Herkkua Amerikan maalta

Sainpahan mahdollisuuden lähteä apelle ihan Amerikan ihmeelliseen maailmaan ja kyllähän siellä tulikin syötyä. Sanonnasta otetaan jotain pientä tuli ihan legendaarinen kun kaikki annokset oli tyyliä ämpärillä ruokaa pojalle! 
Ensimmäiset eväät tuli jo lentokoneessa kiitos KLM, sillä tätä ei Finnairin lennoilla koe! Lennot olivat vieläpä erittäin edulliset ja kun Finskillä saa mustikkamehun ilmaiseksi kuului KLM:n lentoon kaikki, siis myös tuolla lyhyemmällä lennolla Helsingistä Amsterdamiin. Toki en tiedä millainen tarjoilu finskilllä on pitkillä lennoilla mutta silti, ottakaapa mallia!



Eihän tuo mitään kurmeeta ole mutta nälkä pysyy loitolla ja nyt en tarkoita finskin moittimisella sitä että viinan tulisi olla ilmaista vaan että sais edes keksin!
Ensimmäinen aamupala oli leipää, pekonia, munia, mehua ja jukurttia ja noista raaka-aineista koostuikin aamupala muinakin aamuina pekonit ja munat vain jäi useammalta aamulta pois. Siis majoituimme yksityiseltä vuokratussa asunnossa, joten aamupalat oli itse tehtävä.



Jenkeissä karkkikaupassakin kaikki on isompaa, on ne vaan aika jytkyjä ja itse jos tuollaisen "herkun" söisi, ei varmasti tarvitsisi hetkeen laittaa suuhun yhtään mitään.




Ekana iltana teimme ruokaa ihan "kotosalla" ja tämähän on pakastepitsojen luvattu maa, joten onhan sellainenkin kokeiltava. Pakko myöntää että oli kyllä ihan syötäviä molemmat, eivätkä maistuneet sille mille meillä nuo tuppaavat maistumaan.






Ostoskeskuksen kahvilassa ajateltiin että otetaan iltapäiväkahvit ja minähän en malttanut olla ottamatta siihen nisua viereen. En vain tajunnut että normaali koko kahvikupissa täällä on puolet isompi kuin Suomen huoltamoiden iso kuppi! Banaanimuffinssi oli kyllä hyvää ja siitäkin riitti jaettavaksi seurueelle.


"Matkaoppaamme" oli kuullut että Helen's Hot Chiken on suosittu pikaruokaketju täällä, joten sekin kokeiluun! Tosin pikaruokaketju on harhaanjohtava käsite sillä kanoissa meni reilu 50 minuuttia. 


Tulisuusasteita oli neljä eli pelkkä leivitys, mild, hot ja pain. Otimme kaikki tuon hot- vaihtoehdon ja kylkeen otin perunasalaattia. Juomaksi otin jonkinlaisen vitamiinilimsan, jonka väri jo kertoi paljon ja maku vielä enemmän eli kahden siemauksen jälkeen lavuaariin. Voisin kuvitella että tuolla voisi aukaista viemäreitä! Mutta takaisin kanoihin hot oli todellakin hot ja en edes uskalla kuvitella mitä tuo pain olisi ollut, nämäkin jo polttelivat mennessään että tullessaan!
Seuraavaksi olikin vuorossa BBQ-festivaalit Mount Pleasantin kylässä, siellä oli savustinta jos jonkinlaista ja paljon muutakin ohjelmaa josta voit lukea Timonin reissuista. Itse otin nyhtöpossusämpylän ilman lisukkeita ja muilla oli ripsejä papujen ja coleslawin kera! Molemmat oli hyviä mutta kyllä nuo ripsit oli omaa luokkaansa ja niitä oli hirveä kasa tuossa kuvassa ei ole edes puolia siitä mitä annokseen kuului!








Voihan ähkyn paikka ja mikä parasta nämä ei olleet hinnallla pilattuja jos nyt oikein muista tuo ripsilautanen oli 11 dollaria. Tästä kylästä löytyi myös oudoin syötävä, uppopaistettu Oreo-keksi, juu en maistanut mikä näin jälkikäteen hieman harmittaa. Kahvilassa tuli käytyä ja nyt muistin ottaa pienen kahvin mutta olihan siihenkin taas kylkeen otettava jotain, nyt oli niin makia keksi että meinasi jäädä allekirjoittaneelta syömättä. Hyvää se oli mutta makeaa!


Seuraavaksi olikin vuorossa pieni Lynchburg, jossa on Jack Danielsin viskitislaamo. Tislaamokierroksella meni sen verran aikaa että oli taas otettava jotain pientä. Paikaksi valikoitui BBQ Caboose Cafe ja listalta Cajun Jambalaya jossa oli kanaa ja makkaraa, sekä riisiä, coleslawta, jalapenoja sekä suolakurkkua.


Ei näytä ehkä hääviltä mutta hitto että oli hyvää ja maukasta sekä tulista. Kyllä tuolla kelpasi reissata takaisin kotia kohti. Sitten olikin kotiruuan vuoro ja Walmartilta ostetut ranut ja erilaiset makkarat saivat kylkeensä salaattia, ketsuppia, salsaa ja suolakurkkuja.


Ostoskeskus vierailun yhteydessä tuli pieni huiko ja ajatus oli taas että otetaan jotain pientä! no toisin kävi, kiinalaisesta otetut kanat ja nuudelit olikin jälleen annos ison maaliman mukaan!


Tuohon olisi vielä saanut mukaan kasviksia, papauja yms. lisukkeita ja silti tuosta jäi osa syömättä! mutta perhana hyvää toi oli!
Näin asiasta kukkaruukkuun kun on puhuttu että Suomi pelastaa ilmastonmuutoksen niin voin sanoa että ei pelasta. Joo voidaan tehdä paljon mutta se oikea tekeminen pitäisi tehdä jossain muualla. Täällä kaikki tulee muovissa! kaupassakin jos ostat 4 asiaa, ne jokainen laitetaan omaan muovipussiin, parhaimmassa tapauksessa jopa tuplapusseihin. Mitään ei kierrätetä eli kaikki jäte lasi, muovi, pahvi yms. samaa kassiin ja lootaan. Biojäte menee myllyn läpi lavuaariin ja jäteveden mukana pois, joten tässä nyt tällainen pieni yhteiskunnallinen kannanotto!
Sitten vuorossa olikin yksi minun eniten odottamista ruuista nimittäin alligaattori ja tätä herkkua tarjoili Caney Fork River. Alkuun tuli maissipalleroita, jotka oli päällystetty tomusokerilla, aika outo nälänherättäjä näin Suomalaisittain ajatellen.




Miljööltään ravintola oli aivan loistava, altaissa ui kissakaloja yms. Jälkkäriksi otin Key Lime piirakan.






Alligaattori oli hyvää, liha kuin kanassa, maku myös aikas sama tosin pieni kalamainen vivahde. Piirakka oli taasen sellaista herkkua, ettei missään. Hieman jäi vaivaamaan kun en huomannut että alligaattoria olisi saanut keittonakin, joka olisi ollut vielä jonkun palkinnon voittanut soppa.
Sitten oltiinkin jo matkalla Memphisiin. Sen verran kiertoteitä mentiin, että oli pakko pysähtyä syömään, nyt vuorossa oli Taco Bell, eipä ole tätäkään ennen kokeiltu.




Täyteenhän tuosta tuli ja ehkä yksi parhaimpia tortilloja joita olen syönyt ja huomatkaa taas ämpärillinen limpparia!
Graselandin 5 tuntisen tourneen jälkeen oli tunne että nyt menee vaikka hevonen, siispä suunta kohti Glady's Dinneriä josta pitsaa tilaamaan. Täti kun alkoi pitsaa tekemään niin huuli pyöreänä katsottiin kun tomaattikastikkeen päälle tuli 1.5 cm kerros juustoa, joo ihan oikeasti sitä oli niin paksusti! Siihen kun laitettiin vielä kanat, pepperonit, paprikat, makkarat ja niiden päälle vielä vähän juustoa niin siinähän se hevonen oli, eikä edes tullut syötyä kaikkea!



Mutta kun mahdollisuus on vetää överit, niin vedetäänhän ne varsinkin kun on tarjolla aitoa amerikkalaista milkshakea! Suklaa sellainen tuli otettua mutta ihan samalta se maistui kuin kotonakin! Nyt vaan oltiin kurkkua myöten täynnä ruokaa!


Seuraavaksi olikin vuorossa King's Palace Cafe, jossa lautaselle mätkähti Championship Cumbo, joka on tämän seudun paikallista ruokaa. Tämä "sotku" ei näytä hääville mutta on helkatin hyvää ja täyttävää tavaraa. Mukana on katkarapuja, kissakalaa, makkaroita eli tämä on niitä pula-ajan herkkuja jotka on jääneet elämään.





Paikkaa voin suositella lämpimästi, palvelu pelasi ja oli ystävällistä ja miljöö jälleen kerran kohillaan!
Paluumatkalla pysähtyminen Tupelon kylässä oli pienoinen onnenpotku sillä siellä oli torinlaidalla ruokakojuja vino pino. No silmäni osui savustettuun mac'n cheesiin yhden rekan kyljessä ja pakkohan sieltä oli nyhtönaudalla ja makaronijuustolla annos ottaa. Hyvää herkullista ja kerrankin se jotain pientä osui kohdalle, sillä annos ei ollut järin suuri mutta nälkä siitä lähti.


Hieman tuo näyttää köyhemmältä mitä se oikeasti oli ja tuo savustettu juustomakaroni oli kyllä herkkua! Vielä ennen lentokentälle menoa piti ottaa apetta ja nyt vastaan tulli pikaruokaketju Wendy's, jossa tuli otettua tuplahamppari, ranut ja limsa.



Jokuhan voisi sanoa, että samaa tavaraa kuin muualla, mutta kyllä näissä eroja on, en nimittäin muista milloin salaatti oli ollut hampparin välissä rapsakkaa. Hyvä hamppari ja hyvät ranut! Ämpärillinen mansikkafantaa, josta taas jäi reilu 3/4 juomatta! Niin loppui tämä herkuttelu tällä mantereella. Seuraavaksi jotain kotoisempaa ja perinteisempää...ehkä!

Kommentit

Suositut tekstit