tiistai 8. elokuuta 2017

Mansikkakakku ja päiväkännin emmeet


Jokuhan toki ihmettelee miten nämä liittyvät toisiinsa, ei toisaalta mitenkään muuten kuin se että molempien ilmestyminen on se varma kesän ja yleensä myös kesäloman merkki. Eli kesän ensimmäiset ja toisaalta tältä näkymin viimeiset tuoreet mansikat tuli ostettua ja perinteisiin kuuluu tehdä mansikkakakku. Yleensä olen tehnyt kakun joka on hyvinkin suklainen mutta tällä kertaa ajatus johdatteli juustokakun piiriin.



Pohjaksi kaurakeksejä ja voita. Muut raaka-aineet olivat purkki tuorejuustoa, 2 dl kermaa, purkki rahkaa, mansikoita, 5 liivatetta ja sokeria. Tuorejuustoa hieman notkistin vatkaimella ja kermasta tein kohtuu kovan vaahdon. Sauvasekoittemella hurautin n. 3 dl mansikoita soseeksi ja sen sotkin tuorejuuston joukkoon. Sokeria pistin aika vähän. Sitten vain kaikki sekaisin, kerma, tuorejuustomansikkahärpäke ja rahka. Liivatteet oli jo toki liotettu ja kun huuhteli tilkalla vettä tuon purkin jossa soseutti mansikat sai pienen määrän lientä johon liivatteet voi sulattaa. Osa juustomassasta kakkuvuokaan ja tuoreita mansikkapaloja päälle ja taas massaa ja sen jälkeen mansikoita ja taas juustoa. Komeus jääkaappiin tai jos haluaa nopeuttaa prosessia niin pakkaseen. Kakku irti vuuasta ja tuoreita mansikoita päälle! Avot olipa herkkua!


Ihan ei ehtinyt koko kakku kuvaan! ei ehkä enää mitään kondiittoritasoa mutta perhanan hyvää ja sehän se on pääasia!

Sitten jo perinteiset päiväkännit! Meillä on pikku porukalla tapana ottaa elokuun ensimmäisenä maanantaina pienet hiprakat, katsoa b-....tai c-luokan elokuva ja tehdä sapuskata. Tällä kertaa elokuvana oli Super Mario, joka ei ollut niin Super ja ei ehkä edes c-luokan elokuva mutta ruoka oli hyvää. Menuna oli pataattihampurilaiset ja chorizopohjainen munapannu. Lisukkeina itse tehdyt majoneesit sahrami ja chipotle sekä coleslaw. Sen enempää en reseptejä kuvaile sillä itsellä on tässä ns. penkinlämmittäjän osa ja tulen vain valmiiseen pöytään, mutta googlettamalla löytyy reseptejä molempiin.




Jälkkäriksi oli vielä jäädytettyä banaanimössöä, mansikoita ja suklaakastiketta! Itse en ole suuri pataatin ystävä sen imelyyden vuoksi mutta hampparisämpylöinä ja tuossa munakkaassa se toimi loistavasti! Ehdottomasti uudelleenkokeilemisen arvoista apetta! Kiitos tekijöille!

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Kasvismakkaran testaus ja sen pelastus!


Niin, on se maistettava kasvismakkaraakin että pystyy oikeasti sanomaan tykkääkö siitä vai ei! Ostin Lidlin Urho Vegaanin ja ihan varulta ostin myös Savuhovin Juuso Gangsterin, jos ei kasvismakkara miellytäkkään ja grillasin kylkeen vielä haloumia.



Vegemakkara katkesi jo grillatessa, joten samanlaista jämäkkyyttä siinä ei ole kuin normimakkarassa. Samoin väri on ruskea. Ottaa värin helposti pintaan. Koostumus on jauhomaisen taikinainen. Jonkinnäköistä maustetta tässä on, mutta mitä, se ei selviä. Lähes suolaton. Kaikesta huolimatta ei tämä nyt täysin paska tuote ole, hyvin lähellä kyllä, sillä ei tämä mitään herkkuakaan ole. Oikeasti annoin tälle mahdollisuuden ja söin yhden kokonaisen makkaran, ihan siitä syystä että suu ja makuaisti tottuisivat, mutta ei tottuneet! Makua on täysin mahdoton kuvailla! Nälkäkuoleman uhatessa saattaisin harkita!


Siis onneksi grillasin tuon oikean makkaran ja haloumin! Savuhovin jööti on mehevä, lihaisa ja siinä on hyvä suola. Rakenne on jämäkkä mutta kuitenkin tasalaatuinen. Sopivan juustoinen ja hieman pippurinen sekä mukava jälkipolte jää suuhun. Tästä taisi tulla kesän toinen suosikki!

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Cafe Grillius


Cafe Grillius! vaihtoehto Hirvaskankaan ABC:lle ja vieläpä hyvä sellainen! Joo ei saa elintarvikkeita eikä koriste-esineitä mutta varmasti parempaa grilliruokaa!! Pitää myöntää että monesti olen tästä ohi ajanut mutta en kertaakaan käynyt, nyt pikku mopoajelun lomassa tähän tankkaamaan ja ottamaan pientä huikopalaa....tosin tuosta voi ottaa sanan "pieni" pois! Otin Grillius lautasen johon tuli täyslihapihvi, balkanmakkara ja muna sekä tietenkin ranut, salaatit ja mausteet.


Olihan muuten annos! osa ranuista jäi väkisinkin syömättä! Ihan tajuttoman hyvää, en muista milloin oisin saanut näin hyvän grillilautasen ja suuri plussa ranskalaisista, ei mitään lötköjä tikkuja vaan rapeita päältä ja sisältä pehmosia! Ehdottomasti uusintakäynnin paikka ja silloin pitääkin maistaa omistajan mainostamaa itse tehtyä lihapiirakkaa! Hintaa annokselle maidon kanssa 9.8€. Ostakaa ne koriste-esineet vaikka sitten sieltä ABC:ltä mutta tähän tankkaamaan ja syömään!

Lidl:n Urho Roileri


Olen aina vähän naureskellut näille broileri- ja kasvismakkaroille mutta sitten tajusin että eipäs mennä arvostelemaan ennen kuin on maistettu! No joo joskus vuosia sitten olen soijanakkia maistanut ja siitä oli kyllä nautinto kaukana mutta maalima kehittyy ja ennen kuin lyttään ne maanrakoon annnetaan mahdollisuus ja nyt sen mahdollisuuden sai Lidl:n Urho Roileri makkara ja kyllä se kasvismakkarakin tulee vielä.


Pelasin kuitenkin varulta varman päälle ja grillasin myös pätkän Italian rebeliä, joka on kyllä ollut tän kesän suosikki. Niin se on toi tummempi kaveri tuossa lautasella!


Massa on todella tiivis, jopa hieman "kumimainen". Maistuu kuitenkin kohtuu normaalilta grillimakkaralta siis sellaiselta perusjauhomakkaralta. Tietty suolaisuuden ja rasvaisuuden puute tekee tästä kuivahkon ja eron tohon normi makkaraan. Silti hyvänmakuinen, positiivinen yllätys ja täysin varteenotettava vaihtoehto, varsinkin niille jotka eivät muuten makkarasta välitä! Eli ennakkoluuloni osoittautui jälleen kerran vääräksi!

torstai 6. heinäkuuta 2017

Rypäs pienpanimo-oluita


En ole pitkään aikaan arvostellut oluita ja ihan tietystä syystä, sillä en omasta mielestäni ole niin ammattilainen kuin monet muut mutta toisaalta kuka on sanomaan että maistaa väärin? Nyt tuleekin sitten heti kerralla neljä pienpanimotuotetta joista kolme on Suomesta ja yksi Virosta.
Otetaan ensimmäisenä Mallaskuun panimon Panda Pils, joka on tehty Ähtärin eläintarhaan tulevien pandojen kunniaksi, kiitos tästä tuotteesta kuuluu Ähtärin entiselle paronille, joka ystävällisesti toimitti tuotteen työpöydälle!


Vaahtoaa kohtalaisesti, väriltään kirkkaan keltainen ja tuoksussa on hiivaa, taikinamaisuutta ja raskin tuoksua. Maku on hieman kitkerä, pliisu ja jälkimaussa heikohkoa humalamaisuutta sekä happamuutta. Valitettavasti pitää todeta ettei mikään kovin kelpo olut vaikka hyvän asian puolesta pantukin!
Seuraavaksi otetaan sarjan ainut ulkomaanvahvistus, Virolaisen Koch  panimon Porter, joka oli erikoiserä Alkossa joulunajalle, en tosin tiedä onko saatavilla edelleen.



Runsas ja saippuavaahtomainen vaahto, tuoksussa hieman käynyt vivahde seka happamuutta että banaanimaisuutta. Väriltään mustanpuhuva kaveri.  Maku on varsin paahteinen, jopa vähän palanut, kahviakin löytyy mutta perusmaultaan hapan. En hirveästi tykännyt vaikka tummien oluiden ystävä olenkin, korkea prosenttiluku maistuu hieman läpi.
Kolmannneksi tulee Kanavan panimon Uitto Pale Ale.



Vaahtoaa todella runsaasti, ei saa koko pulloa kaadettua kerralla lasiin. Väriltään onko tuo nyt samean oranssinen. Tuoksusta oli todella vaikea saada kiinni, aluksi tuntui ettei tämä tuoksu miltään mutta aikansa lasia pyöritellessä ja makustellessa alkoi nenään hakeutumaan hento maltaisuus sekä tietynlaista mausteisuutta mutta hyvin heikosti. Maku alkaa hieman kitkerähkönä ja mausteisena mutta "tasoittuu" kun suu tottuu. Hyvä hieman maistuvampi "perus"olut ns. bulkkioluiden tilalle jos ei tykkää vahvasti humaloiduista/maustetuista oluista.
Joukon viimeisenä mutta ei vähäisimpänä niin ikään Kanavan panimon Pyry Schwarz.



Väriltään mustanpuhuva olut Vaahtoaa kohtalaisesti, jättäen pehmeän vaahtokukan. Tuoksussa löytyy heti kaakao ja suklaa sekä annos ruisleipää. Maku on paahteinen niin ikään suklainen, maltainen ja tiettyä leipämäisyyttä löytyy myös, johtunee oluessa käytetystä rukiista. Oikein maistuva ja hyvä olut. Tätä voisi kokeilla aurajuuston tai suklaan kanssa ja miksipä tämä ei menisi joulupöydässä kinkun ja laatikoiden lisukkeenakin!
 

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Lomareissun apetta


Kun matkustaa niin tuleehan siinä nälkäkin jossain vaiheessa ja mikäs se on lomalla mukavampaa kuin istua valmiiseen pöytään ja odottaa että ruoka tuodaan nenän eteen! Lomareissusta yleisemmin voipi lukea Timonin reissuista! Ensimmäinen ruokapaikka oli Savonlinnassa Perlina Di Castello aivan sataman tuntumassa! Täällä tuli otettua Pollo Della Casa, parmankinkkuun käärittyä broileria, basilikaa ja mozzarellajuustoa, paahdettua ciabattaa, balsamicosipuleita, salaattia ja yrttiöljyä ja lasiin tuli Mustan Virran panimon St. Olaf Pale Ale.


Olihan muuten herkullinen annos ja vaikka ns. perus lisukeperunat puuttuikin, ei niitä tuohon kyllä olisi edes kaivannut! Palvelua oli tasokasta ja ystävällistä. Hintaa annoksella on 24.9€ + olut, jonka hintaa en muista.
Harvoin mainitsen aamupaloja mutta Lappeenrannan leirintäalueelta meidät neuvottiin aamupalalle Kesämäen Leipomoon ja avot olihan aamupala! Valitettavasti ei ole kuvia mutta kyseessä siis perus aamiainen leivät, juustot, leikkeleet, mehut yms. mitä nyt normisti on tarjolla mutta kaikki leivät, lihapiirakat yms. leipomotuotteet tuoreina, lähes uunilämpöisinä ja siihen vielä yhdistettynä leipomon tuoksu niin huh huh! Niin tämä kaikki maksoi vain 6.3€ per lärvi!
Lappeenrannan jälkeen suunta olikin kohti Porvoota ja vanhaa kaupunkia ja eihän siellä voinut olla käymättä kahvilassa! Tee ja Kahvihuone Helmi tarjosi mahtavan porkkanakakun ja Hommanässin mehut!


Itse ruokailu oli Haikon Kartanossa, jossa emme syöneet kartanon puolella vaan kylpylän yhteydessä sijaitsevassa Spa Bistrossa. Lautaselle tuli naudan grillipihvi ja lasiin Malgårdin Belge.


Maittava annos tämäkin vaikka ei vetänyt Savonlinnan annokselle vertoja. Lisukkeena pataattiranut ja plussaa pihvin juureksista, lanttu, porkkana ja punajuuret erittäin hyviä! Hintaa annoksella oluineen oli 30.9€.
Viimeinen mutta ei vähäisin etappi oli siis Hanko ja täällä tuli mentyä makasiineille syömään Classic Pizza Hankoon. Listalta valikoitui pizza nimeltä Hangover, jossa oli tulista salsakastiketta, mozzarellaa, salamia, pekonia, maustekurkkuja ja jalapenoja. Juomaksi Laitilan Kukko Pils.


Olihan muuten lätyllä kokoa! ja myös makua! varmaan jo toistan itseäni mutta tässä oli yksi elämäni parhaista pitsoista. Pitsan pohja oli kuin pitsiä, ei niin ohutta ole ollut vielä missään! Hintaa aterialle 21.4€ ja oli kyllä koko rahan arvoista! Siinäpä nuo reissun emmeet, paluuumatkalla ei jaksanut enää hienostella 😉 ja ruokailu tapahtui ihan Shellin baarissa Tampereen kupeessa!

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juhannuksen apetta


Juhannus, tämä yöttömän yön ja keskikesän juhla, jota kyllä viime vuosina on saatu viettää jouluakin kylmemmissä olosuhteissa! Tosin koskaan keli ei ole estänyt grillaamasta ja saunomasta kysehän on vain onko oikeanlaiset varusteet mukana. Tänä juhannnuksena tuli tehtyä apetta oikein kunnolla ja niin paljon että jäi hieman ylikin. Aattona pöytään nasahti, jaloviina kaskella maustettu possunsisäfilepihvit ja ranskalaisella omenasiiderillä maustetut kanan rintafileet.



Grilliin eksyi lihapuolelta vielä possun kylkirivistö ja paketillinen gabanossin kragovanmakkaroita. Rehupuolta edusti yrteillä, pippurilla ja suolalla maustetut porkkanat, palsternakat ja paprikat. Muutama siivu grillijuustoa, grillisalaattia, oliiveja ja suolakurkkkuja sekä paholaisenhilloa unohtamatta.





Annoshan oli vähintäänkin riittävä ja varsin maittava! Ihan heti tuon jälkeen ei mitään mahaan mahtunutkaan....tosin jälkiruualle on ihan oma vatsansa jonne aina uppoaa annos jäätelöä, jonka talon emäntä loihti aterian jälkeen.


Juhannuspäivän eväät noudatteli samankaltaista kaavaa eli samat lihat eksyivät grilliin tosin ilman makkaroita ja grillijuuston tilalle iskettiin halloumi. Lisukkeeksi vielä porkkanat, palseternakat, salaattia, uusia pottuja, coleslaw ja itse tehty kermaviilikastike niin eihän se huonoa ollut tämäkään.



Kyllä melkein saa taas ihteesä selkään taputella, niin hyvää oli! En ole edes uskaltanut puntarissa käydä tuon mättämisen jälkeen. Olipa jälleen hauska ja varsinkin maukas juhannus!