lauantai 25. joulukuuta 2010

Kiiski (swe. gers, Lat. Gymnocephalus cernuus)

Kiiski tämä järviemme jalokala, pohjamutien kyltymätön kyntäjä ja jokaisen pilkkimiehen/naisen märkä päiväuni. Tämä jalokala, jota jo aammoisina aikoina tunnettiin herrojen herkkuna ja vietiin Venäjälle saakka on nyt eksynyt säilykkeeksi, kiitos tästä kuuluu Kuusamon kalajaloste Oy:lle.


Joulumarkkinoilta tälläinen purkki eksyi käteen ja pidin sitä joulupöytään asti piilossa muilta. Yllätys oli että Kiiski jopa maistui hyvälle! Varsin kiinteälihainen ja vähärasvainen kala se on, voisin kuvitella että esimerkiksi kalakukkoon tämä sopisi possun ja silavan rinnalle erittäin hyvin. Menee toki lautasella näin pelkiltäänkin ja jouluruokien lisukkeena vallan mainiosti.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Pikkuisen joulua

Nii se taas alkaa olla se aika käsillä kun nämä korvatunturimme pikku kääpiöt vakoilevat ikkunoiden takana ja kertovat sitten kuka on ollut kiltti ja kuka ei sille isolle karvanaamaiselle olennolle. No osaltani Keski-Suomen jauhopeukalo koittaa olla kilttinä ja väkertää jälleen taloja siitä ruskeasta taikinasta jota myös pipariksi kutsutaan.

Piparitaikinaa, karkkeja, tomusokeria, kananmunanvalkuainen ja sokeria niistä ne on hyvät ja kestävät piparitalot tehty.



tiistai 14. joulukuuta 2010

Suolapähkinöitä

Suolapähkinät ovat aivan huippuja ja hyviä. Vieläpä kun tekee itse ovat ne kaupasta ostettuja terveellisempiä ja saapahan juuri niitä mausteita pähkinään kun haluaa.

Valmistushan on helppoa kuin pulkanlasku hiekoitetulla tiellä. Pähkinät kuppiin mausteet perään ja ruokalusikallinen tai pari öljyä joukkoon. Hyvä sekoitus ja uuni valmiiksi 175 astetta. Pähkinät pellille ja uuniin noin 15 min ja valmiita ovat. Tärkeää on sekoitella niitä välillä ja tuon ajan kanssakin saa olla tarkkana etteivät pala, tarkoitus on vain saada mausteseos kuivumaan pähkinöiden pinnalle.

Nyt pähkinöihin eksyi suolaa, pippuria, paprikaa ja buffalo wings-maustekastiketta.



Nyt on tunnustettava että 2.5 ruokalusikallista kastiketta öljyn sijaan oli ehkä hieman liikaa. Varsinkin niille jotka eivät ole kovaan tulisuuteen tottuneet. Lautasellinen noita kuitenkin uposi tv:tä katsellessa ja mukavasti poltteli suussa. Elikkäs miedompaa haluaville lusikallinen kastiketta ja lusikallinen öljyä tai pelkkää oljyä ja halutut mausteet.


keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Olde Hansa

Tuli tuossa käytyä Tallinnassa ja siellä tietenkin piti sitten saada apetta sisäiseen laukkuun. Onneksi työkaverini oli varannut meille Olde Hansasta keski-aikaset syömingit, valittavana oli useampikin vaihtoehto ja niistä porukalla pöytään päätettiin kopauttaa Raatimiesten riistajuhla.
Tämä sinänsä oli outo valinta kun seurassamme oli kaveri, joka ei ole tähän mennessä ole voinut sietää riistaa, yksi ei voi sietää makkaranpäitä ja minä en niin välitä kalasta mutta enemmistön päätös ratkaisee.
Ja onhan tuumattava etten ole koskaan, siis koskaan syönyt niin hyvää ruokaa kuin nyt ja niin paljon. Jo alku oli mahtava meidät johdateltiin rappusia ylös jonka puolivälissä kädet pestiin ja kuivattiin. Tämän jälkeen piti valita isäntä, jonka kuului murtaa leipä ja siunata ateria suolalla. Jos ateria ei maistuisi niin isännän olisi mentävä keittiöön hommiin.



Periaatteenahan oli 2 tuntia aikaa ja kaikkea saa pyytää lisää niin paljon kuin haluaa. Ai niin se tärkein eli ape, alkupaloina oli:

-Katajainen riimiliha, piparjuuressmetanan kera-
-Viiriäisen munia-
-Andalusia lohta-
-Ranskan hovin linnunmaksaherkku sipulihillon kera-
-Liivinmaan kreivin hapankurkkuja-
-Lontoon kauppamiesten sahramipikkelssi-
-Suuresti sieunatun oliivipuun marjoja-
-Maustekauppiaan marjasurvos-
-Yrtti-pähkinäleipää ja käristeleipää-
-Linnan tuorejuustoa-

Kyllä kelpasi ja jo pelkillä alkupaloilla olisi pärjännyt koko illan, tästä ei voi sanoa kuin että herkkua oli.



Tuossahan nyt on vain pieni osa siitä määrästä mitä tuli syötyä ja ahdettua kurkusta alas. Kyllä tuo toimi kuin perunajauho tanssisalin lattialla.

Pääruokaan siirtyessä tuntui että nyt ei pöytään mahdu kaikki mitä sinne koitetaan änkeä, pääruokalistalla oli:

-Nuotion savulohta pähkinäkastikkeessa-
-Cunnioitetun Fredrik-kokin riistamakkaroita Carhun, Willisian sekä Hirven woimin-
-Mahtikauppamies von Hueckin pehmeänmakuinen riistakäristys-
-Suur-Cauppamies von Wehrenin metsästysseurueen macoisat jänispaistit-
-Kreivi von Uexkyllin villisikavati-

Lisukkeina pääruuan kanssa:

-Hienomman wiljan saframispeltti-
-Haudutettu savuhapankaali-
-Ristiretkeläisten linssimuhennos-
-Inkwärlanttu-

Tätä ruuan määrän, makujen ja ja ja ei löydä sonoja... ilotulitusta kestikin sitten tovi ja makkaroita piti oikein tilata lisääkin.






Ainut mistä en niin välittänyt oli savustettu hapankaali muuten kaikki oli täydellistä ja tähän kun vielä lisää sen että olimme syöneet aamupäivästä lounaan laivalla seisovasta pöydästä niin ruuan on oltava hyvää että sitä uppoaa tälläinen määrä.

Niin ja jälkiruuaksi tarjoiltiin ruusuvanukasta, mikä oli niin ovelan makuista ettei se ollut edes pahaa.


Niin se ihme mikä ruokailun yhteydessä tapahtui oli se että yksi tykkäsi riistasta, toinen söi ne makkaranpäät ja minä söin kalaa. Palanpainikkeeksi oli vettä, hunajaolutta ja viiniä, jotka eivät kuuluneet syöminkijen hintaan. Tämähän ei nyt sitä halvinta herkkua ole mutta kokemusta ei voi verrata rahassa ja Suomesta et mistään saisi tälläistä palvelua ja sapusakmäärää, olutta ja vettä tällä rahalla. Oma annokseni teki siis 735 EEK eli 47.5€. Tiedän ainakin yhden vakipaikan jonne menen seuraavankin kerran kun Tallinnann eksyn ja neuvo varatkaa pöytä, sillä paikka oli aivan täynä.
Bonuksena vielä makunautinnon lisäksi saimme kokea keski-aikamusiikin iloisesta säkenöinnistä kun talon tytöt pistivät soittimilla parastaan.


sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Joulumarkkinat

Jyväskylässä järjestettiin jälleen "perinteiset" joulumarkkinat. "" merkit siksi että perinne niistä on sinänsä kaukana ettei Suomessa osata ymmärtää joulun päälle ainakaan mitä tulee Jyväskylän joulukyliin ja markkinoihin. Juuri Budapestissa ja Tallinnassa käyneenä voisin antaa neuvon joulukatujen ja markkinoiden järjestämisestä: MENKÄÄ KATSOMAAN MALLIA!!
No mutta messuhumua ja myytävää sekä katseltavaa oli paljon, oli pipoa, villapaitaa, sinappeja, säilykkeitä, pipareita yms. jostain syystä se joulun tunnelma ei vain välittynyt ainakaan minulle kun kiertää kolkossa messuhallissa. Tästä ei tietenkään pidä syttää myyjiä vaan se messuhalli on vaan niin kolkko ja koristeeton sinne ei vaan ole viitsitty nähdä vaivaa ja luoda tunnelmaa! Mutta mukavasti oli kaikkea tarjolla ja tuli hankittua muutamia säilykkeitä juolupöytään.










Niin ja mallia siitä miten se ympäristö ja miljöö kuuluisi rakentaa voi käydä katsomassa seuraavista linkeistä:
ja

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Buda ja Pest eli Budapest

Eikä tarvitse pelätä en tee arvostelua tästä ylimakeasta pahanmakuisesta karkista vaan ihan oikeasti pääsi taas reissuun ja mahtavien joulumarkkinoiden ja ennen kaikkea makkaroiden, keittojen ja patojen ääreen.
Kyllä ne vaan Unkarissa osaa, nimittäin taasen lähestyessä markkinahumua ei voinut nenä olla rekisteröimättä tätä rasvan, makkaran ja paistetun sian sulotuoksua.



Niin sitä lautaselle eksyi hyvinkin paprikalle maistuva maggara lisukkeinaan paistettuja kasviksia ja voin jälleen todeta että oli Unkarin poika tehnyt lenkkinsä lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä. Maku kirvoitti suupieliä kohti korvia vielä pitkään.

Gulassikeitto tämä Unkarin lahja maailmalle on varsin maistuva, lämmittävä ja nälkää pitävä soppa. Tätä herkkua tuli maistettua kahdessa eri paikassa Central Cellar restauran and wine barissa sekä Varaspeiz ravintolassa. Keitoilla oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Tämä keskustan kellarin keitto oli rasvainen ja ei voi sanoa mauton mutta mauton verrattuna tuohon Vara Speizin keittoon.


ko ravintolassa söin myös Unkarilaisen lihamuhennoksen. Pakko on tunnustaa että muhennos oli sen verran iso ettei meinannut jaksaa syödä koko annosta. Muhennos oli varsin maukas ja täyttävä mutta jotenkin senkin sellaisesta rasvaisuudesta jäi jotain uupumaan. Tykkään toki rasvaisesta ruuasta mutta kun se rasva erottuu muusta sapuskasta lilluakseen lautasen reinoilla on vaikutelma huono.


Mutta tämä Var Speizin keitto olikin jotain aivan muuta, vallan maukas ja lihaisa sekä kasvikset olivat muutakin kuin pakastevihanneksia. lisäksi kun annokseen on käytetty tuoreita yrttejä ei voi kun kiitellä kokkia. Paikkahan ei varmasti ole halvimmasta päästä mutta Suomen hintoihin verrattuna halpa ja voin suositella lämpimästi.


Kolmas paikka missä kävimme syömässä jopa kahdesti oli Sorforras joka sekä ruuan että tunnelman suhteen hurmasi. Palvelu pelasi ruoka oli maukasta ja hyvää sekä mikä parasta keskellä ravintolaa kaveri joka soitteli kuolemattomia ikivihreitä pianonmuotoiseela soittimella missä löytiin kieliä kapuloilla ( valaiskoot joku joka soittimen tietää). Ensimmäisellä kerralla eksyi lautaselle possun paloja kasviksilla ja jälkiruuaksi tuli vaniljalla maustettua "kakkua" suklaakastikkeella ja kermavaahdolla.



 Toisella kerralla lautaselle lätkähti possunsiivuja unkarilaiseen tapaan ja sitten tuon ryynimäisen aineen nimeä en nyt millään muista mutta hyvää oli.


Niin se koittaa viimeinen päivä meille kaikille ja kaikkien täältä on joskus lähdettävä, niin käy myös näille reissaajille mutta tyhjin vatsoin ei voi reissata muuten tulee nälkäkiukku jota ei kukaan tervejärkinen kestä. Tämän ravintolan nimeä en edes muista mutta ruoka oli maittavaa kuitenkaan ei mitenkään huippua kuten parissa edellisessä paikassa. Välillä on hyvä syödä myös kevyesti ja kolmen porsasaterian ja muutamien paprikamakkoroiden jälkeen lautaselle liihotteli kananrintafile, johon ei sitten laitettu kuin fetaa ja kasviksia.


Varsin yksinkertainen annos jossa oikeasti maistui ne raaka-aineet mitä siinä oli käytetty. Ei mitään gourmeeruokaa mutta maukasta ja hyvää.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Pöytäpuutarha

Yrtit ja mausteet, nämä joka keittiön pikku apurit ovat mielestäni pakollinen varuste keittiössä! Ja hyi sitä keittiötä jonka kaapista ei löydy kuin suola ja pippuri..Häpeä! Olen jo pitkään haaveillut ns. pöytäpuutarhasta ja kun kuulin että niitä jopa myydään valmiina olin hetken jo varsin toiveikas että minunkin keittiön pöydällä komeilee tuoreita yrttejä!
Mutta kävimpä katsomassa tätä kovan hypetyksen saanutta pöytäpuutarhaa ihan huvikseni ja jumalauta! kuka hullu maksaa muovirasiasta tuollaista hintaa! kahden salaati/yrtin laari maksaa alennuksena 99€ joo on korkealuokkaista elintarvikemuovia ja lamput ja kaikki....kauppaan mars ja ostamaan muovinen säilytyslaatikko, kukkamultaa ja valmiiksi ruukussa olevia yrttejä hintaa vermeille tuli yhteensä reilu 13 eskoa! Juu ei ole niin muotoiltu, kaunis saati että olisi lämpölamppuja mutta yrtit kasvaa ja ruoka maistuu! Niin boksiin eksyi ruohosipulia, rosmariinia, basilikaa ja minttua.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Lihaiset pullat

Niin oli taas tehtävä särvintä viikonlopuksi. Idea ja himo lihapulliin oli jo herännyt viikon aikana.
Aineksia palleroihin laitettiin seuraavasti: Sika ja nautaa sisältävää jauhettua lihaa, smetanaa, pari munaa, sipulia, suippoparikaa, sipulikeittopussi, mantelijauhoa ja maustehina suolaa, pippuria, paprikaa, Blair's chipotle slam kastiketta ja smoky peri-peri mausteseosta.
Niin ainekset sotkettiin tasaiseksi taikinaksi ja taikinan maustuessa hetken laitettiin valmiiksi fetasalaatti ja lantut sekä porkkanakset höyrystymään.
Pallerot laitettiin ensin voikilon lämpöiseen syleilyyn pannulle, jossa väri otettiin pintaan. Pullat uunivuokaan ja porkkanat sekä lantut pannulle pulllien jättämän rasvan ja mausteitten sekaan ja sinne pari desiä kermaa. Pieni kiehautus ja nämäkin pääsivät uuniin pullien päälle, tilkka vettä ja noin 30-40 min uunissa 175 astetta riippuen pullien koosta. Kyllä kelpasi pistellä tätäkin ruokaa naamaan ja hyvältähän se maistui. Kuva kertokoon enemmän kuin 1000 sanaa!

tiistai 9. marraskuuta 2010

Viikinkiravintola Harald Jyväskylä

Niin sitä pääsi jälleen herkuttelemaan ja tällä kertaa vieläpä maistelemaan ko. ravintolan pikkujoulumenua. Alkuruoka tarjoiltiin kilveltä ja siinä olikin emmettä jo sen verran että jos olisi kilven syönyt tyhjäksi ei olisi pääruualla ollut suuhun mitään asiaa.
Alkukilvellä tarjoiltiin:
-Viskillä aateloitua savulohta ja kuusenkerkkäsinappikastia-
-Yrteillä rikastettua lohenmätimoussea-
-Rosvopaistia ja pihlajanmarjahyytelöä-
-Savustettua poronmaksaa ja karpalohilloketta-
-Salaattia savuisesta porsaankyljestä ja perunoista-
-Metsäsienisalaattia-
-Marinoituja kasviksia-
-Vihreää salaattia-
-Isoäidin tillikurkkuja-
-Puolukka-punakaalihilloketta-
-Riihileipää, talon tummaa leipää, kirnuvoita-
 









Pääruokalistalta valitsin vihreiltä niityiltä nimeä kantavan pariloidun naudan ulkofilepihvin, jonka kylkeen oli törpätty savujuustoperunaa, viisauden viini -kastia, hunajajuureksia ja savuporomoussea. Tosin savujuustoperunat vaihdoin juureksiin.


Jälkkäriksi listalta lautaselle istahti valkosuklaavanukasta, suklaamantelilastuja ja karhunvatukkahilloketta.


eikä tässä vielä kaikki! En edes muista mistä tuli puheeksi viikinkikaste mutta näin joukko iloisia pikkuviikinkejä sai minut taivuteltua tähän haasteseen. Kastehan sisältää viikinkien matkaevästä eli mädätettyä hainevää, jota ei onneksi tosin ole kuin sokeripalan kokoinen kikkare. Tämä herkku on siis mädätetty turpeessa noin 6 kuukautta ja tällä tavoin se on saatu säilymään siihen aikaan kun näillä mertemme pikku sarvipäillä ei ole ollut jääkaappia. 



Niin tarjoilija toi palan tätä sanoinkuvailemattoman löyhkän omaavaa tavaraa polvistuneen viikinkikokelaan eteen ja siitä se piti riitin jälkeen napata suuhun ja pureskella 13 kertaa muiden laskiessa leukojen liikkeitä, tämän jälkeen sai snapsilasista ottaa hörpyn päälle, jonka piti pikkaisen viedä makua pois. Niin maku, täytyy sanoa että en edes osaa kuvailla mille se maistui! Kitkerälle ja jollekkin mille en löydä sanoa mutta ylös pala ei tullut ja näin minusta lyötiin Keski-Suomen viikinseuran 164. viikinki.


Paikasta sen verran että ruoka oli taas hyvää ja laadukasta, sekä tarjoilu varsin rempseää, tarjoilijalle (Nimi: Helga Hirvenkaataja jos nyt todistuksestani luin oikein) kiitokset hyvästä palvelusta ja varsinkin asenteesta. Välillä meinasi tosin juomatilaukset unohtua mutta sen ymmärtää kun on tupa täynä porukkaa ja henkilökuntaa vain muutama paikalla. Suosittelen lämpimästi pikkujoulumenua ja paikkaa muutenkin. Varsinki alkuruokatarjonta oli vertaansa vailla ja niille jotka eivät maksasta välitä niin suosittelen maistamaan tuon karpalohillokkeen kanssa.
Tämä merten pikku sarvipää kiittää ja kumartaa!

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Pikkujoulut

Joulu juhlista jaloin ja pikkujouluista kontaten, niin alkaa olemaan jälleen se aika vuodesta jolloin näitä pikkuisia jouluja juhlitaan, näin myös omassa työpaikassani. Juhlapaikkana toimi Survo-Korpelan katano ja teemana oli lännen meininki. Niin nämä Keski-Suomen pikku Eastwoodit ja Lee Van Cleeffit söivät, joivat ja pistivät jalalla koreasti illan mittaan. Ruoka olikin tehty onneksi myös teemaan sopivaksi eikä pöydillä notkunut laatikoita ja muita joulun normaaleita emmeitä.
Menu olikin varsin kattava noutopöytään oli ladattu grilliripsejä, maissikanaa, chili con carnea, colamarinoituja pottuja, kanasalaattia, vihreää salaattia, vihannessalsaa, minttudippiä sekä valkosipuliaijolia. Jälkiruuaksi oli saluunanpitäjä pyöräyttänyt jallussa ja rommissa marinoidut munkit sekä kupposen kahvia tai teetä.







Kyllä sitä pikku lännen lassonheiluttajan kelpasi siinä nautiskella illan antimista samalla pikkaisen taskumatista hörpätä viskiä päälle.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Pizzaa karppaamalla

Kuten jo aikaisemmin mainitsin olen pyrkinyt vähentämään hiilareiden määrää ruokavaliossa, suurempia ongelmia ei tämä ole tuottanut mutta kun alkoi tehdä pizzaa mieli olikin pulma ratkaistavana mistä tehdä se perhanan pohja?!
Tähän löysin avun Fitnessfirstin sivustoilta josta toki löytyy karppaamiseen paljon muutakin mukavaa! Sieltä siis tilasin pizzapohja-ainekset valmiissa pussissa


Tähän herkkuun ohjeen mukaan lisätään vain 1.5 dl vettä ja 5 g öljyä, itse laitoin kaikesta huolimatta varulta 2 rkl vehnäjäuhoa, joka tosin osottautui turhaksi. Taikinan vaivasin kunnolla ja nostatin noin 25 min. Pusista tulee n. pellillinen pitsaa riippuen pohjan paksuudesta, nyt tein kaksi pienempää lättyä. Kaulaaminen suoraan leivinpaerin päällä ruisjauhojen avustuksella onnistui varsin helposti.
Täyttehet olivatkin jälleen varsin kuninkaalliset, pitsan pohjalle töpättiin TeksasPetellä, pippurilla maustettua ketsuppia. Ruokasammat täytteet olivat, kinkkua, kebabbia, jauhelihaa, salamia, auraa, sipulia, paprikaa ja tietenkin juustoa.














Uuni 225 astetta ja täytteen paksuudesta riippuen 20-30 min siinä menee ja kyllä kelpasi pistellä lättyä naamaan oli se sen verran maukasta ja makusta. Pohjakin pysyi kasassa kuten pohjan kuuluu (olen kuullut että jotkut ohjeet tekevät pohjasta heppoisen). Tästä sai kunnon slaisseja kämmenelle ja makukin oli hyvä (siis pelkän pohjan) vaikka harvoin sitä pohjan takia pitsaa tulee tilattua/syötyä. Voin kyllä lämpimästi suositella tätä pizzapohjaa ja muutenkin ko. yritystä josta tavaran tilasin.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Schwarzer Abt

Otin tämän oluen ihan vain etiketin perusteella kaupasta matkaan, toki toinen syy oli se että olut oli tumma. Nyt täytyy myöntää että aina ei ne saksanpojatkaan osaa panna olutta, ei nimittäin ollut hääviä.

Tämä Saksalaisen luostaripanimon olut ei ollutkaan ihan sitä mitä väristä ja tuoksusta voisi kuvitella. Oluen väri on tumman ruskea miltei jopa musta, tuoksu on hyvä, varsin aromaattinen mikä lupailikin mausta enemmän mitä tuleman piti. Vaahto oli varsin runsas mutta lyhytkestoinen.
Mutta se maku! ensimmäinen reaktio oli siirappi, kyllä juurikin niin makea ja kun tähän ei ollut varautunut oli järkytys varsin suuri. Makeus peittää alleen kaikki muut maut varsin tehokkaasti. Mallas maistuu hyvin miedosti sokerillisen kuorrutuksen alta. Voin vain todeta että tätä olutta on nyt juotu ne kuuluisat kaksi pulloa, se ensimmäinen ja samalla viimeinen!

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Spydäriä sakasalaiseen tapaan

Tämän idean sain oivasta blogista nimeltä vaaleanpunainensika jossa on muutenkin oiva kattaus herkkuja ja tarinoita ruuasta sekä markkinoista, suosittelen vierailemaan.
Mutta asiaan, aikaisemmin jo kerroinkin kun kävin Saksan ihmekaupassa ostoksilla niin niillä samoilla makkaroilla nyt liikkeelle ja lisäksi vielä Wilhelmin aito chili paprika joukkoon mukaan niin voiko siitä enää lajitelma parantua. Muina raaka-aineina toimii lanttu, porkkana, paprika, kesäkurpitsa, punasipuli, ihan se normi sipuli, kerma ja koskenlaskijajuusto.

Ensin kaikki sopivan kokoisiksi paloiksi ja lantut sekä porkkanaiset höyrystymään kattilan lempeään huomaan.



Lanttujen ja porkkanoiden hyörytessä pääsivät pannulle voikilon lempeään syleilyyn makkarat sekä sipulit, paprikat ja kesäkurpitsat. Kun makkaroista oli irronnut se tärkein elikkäs rasva, pääsivät sekaan höyrystetyt kasvikset.


Vielä kun joukkoon lorautetaan aimo annos kermaa ja koskenlaskijaa ei tuloksena voi olla kuin priimaa, niin maustehia voipi lätkiä oman mielen mukaan itse töppäsin pippuria, paprikaa sekä erittäin tulisen ja pienen chilin. Vielä kun lautaselle asettelee salaattia niin ateriahan ei tuosta parane ja viherpipertäjätkin voivat huokaista hieman helpotuksesta.

Tämä makuelämys oli kyllä vertaansa vailla ja varmasti tekaisen tätä uudestaan. Makkaran sijaanhan voi käytää itse tehtyjä lihapullia (kaupan pullissa kun ei ole kuin kanaa ja nahkaa), broileria ja miksei tätä voisi kokeilla kalallakin esim. aidolla tonnikalalla.