sunnuntai 27. toukokuuta 2012

One man whisky bar ja pinkki putte samassa keittiössä


Niin koitti sekin aika kun erakoituneen viskisiepon oli lähdettävä kylille tapaamaan muitakin olijoita joita tässä tapauksessa kait ihmisiksikin voisi kutsua, liekkö ollut siepolla ja possuilla kevättä rinnassa? Kevät se ajoi nämä kulinaarisesti jalostuneet oliot Muurameen ja mikäs siellä oli kokatessa kun menukin oli mitä maittavin, tosin menu muuttui matkanvarrella ja paranti muotoaan kuin se kuuluisa sika sitä juoksuaan, onni onnettomuudessa ettei strutsia tai muuta ameriikan elävän lihaa löytynyt kaupoista, sillä kielikurssille tämä johti vaikka etelänherkut jäivätkin saamatta sillä pääruokana oli kieliä kolmesta eri elukasta. Niin pääsi alkuun Vaaleanpunaisen sian ja yhden miehen viskibaarin yhteisiltamat!

Lyhykäisyydessään menu oli seuraava:
Savulohimousse rieskalautaselta.
Kieltä, paistettuja lanttukuutioita, perunafondant ja punaviinikastike
vaniljajäätelöä ja ananasta olutsiirapilla

Hommahan alkoi töiden jakamisella, minulle osui jälkiruoka ja lanttukuutioiden teko. Kiirehän ei tässä ollut sillä noiden puhe-elintin tuli ensin kiehua muutama tunti mausteliemessä, niin upposivat kattilaan hirven-, naudan- ja poronkielet ja niitä odotellessa kelpasikin istuskella patiolla ja nautia aurinkoisesta päivästä ja hyvistä juomista.


Näyttää pahalta mutta maistuu niin hyvältä!













Kyllä tätä kelpaa katella kun raavaat miehet raataa keittiössä!












Siinä ne nyt porisee, alkaa olla valmista!













Kielethän keittämisen jälkeen perattiin ja siivutettiin. Sen jälkeen ne pyöräytettiin voikilon kanssa pannulla ja sekaan vain suolaa ja pippuria.



Tälläisiä herkkuja ei saa edes ravintelissa!











Alkuruoka oli todella maittava!












Pääruokaakaan ei voi yhtään väheksyä, kaikki sointui täydellisesti yhteen. Kielistä parasta oli poro!


 
  

NAM!


















Mikäs sen maittavampaa jäätelöä, tuoretta ananasta kuumassa olutsiirapissa sekä lasissa tilkka Portteria!










Kuten varmasti huomasitte salaattejahan ei tälläiseen ruveta sotkemaan, ne otetaan sitten iltapalaksi jos vielä sattuu hiukomaan. Ai että kun tuli vatsus täyteen ja mieli hyväksi.


Kyllä kelpasi kippistellä onnistuneen illan kunniaksi!








Ja jos ihmetelette muutaman herran ihmeellisiä paitoja niin valitettavasti euroviisut osuivat samalle illalle ja jokin ihme perversio näillä on tuohon elämää huononpaan laulukilpailuun! Onneksi kuvassa nyt kuitenkin näkyy sentään kaksi täysjäkistäkin olentoa!



Siinä se sitten on illan vihannes tai se salaatti.












Mikäs onkaan parempi eines kun Suomalainen täysliha ängettynä lampaansuoleen! ja nyt on niille rehunsyöjillekkin silmänruokaa lautasella. Loppuilta menikin viisuja hävetessä tai me täysjärkiset mökötettiin terassin pöydän alla ja joimme Gambiina.
Loppusanoiksi pitää todeta että oli todella kunnia tutustua Pinkin Puten herroihin ja kunnia oli kokata heidän kanssaan! Tämä pitänee ottaa joskus uusiksi ilman noita viisuja!

perjantai 18. toukokuuta 2012

Rainbow vs Pirkka


Bulkkioluita aina haukutaan mutta niillä on mielestäni paikkansa, sillä vieppä Guinnesi saunaan, ei maistu ei! ja kuka haluaisi ottaa sen perinteisen "kännin" erikoisoluilla kun näillä pääsee samaan tulokseen paljon vähemmällä rahalla. En toki halua dissata ketää enkä mitään mutta molemmilla, niin pienpanimoiden erikoisoluilla kuin suurtenkin salkkukaljalla on paikkansa.
Joidenkin mittareiden mukaan Suomen suosituin olut on K-ryhmän Pirkka ja nyt kapuloita rattaisiin on alkanut työntää S-ryhmän Raindow. Eroahan näillä on ainakin tölkin värissä ja koossa mutta eroavatko nämä halpiskaljat toisistaan muuten? sillä molemmat ovat Olvin panemia oluita eli pisteet kotimaisuudesta.




Rainbow:


Vaahto: Kermavaahtomainen, lyhytkestoinen
Tuoksu: Heikko mallas, hiukan imelä (hunaja)
Väri: Kirkas, kulta
Maku: Heikko humalointi, hiukan vetinen, hento maltaisuus














Hiukan laimean oloinen kuitenkin ihan kelpo lager saunaan tai siihen perinteiseen kännäämiseen. Ei kuitenkaan yllätä millään tavalla.

Pirkka:



Vaahto: Saippuavaahtomainen, lyhytkestoinen
Tuoksu: Mieto, hiukan metallinen, hunaja
Väri: Kirkas,Kulta
Maku: Mukavan maltainen, yllättävän humalainen














Pirkka erottuu joukosta juuri tuolla humalaisuudellaan, perus lageria parempi, eli voitto menee kyllä Pirkalle. Tämä pesee Lapinkullan ja Koffinkin mennen tullen.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Punajuurikiusaus


Ensimmäinen kosketus punajuureen on lapsuudestani ja ne sen aikaiset etikkapunajuuret, sen jälkeen menikin useampi vuosi jopa kymmen ennen kuin työkaverin kehoituksesta kokeilin tuoretta punajuurta ja yllätys sehän oli pirun hyvää! Nii koskaan en ole aikaisemmin käsitellyt tai tehnyt mitään punajuuresta, sen verran nettiä selailin että aikas moneen vuokaan tuli punajuuren seuraksi omenaa, eli sitä siis muuten ohje on omasta päästä.

Punajuurikiusaus

500-600 g Punajuuria
300 g Lanttua
200 g palsternakkaa
400 g jauhelihaa (nautaa oli tämä)
Iso sipuli
3 kynttä valkosipulia
1 omena (vihreä)
3 dl Kermaa
Jääkaapista vielä sekaan jämät savujuustosta, valkohomejuustosta ja normi edamista.

Ei kun kumihanskat käteen ja siementä... ei kun kuorimaan punajuuria. Kaikki juurekset suikaleiksi (reiluksi) sipulit, omena pienemmiksi paloiksi. Paistinpannu tulille ja omenapalat sekä sipulit sinne, niille pikku kuulotus. Kaikkea tätä ennen olin paistanut jauhelihan ja maustanut sen suolalla, pippurilla ja paprikalla. Kaikki loput kasvikset pannuun ja kuulotetaan sen aikaa että kaikki alkaa näyttää punaiselta, samoja mausteita kuin lihallekkin ja pikkasen basilikaa.
Uunivuokaan kaikki sekaisin ja kermat joukkoon, samoin raastetut/paloitellut juustot. Uuniin 175 astetta ja otti se jonkun reilun tunnin tai kunnes juurekset on napakan kypsiä, sillä niitä takahikiän nakkikioskin veteliä vesiranskalaisia kun ei syö pirukaan. Mutta tää oli jätte hyvää, pakko oikein käyttää kieliä!



Ei lautasella ehkä niin kaunista mutta maukasta!













vuoassa paljon nätimpää!

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Wappu


Niin on tämäkin työnväen juhla juhlittu ja omalla kohdalla vapun juhlinta alkoi jo lauantaina kun radio jyväskylä tarjosi mukavaa kuunneltavaa vapunavaukseksi mutta siitä enenmmän täällä, kunhan saan jutun kirjoitettua. Pakko sitä oli syödäkkin ja pitkästä aikaa tuli mentyä Jaloon ja listalta lautaselle mätkähti possupannu ja jälkiruuaksi puolukka pannacotta


Niin mehevää, maukasta ja hyvää!

















 Itse kun en juurikaan puolukoista välitä niin tässä ne toimivat kinuskin kanssa loistavasti!








Hyvää oli molemmat jälleen pisteet ko. ravintolalle ja vielä kun vaihtoi perunat kasviksiin ja sai vielä kunnon kasviksia eikä mitään mikrossa lämmitettyjä wokkivihanneksia niin kyllä kelpasi, varsinkin olutsipuli oli aivan loistavaa!

Sunnuntaina ei tullut tehtyä mitään erikoista, joten siitä ei sen enempää. Vapunaattohan oli kohdallani työpäivä, tosin varsin hidas sellainen mutta maittava lounas tuli nautittua työmaalla. Illaksi pitikin saada jotain vappukivaa joten kipinkapin kauppaan. Kaupasta tarttuikin mukava valikoima Savuhovin nakkeja, juustolajitelma, sipsejä, pähkinöitä, pikkukurkkuja sekä valmiiksi oli jo ostettuna kuohuvaa, mansikoita ja kermavaahtoa. Kyllä siinä kelpasi vappua maistella kun pöytä oli täynä kuin paremmissakin pidoissa.



Näillä pääsi vappu hyvin alkuun!












Vappupäivä aukeni ankeana kuin Lauri Tähkän eroilmoitus Elonkerjuulle, pää oli kipeä kuin siellä olisi ollut 10 tinaseppää takomassa mutta se mikä ei tapa se vahvistaa ja aikansa levättyä jaksaa väsyneempikin kulkija lähteä liikkeelle, tosin mitään ei jaksanut itse tehdä ja mainoksen orjana kohti Old Brick's Inn:ä ja siellähän oli tarjolla vappubrunssi, joka sisälti:

*Martinmäen Aurajuustolohta*
*Smetanaista hapankaalipaistosta*
*Roinilan Aromilihan chorizo-makkaraa*
*Porsaanpotkaterriiniä*
*Kouruperunoita*
*Vihreää salaattia*
*Talon sinappia*




 Ihanasti kaikkea lautasella!













Tämähän toimi kuin junan vessa ja jälleen Bricksi täytti odotukset! Ainut mikä ei minulle maistunut oli sinappi mutta se ei ole talon vika vaan en ylipäätään pidä sinapista, joten siitäkään ei voi pistetä puottaa. Annos oli iso ja mukavan suolainen juuri tähän jälkijättöiseen oloon.