torstai 18. elokuuta 2011

Juustokeitto kera pekonin

En oikein tiedä mistä pätkähti mieleen mutta rupesi tekemään hirmuisesti mieli pekonia ja juustoa. Siitä oli sitten koitettava päästä yhteisymmärrykseen miten nuo kaksi jaloa ainetta saadaa sovussa yhteen, ei sinänsä mitenkään vaikeaa sillä pekonihan maistuu vaikka korvapuustin kera juustoista nyt puhumattakaan.

Niin virisi ajatus pekonisesta juustokeitosta! Jääkaapista kun löytyi sopivasti paketillinen koskenlaskijaa ja vahingossa mustaleimajuustona ostettu mustaleimasulatejuusto niin alkoi ainekset ja keiton resepti syntymään, keittoon lätkäistiin siis:

1 l vettä
paketti pekonia
250 g koskenlaskijaa
50 g mustaleimasulatejuustoa
50-100 g aurajuustoa (oman maun mukaan)
2/3 pienestä paprikasta
2 dl kermaa
sipuli
3-4 valkosipulin kynttä
1 kuutio lihafondia
pippuria, basilikaa ja ruohosipulia
1.5-2 tl vehnäjauhoa ja tilkka vettä

Paistele ensin pekonit rapeiksi ja kuivamaan talouspaperin päälle. Silppua sipuli, valkosipuli ja paprika pieniksi ja freesaa ne pekonin rasvassa. Laittele samalla kattilaan vesi ja fondi, sillä välin kun vesi kiehuu paloittele pekonit pieneksi kuutioiksi. Lisää lihaliemeen sipulipaprikaseos ja pekonit sekä murustele juustot kattilaan. Anna kiehua hiljalleen sekoittaen niin kauan kunnes juustot ovat sulaneet, kaiken juuston ei tarvitse edes sulaa ompahan kokkareita. Kun keitto alkaa olemaan valmista lisää vielä mausteet, kerma ja tee suuruste vehnäjauhosta ja vedestä. Anna hautua muutama minuutti ja ei kun lautaselle ja päälle tuoretta ruohosipulia ja parikaa silputtuna.


maanantai 15. elokuuta 2011

Ekskursiomatka kiljun alkulähteille

Juu välillä pitää matkata että pääsee oikeiden aineiden lähelle. Nyt kohteena Pori ja eritoten ravintola Beer Hunter's sieltä kun saa nuoruusvuosien eliksiiriä eli kiljua! ja samalla haaveissa oli päästä maistamaan ravintolan itse tekemää viskiä. 
Kilju tämä toivottavasti jokaisen nuoruusvuosilta tuttu kännijuoma tai ainakin luulisin niin että jokainen minun ikäluokan kaveri on joskus mehukattipöntössä tai ämpärissä tehnyt tätä taattua krapulan ja ripulin aiheuttajaa mutta mene ja tiedä. Nyt sitä on kuitenkin valmistettu ihan teollisesti oikein hanatuotteeksi asti ja pakkohan sitä oli päästä maistamaan.



Varsin mielenkiintoinen kokemus mutta aivan eri muistot oli minun mielessäni siitä miltä kilju maistui. Maku oli jokseenkin simamainen ja sitruunainen, väri taasen punertavan samea. Ainut mikä oikein viittasi kiljuun oli kitkerä jälkimaku ja tämä oli se joka palautti nautiskelijan nuoruusvuosien muistoihin eli loppujen lopuksi onnistunut tekele, suosittelen!
Niin valitettavasti itse talon omaa viskiä emme päässeet maistelemaan sillä jalo aine oli päässyt loppumaan. Kiitokset kuitenkin ravintolan tarjoilijalle ruokapaikan suosituksesta sillä sehän olikin sitten viskinmaistelijan paratiisi.

Niin kun reissussa on niin on sitä syötäväkin ja suosituksen perusteella ruokapaikaksi valikoitui Steak Whiskey Huose Galle ja kyllä meinasi mennä pää sekaisin kun astui sisään ja jäi ihastelemaan baaritiskin takana näkyvää komeutta! Seinällinen pelkkiä viskejä! ravintolan mukaan eri viskejä on noin 190 kpl tuolla voisi asua viikon ihan helposti! Mutta se ruoka lautaselle lätkähti Marmori-Grillihärkää ja voi että kun se oli hyvvee, ei halvimpia paikkoja mutta palvelu pelasi ja ruoka oli erittäin maistuvaa. Annoshan piti sisällään: Marmoroitua härän ulkofileetä, marsalkkakastiketta, Musta Pekka- pippurituorejuustoa ja ranskalaiset perunat. Perunat tosin vaihdoin kasviksiin ja juomaksi suositeltiin sapuskan kanssa  Velkopopovicky Kozelia.



Jälkiruuan aika kun tuli niin en malttanut olla pyytämättä viskilistaa eteeni ja olipa lista varsin kattava! Lasiin eksyi ensin ruisviskiä valitettavasti olin niin innoissani kuin pikkupoika karkkikaupassa etten edes laittanut merkkiä ylös! mutta minkäs teet kuitenkin viski tuoksui vahvasti toffeelle ja maku oli siirappimainen, rukiinen jopa hieman leipää oli maistavani sekä kukkainen. Toisena jälkkäriksi eksyi  Nikka Whiskeyn single malt miyagikyo 12 vuotta vanhaa ainetta joka tuoksui hedelmiltä ja maku oli savuinen ja hedelmäinen.
Erittäin onnistuneita valintoja molemmat ja noin maittavan ruuan jälkeen olikin hyvä saada hieman miestä väkevämpää vatsaan.


Niin sitä ilta jatkuin maistellen erillaisia oluita calsbergista karhuun mutta maltilla kun seuraavana päivänä piti jo jatkaa matkaa takaisin kotiin. Mutta käykää ihmeessä ihmettelemässä Beer Huntersin olut- ja viskivalikoimaan sekä Gallen viskiseinää!

torstai 11. elokuuta 2011

Kuhalan Iltapala

Onko kukaan kuullut yksityisetsivä Kuhalasta...ai on ja ei, no kyseessä on siis Markku Ropposen Jyväskyläläisen kirjailijan luoma tuote tai henkilö. Yhtään kirjaa en valitettavasti ole lukenut mutta paljon niistä kuullut ja tämä asia pitää korjata tämän kesän aikana.

Se miksi nyt tätä korkeampaa kulttuuria käsitellään täällä on se että Old Brick's Inn on ottanut ruokalistalleen Kuhalan iltapalan ja pakkohan se oli herkuttelijan käytävä se maistamassa. Olen kuullut että kirjoissa juuri tämä päähenkilö (Otto Kuhala) käy syömässä Bricksissä, korjatkaa jos olen väärässä!



Annoshan koostu Roinilan aromilihan valmistamasta bratwurstista, härän marmorifileestä, Martinmäen aurajuusto-savulohesta, marinoidusta paprikasta sekä itse tehdystä sinappista ja alle lätkäisty hiukan salaattia! Ja minä melkein kalattomana ihmisenä voin ylistää annosta oli muuten maut kohillaan ja lohen ja salaatin maut sulautuivat saumattomasti yhteen joita härkä ja bratukka mukavasti suolaisuudellaan korostivat! Palvelukin pelasi moiteettomasti Neste-rallin hälinästä huolimatta, jälleen suuri kiitos ravintolalle ja kokille! lisää tälläistä tähän kaupunkiin!

maanantai 8. elokuuta 2011

Histamiinia!

Niin on sitä lomamatkankin jälkeen syötävä mutta mikä neuvoksi kun kaapissa on matkan jälkeen vain paskoja vihanneksia? No onneksi kaupunki on täynä ravinteleita, jotka tarjoavat jos jonkinlaista herkkua nälkäiselle kulkijalle!
Kohteeksi valikoitui Sohwi, jonka olin kuullut tarjoavan listallaan hevosta...kyllä vanha kunnon Histamiini on siis päätynyt lautaselle ja pitihän sitä päästä maistamaan.


Niin annokseenhan kuuluu: Hevosen sisäfileetä, Aura-portviinikastiketta, pekonia, juustogratinoitua perunaa, papupaistosta ja maissintähkää.
Hintaa annoksella on 27.80,- joten ei mikään halpa mutta hyvää se oli. Maku vaan ei ollut oikeastaan normaalia nautaa kummempi, jos olisin sokkona saanut pihvin eteeni olisin luullut syöväni nautaa. Väri ja pihvin rakenne oli se mikä poikkesi naudasta eli väri oli tummempi ja lihasyyt tiukemmat. Liha oli mureaa ja maukasta. Annos oli suuri ja siitä tuli todellakin maha täyteen suosittelen kokeilemaan jos ei rakasta liikaa Histamiinia!