jotenkin senkin sellaisesta rasvaisuudesta jäi jotain uupumaan. Tykkään toki rasvaisesta ruuasta mutta kun se rasva erottuu muusta sapuskasta lilluakseen lautasen reinoilla on vaikutelma huono.
Mutta tämä Var Speizin keitto olikin jotain aivan muuta, vallan maukas ja lihaisa sekä kasvikset olivat muutakin kuin pakastevihanneksia. lisäksi kun annokseen on käytetty tuoreita yrttejä ei voi kun kiitellä kokkia. Paikkahan ei varmasti ole halvimmasta päästä mutta Suomen hintoihin verrattuna halpa ja voin suositella lämpimästi.
Kolmas paikka missä kävimme syömässä jopa kahdesti oli Sorforras joka sekä ruuan että tunnelman suhteen hurmasi. Palvelu pelasi ruoka oli maukasta ja hyvää sekä mikä parasta keskellä ravintolaa kaveri joka soitteli kuolemattomia ikivihreitä pianonmuotoiseela soittimella missä löytiin kieliä kapuloilla ( valaiskoot joku joka soittimen tietää). Ensimmäisellä kerralla eksyi lautaselle possun paloja kasviksilla ja jälkiruuaksi tuli vaniljalla maustettua "kakkua" suklaakastikkeella ja kermavaahdolla.
Toisella kerralla lautaselle lätkähti possunsiivuja unkarilaiseen tapaan ja sitten tuon ryynimäisen aineen nimeä en nyt millään muista mutta hyvää oli.
Niin se koittaa viimeinen päivä meille kaikille ja kaikkien täältä on joskus lähdettävä, niin käy myös näille reissaajille mutta tyhjin vatsoin ei voi reissata muuten tulee nälkäkiukku jota ei kukaan tervejärkinen kestä. Tämän ravintolan nimeä en edes muista mutta ruoka oli maittavaa kuitenkaan ei mitenkään huippua kuten parissa edellisessä paikassa. Välillä on hyvä syödä myös kevyesti ja kolmen porsasaterian ja muutamien paprikamakkoroiden jälkeen lautaselle liihotteli kananrintafile, johon ei sitten laitettu kuin fetaa ja kasviksia.
Varsin yksinkertainen annos jossa oikeasti maistui ne raaka-aineet mitä siinä oli käytetty. Ei mitään gourmeeruokaa mutta maukasta ja hyvää.
Kommentit
Lähetä kommentti