tiistai 12. tammikuuta 2010

Rocky Mountain oysters

Nii korviini kantautui että jälleen olisi jotain kokemisen arvoista Muuramen paronilla tarjolla, joten itsekkäästi edes kysymättä herralta itseltään kutsuin itseni illalliselle. Anteeksi siitä!
Olen aina miettinyt mielessäni esim. pelkokerrointa katsoessani että tuota on pakko maistaa jos tilaisuus tulee ja nyt kun sen tilaisuuden sain täytyy sanoa että petyin hieman! mutta positiivisella tavalla.
Ajattelin etukäteen että yökin ja kyyneleet silmissä nielen ja pureskelen sitkeää palaa alas kuten monesti edellä mainitussa ohjelmassa ikään mutta ei suomeksi sanottuna pässinkiveshän oli murea, jopa pehmeä. Suutuntumaa voisi kuvailla vaikka että laittaisi maksamakkarapalan suuhun, maku ei tosin ole yhtään sama.
Niin se maku...öööö... tai siis sen puute yllätti myös. Nämä pikku kallioisten vuorten osterithan eivät maistuneet miltään, hyvin hyvin etäisesti possulta.


Jälleen oli pöytä laitettu koreaksi, josta kiittäminen on isäntäväkeä ja heidän arvovaltaista vierastaan Manskia!, jonka mukana nämä pikku pallerot olivat myös saapuneet takakylien pikku pyhättöön. Alkuun oli Manskin tekemä Thaimaalaiselta kokkauskursilta opittuna Chilinen äyriäissalaatti, joka oli todella maukas ja makuhermoja kutkuttava sekä herättelevä! Alkuun tarjoiltiin myös valkosipulietanoita ja lämmintä ruisleipää.



Pääruokana oli siis kallivuorten ostereita, pekoniin käärittyjä naudanliharullia sulatejuustotäytteellä sekä höyryssä kypsennettyjä ja voissa paistettuja kasviksia. Pallerot saivat kuorrutteen kanamunista ja suolalla maustetusta vehnäjauhosta, jonka jälkeen ne laitetettiin ystävällisesti voikilon huomaan pannulle ja vielä ripaus pippuria päälle, kokonaisuuden kruunasi viherpippurikastike.


Jälkiruokana oli kuohuviinissä marnoituja marjoja kermavaahdon kera. Jälkiruoka oli mukavan pirteä, johon kermavaahto toi sopivasti pehmeyttä.


Nyt näin itsensä kutsuneena ja mitään pöytään tuomattomana joudun nöyrimmin kiittämään arvon isäntäväkeä ja Manskia erinomaisesta ateriasta ja seurasta! Pienenä pelastuksena töykeydelleni olkoon se että osallistuin kokkailuun. Keski-Suomen entinen jauhopeukalo kiitää ja kumartaa!