perjantai 30. huhtikuuta 2010

Bremen

Niin lähti reissulle kaksi hyvän ruuan ja juoman ystävää Keski-Suomesta kohti tätä Saksan vanhaa hansakaupunkia. Katsomaan nähtävyyksiä ja nauttiakseen loistavia makunautintoja ja juomia. Bremen tarjoaa toki paljon muutakin kuin ruokaa ja juomaa mutta niistä voitte lukea matkaoppaista!
Valitettavasti taas häkeltyneenä palvelusta, ruuasta ja paikan hienoudesta en tajunnut laittaa muistiin koko ravintolan nimeä. Mutta ruoka oli erinomaista, porsaan noisetteja, kauden kasviksilla ja kermaperunoilla. Tämä synttärilahja osui nappiin ja upposi molemmille herkuttelijoille kuin se kuuma veitsi siihen voihin.


Ja kun kerta ollaan yhdessä maailman hienoimmista konditoriamaista niin kyllähän sitä piti mennä arvioimaan saksan leipurin tuotoksia ja onhan se sanottava että kyllä Suomessa ei osata tehdä kakkuja ja torttuja tai ainakaan tarjoilla niitä sopuhintaan.


Turisti infot ja esitteet mainostavat Bremenin ratskelleriä, joka käänteessä, en kyllä ymmärrä miksi. Olisi pitänyt uskoa muuramen pitkätukkaa kun hän vakuutteli ettei ole sen arvoinen paikka mitä mainonnasta voisi päätellä. Puitteet ovat kyllä kohillaan, sali isoine viinitynnyreineen ja muutenkin erittäin perinteinen miljöö...no siihen se jääkin.


Ensimmäiseksi meille kerrottiin että vai osa menuusta on käytössä, varmaan siksi että oli kiire, juu ehkä 10 asiakasta. Toinen oli tarjoilijan ilme ja vastaanotto kun en heti tätä niellyt vaan halusin tutustua tarkemmin niihin ruokiin mitä oli tarjolla.
No päätimme kuitenkin kokeilla onneamme ja istuimme pöytään. Tilasimme lihaperunasoselaatikkoa, kananmunalla ja suolakurkulla. Jostain syystä en tajunnut/huomioinut tätä lisuketta, joka tuli annoksen mukana, suolakurkun ympärille kääritty silli, ituja, punajuurta ja suolakurkkusiivuja. No ei ollut ruuassa kehumista, makua ei nimeksikään, tosin ei se pahaa ollut ei vain maistunut miltään. Annos oli iso ja maha siitä täyttyi mutta elämys jäi kovin laihaksi, silliä lukuunottamatta, minä kalattomana ihmisenä maistoin kyseistä erikoisuutta ja olen edelleen sitä mieltä että kalat pysykööt järvessä.


Sen verran paha mieli jäi tuosta Saarioisten lihaperunasoselaatikosta, että oli pakko käydä kutkuttelemassa makuhermoja torilla olevassa pikku nakkikioskissa. Tässäkin asiassa Suomalaiset voisivat ottaa mallia ja tarjoilla muutakin kuin höyrymakkaraa ja HK:n sinistä, lautaselle tuli bratwurstia, joka oli sivelty ketsupilla, currylla ja viereen kasa perunasalaattia, mitä se muuta Suomalainen mies tarvitsee että on päivä pelastettu, hyvää makkaraa ja kunnon olutta, se riittää.


Bremenin ehtii kokea hyvin kolmessa päivässä ravintolatarjontaa myöten. Yksi paikka ylsi tälläkin reissulla ylitse muiden ja siellä tuli käytyä joka ilta kaljalla ja siinä lomassa seurasimme ruoka-annoksia, joita vietiin pöytiin päätimme viimeisenä iltana mennä syömään jokikadun varrella olevaan Paulaners ravintolaan. Ravintola oli joka ilta aivan täynä ja terassit pullollaan ihmisiä. Tarjoilijat pukeutuivat osa perinteisiin osa ei niin perinteisiin vanhan Saksan asuihin. Kahtena iltana kuolasimme annoksien perään kun olimme syöneet jo jossain muualla mutta tämä ylitti odotukset. Päätimme että tarjoilija saa suositella pääruuan, ainut kriteeri oli ettei annoksessa saa olla kalaa. Kuten mainoksessakin sanotaan vain A-luokan lihansyöjille niin nyt tuli sitä ihteään pöytään ja oikein kunnon annos tulikin. Lautaselle napsahti paahdettu porsaanpolvi, hapankaalilla, perunapallon ja tummanolutkastikkeen kera.


Ja tämä ei ole lasten annos, vaikka kovin helppo tätä ei ole syödä siististi niin kaluaminen kannattaa ja maku on hyvä! Viimeisin illan kunniaksi piti ottaa oikein jälkiruokaakin. Pakko sanoa että kyllä isoäiti osaa, sillä tilasimme isoäidin lämmintä juustopiirasta, vaniljajäätelön, kermavaahdon ja hedelmäpalojen kera. Eikä ollut tässäkään annoksessa moittimisen sijaa, makeaa ja maukasta oli.


Hinnoista en tällä reissulla paljoa perustanut mutta ainakin ruuan suhteen Bremen tarjosi rahalle vastinetta (tarjosi se muutenkin mutta kuten sanoin nähtävyydet matkaopaassa) sillä yllä oleva kokonaisuus kahdella isolla tuopilla tummaan hyvää olutta maksoi kahdelta hengeltä vain 38.5 euroa.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

3 musketisoturia ja Pärnu

Pärnu tämä Viron lahja kylpylämaailmalle! Sinne pääsiäiseksi mämmituokkoset kourassa suuntasi 3 muskettisoturia Jyväskylästä.
Ensiksi totean että Pärnu tarjoaa paljon muutakin kuin eläkeläisten kylpylähoitoja, toki kaupunki on parhaimillaan kesällä mutta paljon on kaupungissa tekemistä ja nähtävää ilman kylpylöitäkin.
No mutta asiaan siis ruokaan tämä kaupunkihan tarjosi taattua kamaa rasvoineen, läskeineen, suurine annoksineen ja mahtuu joukkoon mutama yllättäväkin yllätys. Siinä se vierähti koko pääsiäisen pyhät sotureilta nauttien rasvaisistaja oluen huuruisista antimista.
Ensimmäisenä aamuna kävimme syömässä aamiaisen Georg kahvilassa, jossa annos kunnon riisipuuroa voisilmällä, kuppi kahvia, mehu ja jugurtti maksoivat noin 2.5€


Tämä kahvila tarjoaa hyvän startin aamulle, jolla jaksaa pitkälle iltäpäivään. Iltapäivällä kannattaakin käydä syömässä jotain pientä lämmintä esimerkiksi keittoa, valinnaksi osui juustokeitto majoitusravintola Aleksandrissa, jossa kävimme istumassa useampaan otteeseen iltaa pääsiäisen aikana.


Samaisessa paikassa on myös annos jonka nimi on Paalikas, tämä ruoka on kuulema syntynyt niin että ravintolalla oli asiakas, joka tilasi aina mitä erikoisempia annoksia ja vaati lautaselle milloin mitäkin lisukkeita. Asiakas oli täysin kalju, joka on viroksi kaalikas ja kokki kehitti miehelle oman annoksen joka sai nimekseen Paalikas. Annokseen kuuluu possunpihvi, iso kasa paistettuja perunoita, sipulia ja herkkusieniä, sekä paistettu muna ja smetanan alle piilotettuja kurkun ja tomaatin paloja.











Annoshan oli todella maittava ja runsas, tälle annokselle tuli hintaa maitolasin kera noin 5.7 €.

Samaisessa paikaasa istuessamme iltaa maistoin jotain mitä suomessa myydään koirille, eli siankorvia. Tämä herkku tarjoiltiin smetanan kanssa dipattavaksi ja mikäs siinä oli narskutellessa oluen kera. Maku oli yllättävän hyvä, ainut mikä tökkäsi oli suutuntuma, jota voisi kuvailla sanoilla sitkeä, kumimainen tai jopa niljakas. Oli myytävänä myös suolapähkinöitä ja kuivattuja kalannahkoja, jotka jäivät maistamatta.


Pistämpä tähän kuvan toisestakin ruoka-annoksesta, jonka kaveri pisti poskeensa. Annoksen nimi oli possunpihvi sienineen ja sipuleineen.


Tuli se Jyväskylän jauhopeukalollekkin raja tällä reissulla vastaan ja oli pakko jättää onnoksesta osa syömättä. Näin käy harvoin ja on todettava että tälläisen osuessa kohdalle ravintoloitsia voi olla varma että käyn ravintolassa uudestaan. Ravintola missä kävimme on nimeltään Steffani, täällä söin spaketti con chilin, jossa oli spakettia chilisessä jauhelihakastikkeessa, annos oli kuorrutettu runsaalla juustolla.


Anos oli todellakin niin iso etten jaksanut sitä kokonaan syödä. Eipä ollut kaverin salaattiannoksessakaan moitittavaa ja syömättä osa jäi siitäkin.


Lopuksi on sanottava että Pärnuhun menen uudestaan, jo pelkän ruuankin takia sinne kannattaa palata. Muskettisoturit kiittää ja kumartaa!