torstai 31. tammikuuta 2013

Merkkari


Ainakin minun sukupolveni muistaa tämän legendaarisen namun, joka ei sitten kukkahattutätien valitusten jälkeen ole ollut entisensä. Onneksi hätähuutoon on vastattu Fazerilta ja tämä legendaarinen namu palaa alkuperäisellä reseptillä.

itse muistan pikkupoikana kun saimme (siskoni ja muutama serkku) mummolta markan niin muut kun ostivat erillaisia irtareita minä taas ostin koko rahalla merkkareita ja tuohon aikaan niitä sai aika kasan. Siinä niitä hampaat natkuen jauhettiin koko lauantai ilta ja hyvää oli.
Miten tämä nykyinen pärjää vanhaa vastaan? Ihan hyvin, maku ja muistikuva koostumuksesta on sama, ainut mitä kaipaan niin sitä vanhaa kokoa, se legendaarinen kurkkuuntakertuja mutta tämä on pikkuseikka siinä että pääsi takaisin lapsuusvuosiin tämän maun myötä.
Karkki oli tunnettu siitä että monet siihen tyhmyyspäissään meinasivat tukehtua ja myös siitä että paikat lähtivät hampaista ja kun tästä puhuimme töissä niin hetkenpäästä työkaveri tulee paikkapala kourassa huoneeseen ja toteaa että ovat saaneet kyllä jäljitettyä hyvin vanhaa merkkaria!

Lähde: www.fazer.fi

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Lohta ja punajuurikiusausta


Punajuuri tämä kaiken värjäävä maukas juures! Joo ja nyt joku jo sanoo hyi hemmetti kun pahaa mutta odotas ja lue! Noin tein minäkin vielä reilu vuosi sitten mutta eräs hiukan myöskin sapuskanlaittoon perehtynyt pinkki sika kysyi " milloin olet viimeksi maistanut punajuurta" aloin asiaa miettimään ja noh ehkä lapsuudessa jotain etikkapunajuuria joskus 70-, 80-luvun taitteessa. No näitä säilöttyjä kökköjähän ja tuoretta tavaraa ei voi verrata edes toisiinsa ja siitä alkoi punajuuren soljuminen meikäläisen elämään.
Niin asiaan eli siis tuohon sapuskaan....juu ja vielä mainittava etten ole muuten koskaan tainut valmistaa kalaakaan kotona!! kyllä kuulitte (tai siis luitte) oikein.

No niin eli pussilinen punajuuria (1kg) lanttua, porkkanaa ja pari palsternakkaa kuutioiksi ja vuokaan sekaan maustehet (suola, pippuri, yrttejä), kerma sekä pussillinen aurajuustoa. Aurahan sopii punajuuren kylkeen kuin se kinkku siihen joulpöytään. Nämä uuniin kypsymään, itse pidin niitä 200 asteessa kunnes olivat kypsiä mutta napakoita.

Lohen pintaan tömppäsin suolaa, pippuria jotain sitruunamaustesekoitusta ja annoin hetken makustua. sen jälkeen vain voikilon kanssa pannulle se kuuluisa mätipuoli ylöspäin eli nahka alas! Ensin kovalla lämmöllä ja kun kala alkoi osoittaa kypsymisen merkkejä pikkasen pintaa syvemmältä niin lämpö puoleen ja kansi pannuun. Lopuksi vielä käänsin mätipuolen pannua kohti ja otin siihenkin pikkasen väriä. Ei ehkä kurmeeta mutta kyllä tälläselle maalaistollolle kelpas. Seuraavana päivänä vielä kun teki kermaviilistä kastikkeen ni kyllä kelpas. Siihen tuli laitettua suolakurkkua, sipulia, suolaa, pippuria, valkosipulia kaikki pieniksi hakattuna.



lauantai 19. tammikuuta 2013

Vielä on kesää jäljellä!


Otsikosta huolimatta maailmassa on asioita joiden ei olisi ikinä pitänyt päästä julkisuuteen kuten Tero Vaara ja Mamba! Mutta tähän nuo vihonviimeisen viheliään laulun sanat jotenkin istuvat! Ajatus siitä että miksei sitä voisi grillata myös talvipakkasilla on virinnyt päässäni jo jonkin aikaa ja viimeisen niitin arkkuun löi rakas serkkuni, joka ainaisella pakkasvalituksellaan sai minut liikkeelle eli kiitos Kimmo!
Ja jos rillataan niin sitten rillataan oikeissa asusteissakin pakkasesta välittämättä ja nythän sinänsä oli otollinen aika kun pakkastakaan ei ollut kuin se rapiat 24!

Menuhan ei nyt ollut kummoinen eli normi käyrää, kasviksia ja dippiä mutta kyllä tuo kuiten maistui hyvälle ja vetihän se suun virneeseen kuin Ähtäriläisellä kylähullulla kun  alkoi keskellä pahinta talvea tulla terassille grillimakkaran ja kesän tuoksua.



Kyllä kelpasi käyrää käännellä!






















Ja siinä se koko komeus sitten on.













Ulkoruokintaan ei ihan minunkaan hipiä kyennyt ja sen verran tuo keli vaikutti että eipä ole ennen makkaran paistaminen kestänyt näin pitkään, ihan ei grilli lämmennyt niin kuin kesäällä...johtuisikohan tuosta n. 40 asteen lämpöerosta?

tiistai 1. tammikuuta 2013

Kohti uudempaa vuotta ja sen yli


Uutta vuotta tuli otettua vastaan raketein ja kuohujuomin, tosin tuo ensiksi mainittu jäi aikas vähälle kun en ostanut kuin muutaman pikarin. Niin ja tietenkin pitihän sitä laittaa emmettäkin pöytään ei sitä ihan pelkän kuohujuoman voimalla jaksa valvoa aamun pikkutunneille asti.
Ensin kuitenkin juomasuositus, kiitos Muuramen Alkon myyjille tämä kuohuva oli todellakin hyvää ja sitä voi suositella elikkäs Marques De Monistrol Selección Especial. Oli muuten suunmyötästä kuohuvaa vaikka en niiden suuri ystävä olekkaan.
Aattona iltapalaksi tuli laitettua nakkikimara ja kukkakaalista ja porkkanoista tehty perunasalaatin korvike!
Salaattiin tuli siis porkkanoita, kukkakaalia, suolakurkkuja, omenaa, créme fraîchea ja majoneesia sekä suolaa ja pippuria.



Nakkeina oli bratukkaa, tulikeppiä, pippuri- ja juustonakkeja sekä normi nakkeja.










Kyllä noilla kelpasi vuotta vaihtaa ja sen verran hyvää oli että piti ihan ähkyksi asti melkein ittensä tunkea, kyytipojaksi mikäs muu kuin normi lageri.

Uuden vuoden päivän menu olikin lähes samaa maata kuin aaton, tosin nyt rinnalle oli saatu salaattia ja haloumia sekä kastikkeeksi balsamico cremeä!



Nyt oli eilisten nakkien lisäksi tullut grillabalkan mukaan.











Eikä voi moittia tätäkään kattausta salaatti ja haloumi sopi loistavasti balsamicon kanssa ja edelleen tuo ns. "perunasalaatti" oli vain parantunut yön aikana jääkaapissa! Näiden kuvien ja ruokien myötä onkin hyvä aloittaa sekä toivottaa kaikille hyvää uutta vuotta!