Olutsatama
Nyt neljättä kertaa järjestettävän Olutsataman voi sanoa jo vakiinnuttaneen paikkansa Suomen parhaiden oluttapahtumien joukossa! Itse olen ollut jokaisessa ja tapahtuma on alusta asti ollut laadukkaasti ja hyvin järjestetty, eikä tämäkään vuosi tehnyt siihen poikkeusta.
Paikalla oli hyvä kattaus kotimaisia pienpanimoita, joita en ala luettelemaan, sillä lista niistä löytyy olutsataman sivuilta, toki mukavasti mukaan oli saatu muutamia ulkomaalaisiakin panimoita!
Tapahtuma on siis kaksipäiväinen ja itsehän olin jo ostanut ns. sikaa säkissä liput joskus ennen joulukuuta, koska uskalsin luottaa siihen että kattaus ei tuo pettymystä. Mutta tavallaan se kyllä toi! ei siksi, ettei olisi ollut tarjontaa, vaan että nykytrendin mukaan tarjolla oli suuri määrä IPA- ja Sour-oluita. Itse kun olen tämän IPA-buumin jo ohittanut vuosia sitten ja suurin osa Sour-oluista on ihan jees mutta mielestäni eivät oluita. Pidetään ne mehut mehuina ja olut oluena, sanon minä!
Ohjelmaakin on oli paikallisten panimojen esittely (Aalto, Hangaround&Nobody ja panimoyhtiö x), jossa pojat ja tyttö kertoivat miten homma on lähtenyt liikkeelle. Samoin toisena päivänä oli luento siitä miten kotiolutta pannaan ja mitä välineitä siinä tarvitsee sekä mitä ne kustantavat.
Olutjooga, johon osallistuin viimekin vuonna, oli niin suosittu että myöhästyin la päivänä ekalla yrittämällä. Tästä viisastuneena olinkin hyvissä ajoin paikalla ennen seuraavan alkua.
Ei se kaunista ole mutta hauskaa! Muutenkin piknik-alue oli suosittu, porukkaa riitti varsinkin lauantaina, jolloin keli oli parempi. Niin niistä oluista, en lähde luetteloimaan kaikkia mitä maistoin vaan otan esiin kaksi, jotka yllättivät, eli Cool Head brew:n Salted Licorice Rasberry Sour ja Lepolan Cucunber Aplle sider, eli siis toinen oli siideri! Ja totta että tuo Cool Head:n sour ei maistu edes oluelta mutta oli silti hyvä, sillä maistui juuri sopivasti vadelmalle ja lakritsille. Kurkkusiideri oli taas äärettömän raikas, juuri sellainen kesähellejuoma, tätä pitäneen luultavasti lähteä ihan paikanpäältä hakemaan, koska Jyväskylästä tätä ei saa. Lapin panimo saa erikoismaininnan ihan sillä että heidän valikoimissaan oli ihan ns. tavan oluitakin eikä vain soureja tai ipoja, kuten monilla muilla. Henkilölle joka haluaa tutustua eri olut-tyyleihin tai ei oikein tiedä tykkääkö oluista, on tämänkaltainen tapahtuma erittäin hyvä, sillä olutta saa desin annoksissa ja hinta oli pääsääntöisesti sen 2-3€ desi.
Lauantai oli selkeästi vilkkaampi päivä, johon varmasti vaikutti hieman kelikin, sillä pe oli hieman viileä ja sateen uhka päällä koko ajan. Silti pe oli parempi päivä, tuotteita oli hyvin saatavilla ja tungosta, eli jonottamista ei ollut toisin kun la. Mainitsemisen arvoisia ovat myös Cervisiam (Norway) Salty Suprise Sour ja Kanavan panimon Motti Stout, toinen oli oikeasti suolainen ja kirpsakka (edelleen sitä mieltä että ei olut mutta hyvä silti) ja toinen reilun kahvinen. Ehdottomasti pitää tulla ensi vuonna uudestaan ja edelleen kahden päivän voimin.
Paikalla oli hyvä kattaus kotimaisia pienpanimoita, joita en ala luettelemaan, sillä lista niistä löytyy olutsataman sivuilta, toki mukavasti mukaan oli saatu muutamia ulkomaalaisiakin panimoita!
Tapahtuma on siis kaksipäiväinen ja itsehän olin jo ostanut ns. sikaa säkissä liput joskus ennen joulukuuta, koska uskalsin luottaa siihen että kattaus ei tuo pettymystä. Mutta tavallaan se kyllä toi! ei siksi, ettei olisi ollut tarjontaa, vaan että nykytrendin mukaan tarjolla oli suuri määrä IPA- ja Sour-oluita. Itse kun olen tämän IPA-buumin jo ohittanut vuosia sitten ja suurin osa Sour-oluista on ihan jees mutta mielestäni eivät oluita. Pidetään ne mehut mehuina ja olut oluena, sanon minä!
Ohjelmaakin on oli paikallisten panimojen esittely (Aalto, Hangaround&Nobody ja panimoyhtiö x), jossa pojat ja tyttö kertoivat miten homma on lähtenyt liikkeelle. Samoin toisena päivänä oli luento siitä miten kotiolutta pannaan ja mitä välineitä siinä tarvitsee sekä mitä ne kustantavat.
Olutjooga, johon osallistuin viimekin vuonna, oli niin suosittu että myöhästyin la päivänä ekalla yrittämällä. Tästä viisastuneena olinkin hyvissä ajoin paikalla ennen seuraavan alkua.
Ei se kaunista ole mutta hauskaa! Muutenkin piknik-alue oli suosittu, porukkaa riitti varsinkin lauantaina, jolloin keli oli parempi. Niin niistä oluista, en lähde luetteloimaan kaikkia mitä maistoin vaan otan esiin kaksi, jotka yllättivät, eli Cool Head brew:n Salted Licorice Rasberry Sour ja Lepolan Cucunber Aplle sider, eli siis toinen oli siideri! Ja totta että tuo Cool Head:n sour ei maistu edes oluelta mutta oli silti hyvä, sillä maistui juuri sopivasti vadelmalle ja lakritsille. Kurkkusiideri oli taas äärettömän raikas, juuri sellainen kesähellejuoma, tätä pitäneen luultavasti lähteä ihan paikanpäältä hakemaan, koska Jyväskylästä tätä ei saa. Lapin panimo saa erikoismaininnan ihan sillä että heidän valikoimissaan oli ihan ns. tavan oluitakin eikä vain soureja tai ipoja, kuten monilla muilla. Henkilölle joka haluaa tutustua eri olut-tyyleihin tai ei oikein tiedä tykkääkö oluista, on tämänkaltainen tapahtuma erittäin hyvä, sillä olutta saa desin annoksissa ja hinta oli pääsääntöisesti sen 2-3€ desi.
Lauantai oli selkeästi vilkkaampi päivä, johon varmasti vaikutti hieman kelikin, sillä pe oli hieman viileä ja sateen uhka päällä koko ajan. Silti pe oli parempi päivä, tuotteita oli hyvin saatavilla ja tungosta, eli jonottamista ei ollut toisin kun la. Mainitsemisen arvoisia ovat myös Cervisiam (Norway) Salty Suprise Sour ja Kanavan panimon Motti Stout, toinen oli oikeasti suolainen ja kirpsakka (edelleen sitä mieltä että ei olut mutta hyvä silti) ja toinen reilun kahvinen. Ehdottomasti pitää tulla ensi vuonna uudestaan ja edelleen kahden päivän voimin.
Kommentit
Lähetä kommentti