tiistai 30. toukokuuta 2017

Sapuskaa Venäjän reissulta.


Tulipahan tuossa käytyä Äiti Venäjän hoteissa pyörimässä. Kierrettiin moottoripyörillä Laatokan ympäri, josta enemmän tarinaa Timonin reissuissa. Vaikka hyvä vasikka elää juomallakin niin on se vaan välillä syötäväkin. Kävimme itseasiassa kolmessa kaupungissa Viipurissa, Novaja Ladogassa ja Sortavalassa. Viipurissa ruokapaikaksi valikoitui Champion Pub-Restaurant jossa tuli otettua Saksalaistyyliset tuliset makkarat ja perunamuusia ja jälkiruuaksi omenastruudelia ja irkkukahvi.



Olihan kaikki aika suunmyötästä lukuun ottamatta tuota irkkukahvetta, sillä se oli taidettu tehdä ihan omista raaka-aineista! Kermavaahdon tilalla oli maitovaahto, sokeria ei oltu laitettu ollenkaan ja maun perusteella viski oli korvattu vodkalla! Hintaa kokonaisuudelle kertyi 19.3 €
Viipurissa Hotel Atlantikan aamupalakammarissa tulikin otettua ainut kuva aamupalasta, nimittäin olihan kokemus. Ensinnä vaadittiin aamupalalippu, leimalla tietenkin ja sen jälkeen kysyttiin kahvia vai teetä ja siihen ne kysymykset jäivätkin.


Ruokaa alkoi tulla pöytään ihan pyytämättä ja ei muuten sitten hymyilty vaan lautaset ns. lätkähtivät tiskiin. Aamupala koostui imelästä puurosta tai siis vellistä, kahvista, leivästä ja spagetista tomaattikinkkukastikkeella. 


Hieman liian myöhässä tuli lautanen jossa oli leivänpäälliset eli juustosiivuja, makkaraa, kurkkua ja tomaattia.
Seuraava pysähdyspaikkamme oli Novaja Ladoga. Majapaikkamme sijaitsi niin syrjässä, että sieltä ei tullut lähdettyä minnekään ja kun ruokaa kyselimme niin meiltä vain kysyttiin että otammeko kanaa, kalaa vai lihaa. Alkuun tuli fetasalaatti, joka oli kyllä todella hyvä! Yllätys olikin valtava, kun pääruoka saapui pöytään, sillä olihan siinä lihaa kerrakseen! Varmaan yhteensä noin 500g, ihan ei jaksanut koko annosta vetästä vaikka kuinka hyvää se olikin!



Pelkän ruuan hintaa en muista, sillä koko porukan lasku majoittumisineen, juomineen ja syömisineen tuli vasta seuraavana aamuna ja eipä tuossakaan hinnassa ollut valittamista sillä koko lysti maksoi vajaat 28€.
Välietapilla pysähdyimme Pitkärantaan, jossa otimme kaikki Seljankan, paikan nimeä en muista enkä hintaa mutta lämmittipä ja maistuipa keitto hyvälle!


Viimeisenä paikkana oli Sortavala ja taksikuskin suosituksesta varasimme pöydän Cafe Relaksista, täällä alkuun tuli otettua vodka napsu ja kieli-kinkkusalaatti, pääruuaksi otin nautaa paprikan ja ananaksen kera ja jälkihyväksi paistettuja banaaneja ja lasin viskiä.




Ei voi moittia tätäkään ja hintaakaan ei kokonaisuudelle kertynyt kuin vajaa 21€. Voi siis sanoa, että ruoka ravintoloissa on halpaa, hyvää ja sitä on aina vähintäänkin riittävästi! Koskaan ei tarvinnut maha tyhjänä lähteä mistään!

torstai 18. toukokuuta 2017

Urho Amerikaani


Nyt oli niin villinoloinen makuyhdistelmä ettei voinut olla ostamatta, itse kun on tottunut syömään aurajuustoa ja ananasta pitsassa....tavallaanhan tässä on samat raaka-aineet kuin kinkku-,ananas- ja aurajuustopitsassa. Kyse on siis Lidl Urho Amerikaani.



Homejuusto maistuu vahvasti heti ensi puraisulta, hyvä rakenne, hieman suolaton. Ananasta tässä ei ole kuin nimessä. Hieman "pitsamainen" fiilis tästä jäi! En usko että eksyy grilliin toista kertaa!

maanantai 15. toukokuuta 2017

Wilhelmin Tumma mallas ja Chilibean


Edelleen jatkuu graniitinvalkean adonisvartalon rakentaminen kesäkuntoon, nää uutuudet on todellakin tervetulleita ja tässä on havaittavissa hieman samaa kuin oluissa, että nyt uskalletaan jo kokeilla pikkasen erikoisempiakin makuja ja hatunnosto tästä! Nyt vuoroon tuli Wilhelmin Tumma mallas ja Chilibean.


Otetaan ensiksi käsittelyyn tuo maltainen kaveri. Väri on tumma, ehkä jopa hieman outo. Hyvä suola, maltainen vivahde. Hieman kuivahko ja jauhomainen mutta hyvänmakuinen käyrä! Sitten vuoroon chilibean, joka on ryyditetty kidneypavuilla. Tämäkin hieman kuivahko, hyvän suolainen, tulee mieleen texmex-ruoka, sopivan tulinen.


Tykkäsin kyllä molemmista ja näitä ei oikein voi laittaa edes paremmuusjärjestykseen olivat niin erillaisia mutta suosittelen kokeilemaan kumpaakin.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Fingerpori Heimo Vesa Ale olut


Suurena Fingerporin ystävänä olihan se pakko ottaa kyseinen tölkki pois kuleksimasta! Odotukset eivät olleet kummoiset sillä yleensä nämä bändeille tai muulle asialle tehdyt oluet eivät ole kummoisia. Kyseessä siis Pyynikin Fingerpori AleOlut


Tölkkihän jo laittaa hymyilyttämään. Vaahtoa ei ollut nimeksikään ja väri oli sameahko kullankeltainen. Tuoksussa löytyi humalaa, sitrusta ja hiivaa, maultaan mukavan humalainen, sitruksinen ja maltainen. Pitkä humalainen jälkimaku, hyvä poikkeus tämän sarjan oluissa!