maanantai 30. tammikuuta 2012

Ravintola Nagarkot


Tuli lauantaina käytyä syömässä Nepalilaisessa ravintolassa. Nagarkot sijaitsee matkakeskuksen tuntumassa Hannikaisenkatu 41. Suuria odotuksia ei tuonne mennessä ollut ja nämä pienetkin odotukset ylitettiin reilusti. Tunnelma oli rauhallinen, ei mikään koreileva mutta tyyliin sopiva. Palvelu oli hyvin ystävällistä ja jollain tapaa herttaista.
Listalta tuli valittua Bhendo Khursani eli lammasta tulisessa tuoreinkivääri-, chili-, sipuli- ja soijakastikkeessa. Kaikki pääruoka-annokset sisältävät myös riisiä, naan-leipää, raitaa ja chutneytä tai dalia. Annosta tilatessani kysyttiin vielä erikseen saako annos olla tulinen ja sellaisena tilataan kun sen pitääkin olla. Annos ei ollut jättisuuri mutta riittävän iso tyydyttääkseen isonkin nälän.


Tälläistä kuminalla maustettua leipää tarjottiin alkuun.










Lautasilla ei koreiltu mutta tuskin niillä koreillaan Nepalissakaan, jotenkin sopi tunnelmaan.









Tulista ruoka oli tosissaan mutta ei kuitenkaan niin että maut olisivat peittyneet sen alle, ruoka oli erittäin hyvää ja mukavaa saada jotain erillaista ja omaperäistä eikä aina näitä ketjuravintoloiden liukuhihnaruokia. Naan-leipä sopi kastekkaiden kanssa loistavasti ja mukava oli pyyhkiä leivällä lautaselta viimeiset rippeet. Aterian päätteeksi tuli otettua vielä banaanilassi. Voin suositella ravintolaa vaikka kokemusta ei olekkaan kuin tästä yhdestä kerrasta sillä ruoka on maukasta, sitä on riittävästi ja palvelu on todella ystävällistä. Hintakaan ei tule olemaan tai ei ainakaan pitäisi olla este sillä kaksi pää- ja jälkiruokaa maksoi alle 37 euroa.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Lajitelma oluita.


Mukava on istua iltaa ja nauttia hyvästä seurasta, musiikista ja juomasta. Näin pääsi käymään viime lauantaina kun kaveri pyyteli kaupungille. Niin tuli käytyä kaupassa ja sain ajatuksen ottaa iltaa varten erillaisia oluita. Suurinosa oluista oli Suomalaisten pienpanimoiden, jotka luojan kiitos ovat tulleet rikastuttamaan tätä jokseenkin köyhänä elänyttä olutkulttuuria. Seuraavat tuotteet tarttuivat kouraan.

Teerenpelin Luomuleevi


Vaahto: heikko, lyhytkestoinen
Väri: Kirkas, vaalea, kullan keltainen
Tuoksu: Tuoksu on todella neutraali, hieman humalainen
Maku: Hedelmäinen, humalainen, hitusen kitkerä (hyvällä tavalla)















Laitilan Schwarz


Vaahto: Paksu, lyhytkestoinen, kermamainen
Väri: Musta
Tuoksu: Maltainen, suklaa tai kaakao
Maku: Suklainen, paahteinen, hyvin hento humalan maku













Pirkka tumma Lager


Vaahto: Paksuhko, lyhytkestoinen
Väri: Suklaa, tumman ruskea
Tuoksu: Ei ole tuoksua
Maku: Helposti juotava, mauton
Muuta: Koitettu tehdä kultturelli olut ja epäonnistuttu.














Nokian panimon Keisari Münchener



Vaahto: saippuavaahtomainen, lyhytkestoinen
Väri: Punertava, meripihkamainen, ruoste
Tuoksu: hedelmäinen, hento maltaan tuoksu, siirappi
Maku: Kukkainen, ei minkäännäköistä katkeruutta, hento maltaan maku
Muuta: Olutta pitää pyörittää suussa että saa maun esiin, ei mitään jälkimakua.






Pakko vielä mainita erikseen miten pettynyt olin tuohon Pirkan kaljaan, odotin siltä enemmän sillä Pirkan tämä halpisolut on aivan loistava tuote kaikessa humalaisuudessaan. Paras näistä oli Teerenpelin tekele. Lukuunottamatta Pirkan litkua muita voi kokeilla toistamiseenkin.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Possua ja juuresgratiinia


Eilisen painajaisen Elmstreetillä jälkeen,  aamulla vatsassa oli olo kuin olisi käynyt kaikki huvipuiston kauheimmat laitteet läpi samalla kertaa. Tätä ei kukaan halua lukea mutta se kuuluisa aamutuotos tuli niin liukkaasti että edes pakkasta karkuun pyrähtävä varpusparvi ei olisi kerennyt sulkaansa räväyttää. Eli nyt oli saatava ihan kunnon ruokaa!

Olin ottanut jo edellisenä iltana esikypsytetyn porsaanpolven sulamaan ja sen seuraksi laitettiin juuresgratiinia. Gratiinin tekohan on helppoa kuin mikä, eri juureksia vain kulhoon paloina perään aurajuustoa ja kermaa, joka on maustettu oman maun mukaan. Pinnalle reilu kerros juustoraastetta. Komeus uuniin 200 astetta ja noin 30 min se siellä vietti ennen kuin porsas meni mukaan ja uunin lämpöä laskettiin 140 asteeseen ja ratiini sekä kaverinsa putte sai muhia vielä reilun 30 minuuttia. Sen jälkeen vain läskit ja kasvikset lautaselle. Pakko on kehua tuota Lidl:n tuotetta, porsas vaikka esikypsennetty ja suolattu onkin maistuu oikeasti hyvälle ja yhtään huonommalle sijalle ei jää gratiini.


Mukavan näköinen klöntti tuo putte on ja luutkin ovat mukana. Tuota pitää rillata joskus oikein avotulella.




Eilisen aromivahvennekylvyn jälkeen oikea ruoka maistui taivaalliselle!


lauantai 14. tammikuuta 2012

Valmista suoraan purkista!!!


Vaikka kuinka vannonkin itse tekemisen ja tuoreiden raaka-aineiden perään niin onhan se tämäkin kokeiltava. Ideasta on kiittäminen yhtä Vaaleanpunainen sika blogin pitäjistä ja niin sitä Muuramen keripukki ja Keltinmäen vähäpoika löivät karvaiset kätensä yhteen ja alkoivat kasata lauantaipäivän apetta sapuskoista, joita ei tarvitse edes välttämättä lämmittää kun ovat jo siltäänsä kypsiä ja syömäkelpoisia. Vaikka tiedänkin sen että tämä saa vatsan ja suolen huutamaan hoosiannaa pahemmin kuin katolliset kuoripojat pappilan takahuoneessa, mutta mitäpä sitä ei "tieteen" vuoksi olisi valmis uhraamaan!

Ostoskoriin tupsahti seuraavat ainekset, vai pitäisikö nyt kuitenkin puhua eineksistä:
- Jalostajan lihakeitto
- Jalostajan Tilliliha
- Lundenin Lihapyörykät kastikkeessa
- Coquette Pork Gulash
- Saarioisen Kinkku-Bolognese Pizza
- HK VIA Pasta Carbonara
- Atrian Pikkupihvit ja porkkanamuusi
- Blå Band Mustikka-Vadelmakiisseli
- Saarioisen Vispipuuro
- Valion Kerrosrahka mustikkavalkosuklaa
Juomana Marlin Juissi sekamehu ja Valion Grandi appelsiini-colajuoma


Siinä ne ovat kaikessa komeudessaan vai kaameudessaan kukin saa itse päättää. Pakko sanoa etten vertaa näitä itse tehtyyn ruokiin, sillä se olisi epäreilua mutta kerron kyllä rehellisesti miltä maistuu, näyttää ja tuoksuu.

Kunnon illalliseen kuuluu tietenkin alkukeitto ja niin se pussista lötkähti pannulle lihakeittoa ja sen seurapojaksi Saarioisten pizza. En kirjoittele tuoteselosteita tänne kuten oli ensin tarkoitus vaan laitan linkin ko. eineksen kotisivuille, josta ne saapi kätevästi.


Tuolta se näyttää pussinkyljessä ja ainekset voipi katsoa tästä. Tämän herkun lämmitimme ohjeen mukaan kattilassa miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Kylmää keittoa kun haisteli se tuoksui pelkästään lihaliemikuutiolle.



Ihan ei vastannut tuo kattilassa ollut tuotos tuota kuvaa tuossa pussissa. Tuloksena seuraavaa:
Lämmin keitto tuoksuu kohtuullisen luonnolliselle, lihaa keitossa on hävyttömän vähän (tuoteseloste kertoo että huikeat 10%). Kasviksia tosin mukavasti mutta eivät ne muistuta pussin kuvaa millään muotoa. Liha on mureaa mutta mautonta, muutenkin keitto on mauton tai maistuu lähinnä aromivahventeelle. Lautaselle laitettuna ulkonäkö on ihan ok, suolaisuus ja teollisuus maistuvat keitossa.


Kyytipojaksi keitolle oli Saarioisen Kinkku-bolognese pizza. Lämmitys ohjeen mukaan mikrossa. Tuoksu etäisesti muistuttaa pitsan tuoksua. Pohja kuumennuksenkin jälkeen taikinamainen. Mausta ei saa millään selvää, vaikka kuinka yrittää ainakaan kinkku ja bolognese ei tässä lätyssä maistu. Päällinen muistuttaa joltain siltä mitä naapurin Jaska rapulassa tuottaa. Kamala kokemus!


Lautaselle seuraavaksi tuli Lundenin Lihapyörykät kastikkeessa. Tutkiessa tämä paljastuikin Jalostajan tuotteeksi. Tämä tuote ei tuoksunut kylmänä miltään. Lämmitys ohjeen mukaan mikrossa. Kastike läpikuultavaa hyytelömäistä ja nyt on todella vahva aromivahventeen tuoksu ja se maku tai sen puute, tätä ei voi sanoa edes hyvällä tahdolla lihapulliksi. Rakenteeltaan pullat muisttavat ....öööö.... olisiko ylikypsä sieni. Kastike ruskehtavaa liisteriä tai visvaa, aivan kauhea kokemus! Tätä en syöttäisi edes pahimmalle vihamiehelle, vaikka minussa ei inhimillisyyttä olekkaan!


Sitten uhriksi joutui HK:n VIA tuotenimeä kantava mikroateria pasta Garbonara, joka lupaa jo paketissaan aitoutta, tuoreutta ja makua sekä takaa ravintolatason ruokaa sinulle, joka haluat hyvää helposti. Pakkaus myös lupaa viheltää kun se on kypsää ja sen se lunasti mutta ei muuta. Tuoksuu kinkulle ja savulle. Mauton ruoka, josta luvattu täyteläisyys on haave vain kuin piika rengille kesäiltana. Maistuu vain keitetylle pastalle, edes pelkkä kastike ei maistu miltään. Huomioitavaa että tästä mikroateriasta puuttui aromivahvenne mistä plussaa ja mikä luultavasti johti tuohon mauttomuuteen. Jos tälläisen ateria saisi ravintolassa kuten tuote lupaa tason olevan lähtisi lautanen kohti keittiötä frisbeen lailla takaisin!


Tätä pelkäsin eniten, lapsuuden kauhukuvat tillilihasta eivät ole romanttisia ja aika ei ole kuultanut muistoja. Siis tölkistä Jalostajan Tillilihaa. Kypsennys ohjeen mukaan kattilassa. Tuoksu muistuttaa sikanautasäilykettä. Ulkonäköä en pysty kuvailemaan ja valitettavasti annoksesta ei ole kuvaa mutta olisiko härski oikea sana? Sianlihanpaloja valkoisessa kastikkeessa se oli. Lämmittäessä jostain syystä tuoksusta tulee mieleen laivalla tarjoiltavan katkarapusalaattin, jopa meille molemmille. Lämmin ateria tuoksuu myös etäisesti tillille eli eka ruoka joka tuoksuu sille mitä se on. Tilli ei tosin maistu yhtään tässä, ohjeessa sanotaankin että pitää tarjoilla tuoreen tillin kanssa ja yllätys sinänsä että kun ottaa pienen palan tuoretta tilliä ja tätä niin se maistuu tillille! Pelkkä kastike maistuu hieman vanhalle joulukinkun rasvalle. Liha taas on mureaa ja maistuu ihan kunnolla lihalle. Muuten täysin mauton ruoka.



Kokeilun toinen ja luojan kiitos viimeinen mikroateria on Atrian pikkupihvit ja porkkanamuusi. Lämmitys mikrossa ohjeen mukaan. Tuoksuu perunamuusille. Pihveissä sama perusmaku kuin lihapullissa eli eines maistuu. Ateriassa oli myös pippurikastike ja lanttuja, joista jälkimmäisiä ei lantuksi tunnistanut ennen kuin luki tuoteselosteen, ei ulkonäöllisesti eikä maun perusteella. Porkkanamuusi maistuu vain valmismuusille. Kastikeesta ei pippuria löytynyt vaikka koitin jopa etsiä, aromivahvenne maistui kyllä hyvin. Muusin koostumus oli aurinkoon jääneen muovailuvahan luokkaa. Pihvi oli normaali nahasta ja jänteistä tehty teollisuuspihvi.



Ensimmäiseksi valitan kuvan laatua! Tämä Lidlistä ostettu Coquetten Pork Goulash, josta en löytänyt netistä mitään mutta lihapitoisuus on 80%. Tuoksuu kylmänä hieman koiranruualle, tämä ei ole moite vaan kehu. Oikean liharuuan näkö ja tuoksu lämmitettäessä. Liha on hyvänmakuinen, kastike mauton. Tätä voisi verrata suurtalouskeittiössä valmistettuun porsaan kastikkeeseen mutta gulassin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Ei kuitenkaan ole niin einesmäisen makuinen kuin muut tuotteet.

Nyt kun oli saatu ns. pääruuat sisuksiin ja tämä makujen ilotulitus oli saatu käyntiin niin ei sovi unohtaa jälkiruokia. Niitäkin oli valittu useampi että saadaan oikein kunnolla maistella.


Gulassin kypsyessä laitoimme Blå Bandin Mustikka-vadelmakiisselin tekeentymään, sillä ohjeessa sanottiin että vartin verran ottaa hyytyminen. Tuoksu oli pelottavan aito ottaen huomioon että mustikkaa kiisselissä oli 2.4% ja vadelmaa huikeat 0.5%. No siihen se tuoksuun se aitous sitten jäikin, maku oli niin ilmelä ettei mikään muu maistunut, ei edes etäisesti! Niin ja tämä mittään kiisseliä ole koostumus oli jotain liisterin ja hyytelön välimaastosta, todella teollinen tuote!


Toinen jälkkäri oli Saarioisen vispipuuro, Ulkonäkö vastaa mielikuvaa, koostumus on kuitenkin enemmän kiinteän vanukasmainen tai verrattavissa puddinkiin. Tämä tuoksuu puolukalta. Maku on liian imelä mutta maistuu aidosti vispipuurolle! Jos tähän laittaisi maitoa tai kermaa voisi erehtyä jopa itse tehdyksi, oikein positiivinen yllätys. Makeutta hiukan pois niin huippu tuote.


Viimeisenä oli Valion Vanilla kerrosrahka, jonka makuna mustikka-valkosuklaa. Tuoksuu rahkalta ja ihan hätäseen siltä valkosuklaalata. Mustikasta tässä ei ole tietoakaan tai ehkä hitusen mutta erikseen maistettuna mustikka maistuu vedelle ja sokerille. Muuten koko tuote maistuu erittäin ylimakealle rahkalle.


Ruokajuominahan meitä hemmoteltiin Marlin sekamehulla, joka mainostaa itseään että juo janoon! Sokuria tuossa on niin paljon että jano vain yltyy ja maku on kuin työntäisi päänsä esanssiämpäriin, tuota en tarjoisi edes aavikolle eksyneelle. Toisena juomana oli Valion Kari räntin appelsiini-kolajuomalla, joka väriltään muistutti enemmänkin Jyväskylän vedenpuhdistamon alkupäätä, mutta maku vaikka imelä olikin oli jopa kolamainen.

Summa sumarum näin päättyi kahden hullun kokin pikkuinen testi, mutta kun kyse on testistä on myös voittaja valittava. Ylivoimaisesti paras tuote oli vispipuuro, joka yllätti aitoudellaan. Huonoinman sijan saa lihapullat, joista jäi niin paha maku suuhun ja mieleen etten enää koskaan tule edes huvikseni noita maistamaan, enkä kyllä noita muitakaan sillä testi osoitti sen että eineksiä ei ruokapöytään tule ellei sitten ydinsota syty. Lämpimistä sapuskoista parhaiten pärjäsi Lidl:n gulassi mutta se onkin tehty Saksassa, kyllä se Sakemanni vaan osaa.
Muuten tuntemukset tuon yltäkylläisen aterioinnin jälkeen on se että vatsa tuntuu siltä että olisi syönyt Ruotsinlaivan buffeepöydän jokaisen ruokalajin mutta silti on nälkä?? Eli mahassa on alasin mutta nälkä ei lähtenyt. Vaaleanpunaisen sian Timppa oli minua huomattavasti kriittisempi kuin minä mutta alkutilannekkin oli se että minä olin kokeesta intoa täynä kuin ilmapallo ja Timo koitti luistaa kunniasta viimeiseen mikron kilaukseen asti, eli eroa alkuasenteessa oli kuin yöllä ja päivällä.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Se lihaisampi kääretorttu


Loppiaisen pyhinä oli keksittävä taasen jotain suuhunpantavaa ja niin se lähti idea lihamurekkeesta, mutta ei kuitenkaan mistään perusmurekkeesta koska ne vain yksinkertaisesti ovat tylsiä, niin kehittyi idea kääretortusta. Ainekset ovat varsin yksinkertaiset ja tekeminenkän ei aiheuta känsiä käsiin.

Lihaisampi kääretorttu
700 g nautasikaa
3 kanamunaa
pussi sipulikeittoaineksia
purkki kermaviiliä
sipuli (1 tavan ja 1 puna)
pippuria, paprikamaustetta, suolaa yms. muita mausteita oman maun mukaan.

Itse sekoitin tuon sipulikeiton ja kermaviilin ja annoin turvota hetken. Sipulit niin pieneksi kuin vain saapi ja sitten vain kaikki ainekset sekaisin massaksi joka sai maustua jääkaapissa tunnin verran. Suolan kanssa kannattaa olla tarkkana tai riippuu täytteestä sillä koepaistos osoitti että massassa oli vähän suolaa mutta valmiissa murekkeessa suola oli kohillaan.
Täyttäähän tämän komistuksen voi täyttää kuka milläkin, siinähän on vain mielikuvitus rajana.

Täyte
pieni purkki tuorejuustoa (taco makua taisi olla)
sinihomejuustoa
jalapenoja

Leivinpaperin päällä painelin mureketaikinasta neliön muotoisen levyn ja voitelin sisuksen tuorejuustolla. Aura murusteltiin joukkoon ja paloitellut jalapenot myös. Sen jälkeen leivinpaperia apuna käyttäen käärittiin mureke rullalle kuten kääretorttu konsanaan. Päät vain taputellaan tiiviiksi niin ei täyte pääse paistaessa karkaamaan. Murekke uuniin 200 astetta ja aikaa nyt en ottanut mutta pois otin kun oli kypsää, olisiko vienyt jotain 30 - 40 min. Murekkeen seuraksi sopikin mukavasti kermakasvikset, eli tehdään kuin kermaperunat mutta on vain maukkaampaa ja hiilariystävällisempi.

Kermakasvikset
porkkanoita
lanttua
naurista
paprikaa
palsternakkaa

Kaikki sopivan kokoisiksi paloiksi, kiekoiksi mitä muotoa nyt haluaakaan ja uunivuokaan, kermaan mausteita oman maun mukaan ja uuniin 200 astetta ja kunnes kasvikset ovat kypsiä, itse jätin ne hieman rapsakoiksi. kerma ajaa kätevästi myös kastikkeen virkaa!



sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Kohti uusia kujeita ja ruokia


Niin vaihtuvi vuosi ja nälkä se tulee joka päivä vierahaksi myös vuonna 2012. Jo hyvissä ajoin alkoi valmistelut siihen millä sitä täyttäisi vatsaa ja suolta kun vuosi vaihtuu. Näin syntyi pikkuinen mutta sitäkin maukkaampi menyy.
Alkuun laitettiin viskisalmilla höystettyä juustokeittoa, jonka resepti on sama kuin Juustokeito kera pekonin mutta pekoni on korvattu viskisalamilla. Pääsapuskan ja iltanaposteltavan virkaa hoitikin ihan perinteinen pitsa, tai no perinteisestä ei nyt ihan voida puhua koska lättyhän tehtiin karppaajille sopivaksi ja tästä sapuskasta ja ohjeesta on kiittäminen illan isäntäväkeä. Pohja tuli karppaus.infon sivuilta löytyvän oheen mukaan pienillä muutoksilla eli soijajauhot oli korvattu grahamjauhoilla ja leseet mantelijauholla.



Keitto sai kehuja muilta ruokailijoilta ja salami toi mukavasti pureskeltavaa verrattuna pekoniin.






Itse maistoin ekaa kertaa pitsaa tällä pohjalla ja hyvää oli. Jauheliha oli yksi päätäytteistä...

...toisessa versiossa oli kanaa, auraa ja sipulia.











Niin se vaihtui vuosi. Raketit tuli ammuttua ja muutava kuohuva tuli myös otettua. Kiitos suuri Petterille ja Mannalle pitsasta ja seurasta!
Vuoden ekana päivänä tulikin sitten syötyä "perinteistä" uuden vuoden ruokaa eli nakkeja ja " perunasalaattia" Perunasalaatin virkaa ajoi pokkananoista, sipulista, suolakurkusta, omenasta ja majoneesista tehty salaatti. Maistui aivan taivaalliselle. Pikku pehmennys porkkanakuutioille kattilassa ja kaikki muutkin aineet kuutioiksi sekaan suolaa ja pippuria niin salaatti on valmis!


Nakkeina toimi Vatajan lihaisa nakki!












Raketin myötä oikein hyvää uutta vuotta kaikille!