tiistai 31. toukokuuta 2011

Jäätelöä ja kebabmuki

Kuten tuolla reissu blogissa kirjoitin niin tuli käytyä Lahdessa. Lahden satamassa tämä Keski-Suomen herkkusuu ei voinut vastustaa kun oli laitettu oiken jäätelökioski laivaan.


Mukaanhan sieltä tarttui merrosvoksi nimitetty jädeannos, kylläpä se motoristin sydäntä lämmitti kun sai käteensä niin rakkauvella tehdyn annoksen jossa oli jos jonkinlaista nautittavaa. Kyllä kelpasi nautiskella ja käyskennellä Lahden satamassa muiden kateellisesti seuraten tätä herkuttelua... lähinnä koitin taistella ettei parta ui annoksessa.


Ainut moite mikä pitää antaa oikeastaan koko Suomen jäätelöteollisuudelle, mikä perkele tuossa jädessä maksaa? En edes muista annoksen hintaa mutta yksi vaivainen pallo maksaa 2.7 euroa! Esim. vertailun vuoksi Bremenissä pallo maksoi 0.7 euroa ja oli vielä parempaa kuin Suomalainen jäätelö!

Illan mentyä pikkutunneille olihan se saatava suoleen muutakin täytettä kuin kynsienaluset ja portsarilta suosituksia kysymään. Neuvot olivat tarpeeseen ja mukaan lähti kebabmuki? Ihmetystä herätti kun sain kouraani paperipussin joka sisälsi 0.5 litran pahvisen kolamukin. Eli lihat ja kastikkeet pohjalle ja salaatit päälle. Ihan kätevä ja kompakti paketti mutta yllätys olikin suuri kun annoksen kaatoi lautaselle, siltähän tuli suikalelihakastiketta salaatilla! Ei sinänsä maku oli hyvä ja annos riittävä sekä tarpeeksi tulinen mutta kebabiksi en sitä voi kyllä kutsua. Tai on sanottava että Lahdessa ainakin kebabbi on toisin! Valitetavasti en edes älynnyt kuvaa ottaa mutta koitan joskus saada vastaavan annoksen ja ottaa sen kuvan eli siis ajattaa vielä joskus Lahteen!

torstai 26. toukokuuta 2011

Sitruunapastaa

Ajatus virkosi siitä kun töissä puhuimme sitruunaöljystä, niin tein sitruunaöljyä, jota käytin ensin salaatinkastikkeena. Sitten muistelin syöneeni jossain ravintelissa sitruunapastaa ja siitä se ajatus sitten lähti!

Eli ensin yksi sitrus ja siitä raastetaan kuori ja puristetaan mehut pihalle. Mehua tuli noin puoli desiä eli öljyä siis 1.5 dl, suhde kun kuulema on 1/3:een. Niin syntyi öljy joka vain "vanhetessaan" maistui paremmalta ja paremmalta kun maut tasaantuivat, niin ja ripaiksen vuorisuolaa heitin myös öljyn joukkoon.

Ajattelin ensin että teen kastikkeen keltuaisesta ja sekoitan keltuaisen sitruunaöljyyn sitä samalla lämmittäen mutta siinähän kävi kuin Saku Sammakolle kosiomatkalla! Niin pääsi tapahtumaan että kokki kävi liian kuumana ja keltuainen saostui samantien ja kastike näytti lähinnä öljyssä uitetulta kokkelilta.
Mutta ei silti laitettu sormea suuhun vaan soppaan ja uutta kastiketta tekemään ja nyt aloitetaan pelkällä voilla ja jauhoilla. Elikkäs voita pannulle ja jauhot joukoon, kun seos on sulanut ja tarpeeksi tahnamainen niin sekaan kuuma maito sekä sitruunaöljy. Mausteeksi pikkaisen suolaa ja pippuria.
Aivan aluksiahan olin maustanut ja paistanut pari kanan rintaleikettä, jotka värinoton jälkeen menivät foliokääreessä uuniin valmistumaan. Samaan aikaan olin laittanut "pastan" kiehumaan valitettavasti kun noudatan vhh pitoista ruokavaliota minulla ei ollut kuin karppaajan spagettia, joten ihan pastasta ei voida puhua.
Ulkonäkö on kieltämättä hieman väritön mutta maku oli kylläkin sitäkin parempi! Salaattiin olisi toki voinut panostaa niin olisi saanut lautaselle hiukan enemmän väriä mutta maku on näköä tärkeämpi.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Kalamarkkinat

Niin sain taas kuin vahingossa kuulla että Jyväskylän satamassa järjestetään jälleen kalamarkkinat. Niin se ajatti iltapäivällä satamaan ja tutkimaan mitä siellä olisi nähtävillä. Pakko sanoa että verrattuna edellisvuoden markkinoihin nyt oli pikkaisen köyhemmät, kojuja oli huomattavasti vähemmän mutta tunnelma oli sama.



Tarjolla oli jos jonkinnäköistä eväkästä niin tuoreena kuin säilykkeenä, oli purkkia ja purnukkaa sekä tavaraa joka lähtöön niin kalastukseen kuin muuhunkin tarpeelliseen.








Niin ja tulihan tuolla taas maistettua kalaa, vaikka ns. kalaton olenkin. Lautaselle lätkähti savustettua aurajuustolohta kera porkkanoiden! Aura oli tosin tainut unohtua annoksesta tai sitten ei vain makunystyräni sitä rekisteröineet mutta muuten ihan hyvä annos vaikka 9 euroa tuosta onki liikaa.


Pakko kuitenkin sanoa että on vallan mainiota että tälläisia markkinoita ja tilaisuuksia järjestetään, vaikka allekirjoittaneen mielestä niihin kuuluisikin panostaa enemmän. Tosin parempi näinkin kuin ei ollenkaan.
Niin ja mitä maistiaisena sain napostella neulamuikkuja niin kyllä on isoäidin ohjeet unohdettu! Se voi!! ei niitä muikkuja pidä missään perkeleen becelissä paistaa ja toisekseen saa niihin sitä suolaakin ripsauttaa!

Figaro

Jälleen oli se aika vuodesta kun rakas työnantajani on lupautunut viemään tiiminsä tekemään jotain "hauskaa" ja sen jälkeen syöpöttelemään. Vaihtoehtojahan oli monia ja on se vaan sanottava että tosikkoja on työyhteisössä kun ei peukkulan puuharata kelvannut kuin allekirjoittaneelle!
No äänestyksenhän voitti ehdotus jossa käytämme kaikki rahat pelkkään ruokaan, mutta kun iltapäivälle vaaditaan että yhdessä on pakko leikkiä ennen kuin pääsee syömään, niin kiersimme kauniina perjantai päivänä pikku lenkin Jyväsjärven ympäri.
Siitä tämä reipaammastakin reippaampi joukko ryntäsi kohti Figaroa etukäteen oli tutkittu menua jo kovasti ja valinta oli osunut rukiisiin etanoihin ja figaron härkään. Onneksi ja kiitos tästä kuuluu työkaverilleni että alkuruoka vaihtui parsamenun vaihtoehtoon.


Pääruoka pysyi samana eli lautaselle lätkähti 250g grillattu härän marmorifilee. Alkuruuasta innostuneena en vain muistanut vaihtaa perunoita kasviksiin, joten nyt joutui symään pottujakin melkein vuoden tauon jälkeen, tosin hyviä olivat perunatkin.



Lopuksi ei voi kuin kehua ravintolan tunnelmaa...toki suuri osa tunnelmaa on seura mutta puitteet ovat Figarossa varsin kohdallaan. Varsinkin alkuruoka saa kiitosta, en ole koskaan saanut niin hyvää ja täydellisesti kypsennettyä parsaa. Pääruokaakaan ei voi väheksyä yhtään, lihan kypsyys ja mureus hipoi täydellisyttä, makua unohtamatta.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Gastropub Jalo

Jyväskylän keskustassa sijaitseva Jalo on varsin maittava paikka, tarjoten ruokaa aina yön pikkutunneille asti. Ruoka on miten sen sanoisi saksalaistyylistä lihaisaa pubiruokaa, kuitenkin unohtamatta kasvisvaihtoehtoja, eikä hintakaan ole minusta mikään este.
Listalta löytyy kattavasti tavaraa niin pikkunälkään kuin isompaankiin näläntuskaan ja suolentäytteeksi. Plussana vielä se että Jalossa pyritään käyttämään lähiruokaa. Lisäksi ravintola tarjoaa kattavan olutvalikoiman mikä saa ainakin minut tuntemaan kipinää tätä paikkaa kohtaan. Myös henkilökunta saa kiitosta rennosta asenteesta ja asiantuntevasta palvelusta.



Nyt kävin syömässä lammasmakkaraa, annoksena ruoka oli pieni pettymys kokonsa suhteen ei niinkään makunsa. Yleensä kun Jalossa syö ei nälkä jää...nyt jäi! Tosin vaihdoin vhh:n tyyliin perunat pois ja kasvikset tilalle. Muuten annoksesta on annettava paljonkin kehuja, maggara joka on Tiituspohjan palvarin valmistamaa on maukas lihaisa ja mukavan suolainen. Kasvikset saavat ison plussan ollen niin mukavan napakoita, kokki oli osannut paistella rehut niin mukavan makuiseksi että kieli meinasi mennä ihan mennessään.

maanantai 2. toukokuuta 2011

wappulounas

En ole koskaan oikein perustanut vappulounaista tai panostanut vapun ruokailuun. Nyt kun olin selvinnyt yhdestä elämäni pahimmasta tukkakivusta oli pakko tehdä jotain hieman parempaa.
Kiitos Ahmijan ja hänen huhtikuun ruokahaasteen, siitä innostuneena ajattelin tehdä oluesta jotain. Niin paljon kuin oluesta tykkäänkin en ole koskaan ruokaa siitä valmistanut (paitsi kiuasmakkaraa, pussiin pikkasen olutta makkaroiden seuraksi).
Menu selkeytyi hyvinkin pian ja mahantäytteeksi päätyi naudan paahopaisti, uunijuurekset ja olutkastike.
Kuten sanoin en koskaan ole valmistanut oluesta mitään ruokaa joten nyt mentiin aivan perstuntumalla.
Läski uuniin paistomittarin kanssa ja pussin pohjalle juurekset, hieman vettä ja tilkka olutta. Tämä jalo nautainen eläin suolattiin ja pippuroitiin ennen pussiin menoa ja käytettiin pikaisesti paistinpannulla.
Uuni 150-170 astetta ja sen aikaahan tuo sai siellä lötkötellä että sisälämpötila oli noin 55 astetta. Tämän jälkeen läski folioon vetäytymään.
Juurekset vielä uuniin ja kasteke syntyi seuraavasti:

3 dl lihalientä
1 dl tummaa olutta (Litovel Dark)
tilkka kermaa
suolaa, pippuria ja meiramia
vehnäjauhoa suurustamiseen

Tämän jälkeen juurekset pois uunista ja voikilon hellään huomaan paistinpannulle ja pikku kuulotus ja värinotto pintaan. Olipahan taas herkkua ja tästä innostuneena tulen tekemään olutruokia useamminkin! Pieleen kun ei menty makujen suhteen pätkääkään! P.S aina tämä punaviinikastikkeen voittaa!


Ainut miinus mitä voin antaa ja mistä voin itseäni piiskata niin nauta meni hitusen liian kypsäksi, toki oli punertava keskeltä mutta oisi voinut olla hiukan enemmänkin mutta mureaa oli!