tiistai 28. marraskuuta 2017

Pikkujoulujen apetta



Ammattiliiton pikkujoulut järjestettiin ihan Tallinnassa asti, toki se merkitsi myös sitä, että ruokailut oli laivan buffetpöydistä. Sinänsähän siinä ei ole mitään vikaa mutta saattaa hieman tylsältä näyttää nuo annokset mutta pitänee todeta heti alkuun, että jos tuolta ei löydä syötävää niin ei sitten mistään!





Kaikki mitä tuolla suuhunsa laittoi, oli hyvää ja ainakin näin silmä ja makumääriteltynä myös laadukasta, kupu oli vähintäänkin täynnä ja siinä jo miettikin, että ei varmasti tarvitse illalla paljoa grillin kautta kulkea mutta toisin kävi! Joulutoria ja vanhan kaupungin katuja kierrellessä alkoi kummasti huikoa, ei tosin pahasti mutta sellainen pikkusuolaisen nälkä oli, joten paikaksi valikoitui Beer House ja sieltä lautaselle tuli Valkoisia makkaroita, hapankaalin ja sinapin kera, tosin makkaroita tarkoitti yhtä makkaraa. Ei huono ollenkaan ja ei niin sinapin ystävänä melkein voin sanoa löytäneeni sinapin jota voi syödäkin ja hapankaali oli erittäin maukasta! Hintaa makkaralla tosin 9 euroa.
 


Paluumatkaan kuului myös Buffetpöytä, joka Silja Europalla oli mielestäni hieman runsaampi ja laadukkaampi kuin tuolla ekalla laivalla (Star).
 


Alkusalaattilautasesta unohtui ottaa kuva kun oli jo niin nälkä! Hyvää oli jälleen ja maha tuli täyteen! Vaikka jonot olivat välillä pitkätkin, niin mikään ei näyttänyt loppuvan ja sapuskaa sai kohtuu ajassa. Kokonaisuudessaan voi siis olla tyytyväinen retken ruokatarjontaan. Itse joulutorista ja muusta seikkailusta voipi lukea Timonin reissuista.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Hieman hitaampi lihapata


Törmäsin netissä pyöriessäni uunilihan ohjeeseen ja siitä se ajatus sitten lähti! Tällä kertaa mukaan lähti aimo mötkälle possun niskaa. Pakko muuten mainostaa, että nyt kun kinkkuja leikataan on marketeissa paljon ns. jätelihaa jota saa varsin kohtuulliseen kilohintaan ja myös nämä lihat käyvät tähän sapuskaan kuin nenä päähän! Mutta siis nyt lähti melkein kolomisen kiloa possunniskaa mukaan.


Tuosta pikkaisen pienempiin paloihin ja mausteeksi pintaan suolaa, pippuria, savupaprikaa, savustettua chiliä. Palat pannulle ja pieni ruskistus. Tämän jälkeen lihat pataan ja lisäsin sinne vielä kokonaisia pippureita, laakerinlehtiä, vihreän chilin ja reilun pari desiä Suomenlinnan panimon tummaa omenasiideriä. 



Koko komeus uuniin ja ensimmäinen tunti 200 asteessa ja siitä 9 tuntia 100 asteessa, varmasti lyhempikin aika riittää mutta olihan aamulla makosat tuoksut keittiössä! Aamusella pilkoin vielä tuonne porkkanoita, palsternakkaa, sipulia, valkosipulia, lanttua ja paprikaa. Siitä vielä uuni 200 asteeseen ja reilu tunti että kasvikset mukavasti pehmenee ja imee hieman paistilientä itseensä. Tuosta olisi vielä voinut ottaa liemen erikseen ja tehdä kastikkeen mutta nyt se sai kelvata tuollaisenaan.



Ei annoksena ehkä sieltä kaunneimmasta päästä mutta jumankauta ku oli hyvää ja pehemosta! Tuota sikaa voi antaa jo hieman heikoimmillakin hampailla varustetullle, ihan suli suuhun!

maanantai 6. marraskuuta 2017

Ravintola Tamarin


Uuden kauppakeskus Sepän avajaisissa laitoin mieleen sielä olevan thaimaalaisen ravintolan nimeltä Tamarin, jotta tuonne pitää joskus mennä syömään, joko lounasta tai ihan listalta jotain. Sunnuntaina tuli käytyä lounaalla. Hintaa lounaalle kertyi 13.5 ja tarjolla oli possua, nautaa, kanaa eri muodoissa, kasviksia, riisiä, nuudelia, kevätkääryleitä ja salaatteja sekä tietenkin keittoa, joka tällä kertaa oli katkarapukeittoa.


Aluksi keitto maistui omaan makuun hieman oudolle mutta kun makunystyrät siihen tottuivat se oli itse asiassa aikas hyvää, vaikka en mikään katkarapujen ystävä olekkaan. Possu oli hieman muita lihoja tulisempaa ja tulisuutta sai lisätä kastikkeilla.



Santsata piti ihan parikin kertaa sen verran herkkua oli. Eteenkin possu ja kana olivat mieleen sekä nuudeli kun siihen lisäsi vähän chilistä kastiketta! Lounaslista löytyy Sepän sivuilta ja normaali ruokalista Tamarinin sivuilta.  Suosittelen!
 

maanantai 30. lokakuuta 2017

OlutExpon tunnelmia




Niin sitä tuli taas lähdettyä katselemaan ja maistelemaan maltaita ja tisletuotteita ihan isolle kirkolle asti! Kyseessä siis OlutExpo jossa nimestä huolimatta on tarjolla myös tislaamotuotteet mutta tätähän ei saa nimessä mainita kiitos kivikautisen lakisäädösten ja ajattelutavan!
Nyt kun on taas yhteiskunnallinen osuus saatu alta pois, niin voidaan keskittyä asiaan. Tämän vuoden teema oli, olut ruokajuomana joka näkyi hyvin niin ruoka- kuin ohjelmatarjonnassa. Tasatunnein oli erilaisia esityksiä, ohjelma-sivuilta voit käydä katsomassa mitä oli tarjolla. Itse kävin kuuntelemassa tarinaa tanskalaisista voileivistä ala Tanskalainen voileipä/Aimo Lindgren, Juuston ja oluen yhdistämisestä Jukolan juusto/Markku Liias, Olut ja finedining by Fazer Culinary Team ja Hyönteissnaksit oluen seurana by EntoCube/Janne Koskenniemi. Tämä oli erittäin hieno uudistus ja ajaa juuri sitä asiaa, että jätetään se kännääminen vähemmälle ja maistellaan enemmän. On hienoa huomata, että tapahtuma kehittyy ja miten yleisön mielipiteet ja toiveet otetaan huomioon.







Tällä kertaa ei oikeastaan mistään oluesta tai viskistä tullut sellaista WOV! tunnetta muutamia hyviä yllätyksiä kylläkin, laitan alle listan kahden päivän aikana maistelluista tuotteista.

Mustan Virran Panimo: Pistolekors Portter
Hiisi: Hattara Passio-Sessio IPA
Plantation Vintage: Trinidad (rommi)
Fat Lizard: Rib Tickler Rugby
8-bit Brewing: Razident Evil Raspberry
Top Fuel Beer Company: Golden Vicious Apple cider
Brooklyn Brewery: Kiwi’s Playhouse
Vakka-Suomen panimo: Prykmestar Talvi
Edrington Finland : The Naked Grouse (viski)
Cheers From Suvela: Amber Ale
Mallaskuun panimo: Pumpkin Ale
Fat Lizard: Blacktop Porter (Varsin erikoinen jälkiruokamainen olut, jossa on käytetty kahvipapua, suklaanipsejä ja vaniljaa. Liian imelä tuopilliseksi mutta jälkkäreissä voisi toimia)
Thornbridge Brewery: Late Star ESP
Kyrö Distillery: Single Malt Rye Whisky (Tätä erikoisuutta oli tilaisuudessa kaikki 2 pulloa ja ihan piti jonottamaan mennä, että sai maistaa osansa. Hyvä leipämäinen mutta toki varsin nuori maku.)
Hartwall: Lahden erikois jouluolut
Cool Head Brew: Watermelon Gose (enemmänkin siiderimäinen)
Valamon luostari: Absintti 69% (olipa pahhoo ja väkevää)
Suomenlinnan Panimo: Höpken Pils
Kiuchi Brewery: Hitachino Nest Beer Red Rice Ale (Ehkä se tapahtuman yllättäjä. Raikas ja maukas olut)
Laitila: Mississippi Beer
Brewski: Mango Hallon Feber
Pyynikin Panimo: Tumma Juhlaolut (tässä oiva valinta joulupöytään)
Moose The Loose: Bold Steam Beer
Fiskarsin panimo: Kaffe Stout
The Glenmorangie Distillery: Glenmorangie Nectar D’or
Suomenlinnan Panimo: Helsinki Portteri (tässä toinen vaihtoehto joulupöytään)

Kuten edellä sanoin, että mistään ei tullut sellaista tätä on pakko saada fiilistä mutta hyviä makuja ja rentoa tunnelmaa sitäkin enemmän! Tässä olisi oiva tilaisuus meidän eduskunnan pelleillä tulla katsomaan mitä olisi juomakulttuurin tulevaisuus, kun saataisiin hieman helpotusta lakeihin! Yhtään rähinää en nähnyt/kuullut, yhtään kaatokännissä olevaa ihmistä en nähnyt, se mitä näin oli ihmisiä rennoissa fiiliksissä makustelemassa ja keskustelemassa maltaisista tuotteista ja kuuntelemassa hienoja tietoiskuja siitä, miten moneksi olut taipuu ruuanlaitossa!








Perjantai tuntui jotenkin olevan edellisvuotta hiljaisempi päivä, toki en kävijämääriä tiedä mutta näin silmäarviolta ja samoin näytti, että myös näytteilleasettajia oli edellisvuotta vähemmän tai osastot oli sijoiteltu niin että tilaa oli saatu muuhun käyttöön.
Maksuvälineessä oli tapahtunut myös muutosta ja pullokorkeista oli siirrytty tapahtumakortilla maksamiseen. Niin hauska idea kuin tuo pullonkorkki olikin se ei ollut käytännöllinen sillä 50 kpl 1€ pullonkorkkeja on jo aika kasa! Nyt sait kaulaasi kortin, jolle pystyit lataamaan haluamasi summan. Itse tuotteet maksoivat eurosta ylöspäin ja annokset olivat 1.5 dl luokkaa ja tisletuotteista sai annoksia alkaen 1cl. Olutannokset saisivat olla pienempiäkin, 1 dl riittäisi makusteluun vallan hyvin. Jos rahaa sattui jäämään yli, sai sen lahjoittaa hyväntekeväisyyteen tai ottaa tiskillä jäljelle jääneet rahat itselle. Jos jotain pientä parannusta niin edelleen alueen pohjakartta olisi kiva, tätä kysyin ja järjestäjillä sellainen oli mutta sitä ei saanut asiakkaille, A4 lappu jossa alue ja numerot sekä lista mikä yhtiö/panimo minkäkin numeron kohdalla on, muuta se ei tarvitsisi tai nettisivuille kuva (jos sellaisen saa laittaa, kun siinä näkyy tislaamotuotteetkin).







Panostus ruokaan näkyi myös tapahtuman ruokatarjonnassa, josta huolen pitivät Bryggeri Helsinki, Il Birrificio ja Ohrana Krouvi Panimo. Jokainen ravintola oli suunnitellut annoksia tapahtumaan ja niiden kylkeen vielä olutsuositukset. Perjantaina tuli käytyä tosin syömässä Kampin kauppakeskuksen BBQ Housessa, jossa lounaaksi oli tarjolla nyhtöpossu hampurilainen, annos irtosi hintaan 10.5, ja rahalle sai kyllä vastinetta varsinkin, kun possu oli loppunut ja tilalle tuli nyhtönautaan!


Lauantaina tuli sitten syötyä ensin pikku alkupala rautatieaseman vieressä olevassa Black Grill&Cafessa, jossa tuli otettua vain makkaraperunat, tosin hyviä nekin! Illemmalla noista Expon tarjokkaista valikoitui Birrin burgeri, jossa oli naudan kieltä, piparjuuriaiolia, olutpikkelöityä punakaalia ja salaattia briossisämpylän välissä. Tuolla kyllä jaksoikin hyvin loppuillan!


Parasta antia on juurikin tuo tuotteiden maistelu ja näytteilleasettajien kanssa keskustelu, jolloin saa hyvän kuvauksen tuotteesta ja sen tekotavasta. Myös Tasting-tilaisuudet olivat tulleet takaisin, kiitos tästä! ja ne olivatkin varsin kysyttyjä, sillä osa oli myyty jo etukäteen loppuun, joka kertoo näiden tilaisuuksien tarpeellisuudesta ja kysynnästä! 






Tapahtumahan jo järjestäjänkin lauseen mukaan haluaa keskittyä maisteluun ja tietojen vaihtoon ilman häiritsevää ”festivaali” tunnelmaa ja tässä tapahtuma on onnistunut todella hyvin! Kiitos järjestäjille ja näytteilleasettajille oli jälleen maukas ja mielenkiintoinen reissu!

tiistai 17. lokakuuta 2017

Kreetan lomareissun emmeitä


Sanontahan kuuluu että hyvä vasikka elää juomalla, mutta on se syötäväkin välillä ja mikäs on syödessä kun ruoka on kohtuu halpaa ja takuuvarmasti hyvää! Syksyn lomareissu suuntautui siis Kreetan saarelle ja Agia Marinan kylään ja siellä kyllä ravintolatarjontaa riittää. 
Väsymyksen takia ei ensimmäisenä iltana jaksanut lähteä ravintolaa etsimään vaan otimme pitsat hotellimme allasbaarista. Hintaa lätylle kertyi 7 euroa.



Tuolla jaksoikin hyvin seuraavaan päivään, sillä väsy iski matkailijoihin jo ennen ilta kahdeksaa. Paljon on erillaisia cocktailbaareja kylän raitin varrella ja onhan se niitäkin kokeiltava, Sininen laguuni miehekkäästi lasiin ja pilliä suuhun!



Seuraavana päivä tulikin seikkailtua vähän pitemmälle ja kiivettyä hieman korkeammalle syömään, sinänsä tämä johtui "eksymisestä" sillä se ravintola jonne olimme menossa oli aivan toisessa suunnassa, mutta ei haittaa ruokaa tuli pöytään ja vieläpä hyvää sellaista Kreikkalaista lihapataa Stifadoa lautaselle ja vieläpä ämpärikaupalla.



Ravintola Belvedere tarjosi kyllä sellaisen annoksen että huhhu! Onneksi joka aterian jälkeen tulee rakia, paikallista pontikkaa joka helpottaa ähkyä kummasti! Hintaa annoksella oli muistaakseni 7-8 euroa! Samalla törmäsimme pariskuntaan joka oli vuokrannut vuodeksi itselleen talon, hintaa 12 kk vuokralle kertyi 5000 euroa ja se sisältää kaiken! Harkitsemisen arvoinen juttu!
Seuraavaksi oli vuorossa oli Romantza Family Tavern, jonka mainosti sisään heittäessään äitin tekemiä ruokia ja sitä että ette tule pettymään. Toki samat lupaukset olivat monella muullakin mutta jos ravintola on täynnä ihmisiä ja viereiset tyhjänä, kertoo se minun mielestäni jo jostain hyvästä. Lautaselle päätyi Moussakaa.



Hintaa en annokselle muista mutta ei tuo juurikaan sen kalliimpi ollut kuin muuallakaan eli 7 - 10 euron väliin tipahti. Hyvää oli vaikka pitää myöntää että hieman teollinen maku tuossa oli mutta silti maukas, mehevä ja täyttävä annos. Mikäs on sen parempi paikka päättää iltaa kuin kunnon Cocktail baari, lähes vakiopaikaksi muodostui Kahlua Cocktail Bar, jossa tuli tätä kyseistä rinksua otettua useampanakin iltana.



Jälleen miehekkäästi pikkurilliä pystyyn ja pilliä suuhun, kyseessä on Snake Bite-niminen rinksu johon tulee Mansikoita, rommia, cointreauta, limenmehua, ruskeaa sokeria, sitruunamehua ja passionhedelmämehua. Hinta 7.5 euroa.
Ja ettei vaan nälkä pääsisi yllättämään niin seuraavaan paikkaan! Nyt etsimme tämän jo aikaisemmin hukassa olleen ravintolan nimeltään Olivi, jota meille matkaopas oli suositellut. Alkupalaksi hieman Tzatzikia ja pääruuaksi grillattua mustekalaa. Ravintolassa oli myös aito puu-uuni jossa osa ruuista valmistettiin.





Olihan herkkua voin suositella tätä ravintolaa ja annosta lämpimästi. Kannattaa uskaltaa kokeilla vaikka joistakin saattaa tuntua mustekalan syöminen eksoottiselta mutta se on hyvää. Talon puolesta jälkiruuaksi tuli hunajalla maustettua rakia ja pieni makea kakkupala. Toki oli myös reissun kallein annos, hintaa tuolla taisi olla 15 euroa. Tuolla jaksoikin koko päivän!
Keskiviikon retkeen kuuluin myös lounas, josta ei nyt kuvaa ole sillä lounas oli yksi kanankoipi ja kolme perunaa, joten illalla piti hakea vielä hieman huikopalaa ja Sta Karavouna grillistä tuli otettua gyrosta, joka laitettiin tällä kertaa pitaleivän väliin.



Juuri sopivan kokoinen annos tuollaiseksi illan huikopalaksi! ja hyvääkin vielä tuolle ei hintaa kertynyt kuin muutama hassu euro!
Torstaina oli vuorossa linkkimatka Hanian kaupunkiin, jossa kannattaa käydä, nätti paikka. Varsinkin pienet kujat ja satama ovat hienoja. Siellä tuttavapariskunnan suosituksesta mentiin Cafe Remezzoon ja lautaselle valikoitui Kreikkalaiset jauhelihavartaat.



Annos ei näytä kummoiselta mutta oli täysin riittävä ja mikä tärkeämpää ihan perhanan hyvää! Hintaa en muista mutta ei paljoa poikkea aikaisemmista!
Kaikki hyvä loppuu aikanaan niin myös valmiisiin pöytiin pääseminen, viimeisen illan ravintola oli nimeltää Veranta. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat mutta päätimme ottaa riskin. Nyt otin lautaselle GrillMixin, jossa oli jauhelihapihvi, lampaankyljys, porsaanlihaa ja kanaa.



Tuosta tuli niin täyteen että oikein kylkiin sattui! Kaikki muu oli tuossa erittäin hyvää paitsi lammas, siinä oli omituinen maku mutta muuten annos oli loistava ja erittäin täyttävä! Kaikenkaikkiaan voi sanoa että Kreetan hintataso on maltillinen kahden hengen ruuat oluineen maksoivat 20 - 35 euron välillä ja palvelu on hyvää ja ruoka maukasta ja sitä on riittävästi! Erakoitunut viskisieppo kiittää! Niin muusta lomatunnelmista voi lukea Timonin reissuista!