maanantai 29. maaliskuuta 2010

Ravintola Tillikka

Viikonloppuna tuli käytyä Tampereella, oikein meinattiin mennä teatteriin ja perk....sen kerran kun minäkin koittaisin sivistää itseäni niin nämä ovat lakossa. No suotakoon se heille, itse en suostuisi ikinä tekemään töitä lauantaisin ilman erillistä korvausta.
No mutta päästiin kuitenkin sentään teatteriravintola Tillikkaan. Ravintolahan sijaitsee oikein oivalla paikalla Tammerkosken kupeessa. Ravintolan sisustus ja ulkonäkö on miellyttävä, tosin meteli ravintolassa oli jopa välillä sietämätön...no boheemit ihmiset kun saavat punkkua tarpeeksi alkaa huuto, se on varmasti tämän ravintolan ollessa kyseessä vain kestettävä.
Pitää kuitenkin sanoa etten tule ko. ravintolaan menemään toista kertaa! Palvelu oli erittäin epäammattitaitoista ja hidasta. Lautasia ei kerätty pois, alku- ja pääruuan välinen aika oli todella pitkä. Tarjoilija näytti juuri sille että lähtisivät kaikki pois, niin ei tarvitse tehdä mitään, teki joopa yhdessä vaiheessa tehdä se ravintolatyöntekijän näkökulmasta vittumaisin temppu ja viheltää!
Ruuista voin mainita seuraavaa. Alkuun söin Jättikatkaravun pyrstöjä, jotka oli tiristetty ravintolan mukaan chili-valkosipuliöljyssä...mauttomin alkupala mitä olen ikinä syönyt. Pyrstöt lilluivat punertavassa liemessä joka maistui lähinnä suolattomalta raanavedeltä chiliä ja valkosipulia olisi varmaan pitänyt etsiä naapuripöydästä. Pääruokana söin Cowboyn pihvin, joka sisälsi 180 g biisonin ulkofileepihvin, grillivoita, grillitomaattia, chunky-perunoita. Tästä täytyy tuumata, etten ole eläissäni saanut niin hyvin paistettua ja maukasta pihviä!! Tämä voisi antaa jopa anteeksi alkuruuan mauttomuuden. Jälkkärikin on aina pakko ottaa ja lautaselle päätyi tällä kertaa Tillikan suklaakakku ja vadelmapyreetä, tästä on myös sanottava että annos oli varsin maukas ja riittävä.
Kokonaisuutena kuitenkin kokemus jäi pettymyksen puolelle alkuruuan ja tarjoilun osalta, jos nyt arvosana pitää antaa niin 6/10 jos käytetään perinteistä kouluasteikkoa.
Olin jopa niin järkyttynyt alun mauttomuuselämyksestä etten tajunnut ottaa kuvia koko ravintolasta saati sapuskoista.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Kakkua kaikille

Niin se suku sikiää ja velipuoli sai kauniin tyttölapsen onneksi olkoon! Kuinka ollakkaan sain pyynön tulla tekemään juhliin elikkäs ristiäisiin täyskärit ja voileipäkakut ja sehän passaa vallan mainiosti. Ylpeiden vanhempien toiveita kuunnellen valikoimaan syntyi kaksi vaaleanpunaista täytekakkua sekä liha - ja kalakakku.

Touhu oli aloitettava aikaisin koska valmisteluja ei ehtinyt tekemään päivää aikaisemmin, sillä tilathan eivät olleet käytössä perjantaina. Joten kukonlaulunaikaan ylös ja nokka kohti juhlapaikkaa. Täytyy sanoa että onneksi tilat olivat mitä mainioimmat sai työskennellä täysin varustetussa suurtalouskeittiössä. Niin mutta asiaan eli tuotteisiin! Alkuun tietenkin paistettiin kakkupohjat ja niiden maatessa uunissa leikeltiin leipää voileipäkakkuihin.
 


Kakkupohjien valmistuttua ne saivat hetken jäähtyä ja paiston sekä jäähtymisen aikana ehtikin sopivasti täyttää voileipäkakkuja, jotka saivat täytteekseen kraavilohta, kinkkua sekoitettuna tuorejuustoon ja kermaan. Kakkujen kostutus tehtiin lihaliemellä ja kalaliemellä.




Voileipäkakkujen tekeentyessä kylmiössä joutuivat hellään käsittelyyn täyskärit, jotka saivat täytteekseen vaniljalla maustettua kermaa sekä vadelmahilloa. Pohjat kostutettiin vaniljalla maustetulla apelsiinimehulla.
Niin alkoi muodostua maittava ja näyttävä kokonaisuus. Myönnettävä on että taidot ovat hiukan ruosteessa mutta muuten tämä on kuin polkupyörällä ajo, kerran sen opettelee aina sen osaa. Päällensä täyskärit saivat vaaleanpunaisen kuorrutteen ja marsipaanista ja sokerista tehtyjä ruusuja sekä muovisen pienen vauvan. Voikkarit taas saivat ulkoasun tuorejuustosta, kurkusta, paprikasta, tomaatista, kinkusta ja lohesta.



Jokainen päättäkööt itse onko lopputulos näyttävä vai ei, itse en ihan ole tyytyväinen ulkonäköön mutta kyllä kakut juhlaväelle kelpasi ja hyvin kelpasikin ja vaikka itse sanonkin niin maukkaita olivat. Eikä ole vielä ainakaan tullut soittoa että olisi maha sekaisin :)

torstai 4. maaliskuuta 2010

Nokian panimon Kommodori

Sekoitettava kevyesti ennen avaamista! Näin lukee tölkin kyljessä, sekä maininta "suodattamaton tumma täysmallasolut". Elikkä kevyesti tölkkiä ravistamaan ja sen jälkeen tuoppiin.
Valmistajalta en löytänyt arvostelua oluesta mutta eipä se haittaa maistan/haistan itse kuiten ihan jotain muuta.
No oluthan on aina hyvää...paitsi ehkä kerran ei ole ollut mutta siitä en kerro enempää! Juu eli siis tämä kyseinen tuote lähti jälleen matkaan kun "vahingossa" kävelin oluthyllyn ohitse.

Väri: miltei musta, erittäin tumman ruskea..riippuen siitä mitä vasten katsoo
Vaahto: runsas, kyvyt, lyhytkestoinen
Tuoksu: metallinen, makeahko jopa siirappinen
Maku: hieman kitkerä, maltainen, kuitenkin kevyt, ei vetinen mutta ohut.
Ei tule kuulumaan suosikkeihin, odotin paljon paksumpaa ja maultaan vahvempaa olutta mutta aina ei voi voittaa. Saattaisi toimia marinaadissa, ehkä?