torstai 22. joulukuuta 2011

Hyvää joulua

Niin se on taas se aika vuodesta jolloin ne punaiset menninkäiset ja kääpiöt kurkkivat ikkunoista ja vakoilevat kunnon kansalaisia, joista he sitten raportoivat sille vanhalle punanuttuiselle sarvipäälle! Eli on siis kohta joulu! Tosin nyt ei taideta pystyä toivottamaan valkeata joulua!
Kuten edellis joulunakin, alkoi tämä pukin pikku apulainen taas uhmaamaan kuuman sokerin tuomia vaaroja ja palovammoja.
Niin alkoi piparkakkutalojen kyhääminen ja koristeleminen. Sinänsä kaikki meni kuten ennenkin mutta nyt tein tomusokeri-vesiseoksen sijasta ns. kuuman marengin, jota ei tarvitse paistaa vaan valmistukseen käytetään kuumaa vesisokeri seosta, joka "kypsentää" valkuaiset.

Kuuma marenki
0.3 dl vettä
170 g sokeria
1 dl valkuaisia
80 g sokeria

Vatkaa valkuaiset ja pienempi määrä sokeria kovaksi vaahdoksi, ei saa tippua/valua kun käännät kulhon ylösalaisin. Keitä vesi ja isompi määrä sokeria n. 116 asteiseksi "siirapiksi" ei saa ottaa väriä vaan liemen tulee olla kirkasta. Lisää sokerivesi (kuumana) ohuena nauhana marenkiin kokoajan vatkaten. Liemen lisäyksen jälkeen vatkaa vielä n 10 - 15 min. Tästä voit sitten pursotella erillasia kuvioita leivinpaperin päälle ja antaa niiden kuivua siinä. Anna kuvioiden kuivua yön yli niin niitä voi sen jälkeen siirrellä ja eipä muuta kuin kasaamaan taloja ja koristelemaan. Talo-ohjeita on netti pullollaan joista voi valita mieleisensä. Itse pidän yksinkertaisista ja pienistä taloista. (toinen syy on se etten jaksa väkertää enää niin paljon kuin joskus).

Näiden alla olevien maistuvien ja piparintuoksuisten kuvien kera toivotan kaikille blogini lukijoille ja tänne satunnaisesti eksyneille oikein hyvää joulua ja onnea vuodelle 2012



Siitä se lähtee kasaaminen. Hauskaa puuhaa kunhan varoo palovammoja sen sokerin kanssa. Yleensä niiltä ei voi välttyä.












Valmiita ovat! Eivät ehkä mitään Leonardo Da Vincin tasoa mutta tönöjä kuitenkin!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Oluthuone Esplanadi ja Holiday Inn


Jälleen oli aika käydä kehittymässä työporukan kanssa ja onhan se syötäväkin että jaksaa tehrä töitä. Pe illaksi koitimme saada pöytää panimoravintola Plevnasta mutta vaikka ns. ajoissa olinkin liikkeellä ko. ravintolahan oli täynä mutta onneksi heidän maittavia tuotteita löytyy myös oluthuone Esplanadista, josta mukavasti pöydät varasimme.
Muiden ruokia en lähde tässä ruotimaan kun en niitä syönytkään mutta kaikkien puheista päätellen jokaisen ruoka oli hyvää ja annokset riittäviä. Alkuun tuli otettua ihan perinteinen salaatti, jossa kuitenkin piristeenä oli omenasta tehty pieniä siivuja ja juomaksi oman panimon Pilssiä.


Pääruokana oli Spriitehtailijan pihvi, annoksessa oli Limousin härän ulkofile ja sinappinen kerma-konjakkikastike sekä juureksia. Alkuperäisesti annokseen kuuluu maalaislohkoperunat. Nyt on kehuttava kasviksia, pieniä kuutioita joita ei oltu keitetty yli vaan olivat loistavan rapsakoita. Juomana toimi edelleen oman panimon Pils.


Jälkkäriksi otettu stout suklaakakku jonka kyljessä oli pallo vaniljajäätelöä. Kakkuun toi mukavasti pientä kitkeryyttä tuo stoutti ja juomaksi tuohon otin edelleenkin oman panimon tuotteista porterin, joka oli hiukan liian savuinen tuohon mutta toimi muuten ihan ok.



Tunnelma ravintolassa oli rento ja palvelu toimi hyvin ja jouhevasti. Kiitos ravintolan henkilökunnalle hyvästä palvelusta ja hieman erikoisesta laskutusjärjestelmän hyväksymisestä.

Seuraavana päivänä olikin ruokailu varattu hotellimme Holiday Innin ravintolasta. Tarjolla oli siis noutopöydästä lounasta. Alkusalaattipöydässä oli perinteisten salaattien lisäksi sillit yms. joulun pikku herkut sekä lohta kraavattuna että savustettuna ja kinkkua.


Pääruokana oli perinteiset laatikot sekä metsäsienikastikkeessa olevaan lohta ja luumutäytteisiä lihapullia. Ihan perusjoulusapuskata siis, josta ei nyt voi antaa moitteita mutta eipä kehujakaan, tosin nuo lihapullat olivat varsin mainiota ja mukava vaihtelu normaaliin juoluruokakulttuuriin.


Palvelu pelasi myös hotellissa hyvin, siltä osin kun sitä tarvittiin eli tyhjät lautaset kerättiin nopeasti pois. Lämpimästi voin suositella oluthuonetta kaikille ja jos ei nyt syömään niin ihmeessä maistelemaan oluita tai vaikkapa simaa, sitäkin sieltä löytyy!

torstai 15. joulukuuta 2011

Makkaravuoka


Tämän reseptin sain työkaverilta ja kuulosti se niin herkulliselle että pakkohan sitä oli kokeilla, kyllä kelpasi mutustella tätä Suomalaisen miehen perusvihannesta ja kaikille viherpiipittäjille tiedoksi että nyt oli kasviksiakin mukana niin voi lukea loppuun saakka. Tosin makkarassa ja kermassa ei säästelty kuten ei piäkkään ja sopiipa tämä ruoka myös karppaajillekkin.

Makkaravuoka:
2 pkt Lihaisaa makkaraa (itse käytin Wilhelmin hili sulatejuusto, Lidlin paprikasalamia ja ihan perus Atrian atrillia) eli ei ihan ollu kaikki lihaisia.
(Sinappia)
Sipulia viipaleina
Pekonia suikaleina
Kermaa
Soijaa
Pippuria yms. mausteita maun mukaan
Juuresmuusia
Juustoraastetta

Ja eikun sipulit, paprikat ja pekonit pannulle ruskistumaan ja lopuksi sinne tilakka kermaa ja soijaa. Anna hautua hetki tai sen aikaa että pikkasen paksuuntuu.
Viipaloi makkarat ja lado ne uunivuokaan, päälle voi laittaa tuota sinappia itse sen jätin pois. Kaada sipuli-paprika-pekoniseos makkaroiden päälle. Peitä komeus juuresmuusilla ja ripottele juustoraaste päälle. Uuniin 225 - asteta ja noin 20 - 30 min miten parhaaksi näkee. Niin toi muusi eli kuin pottumuusi mutta kukkakaalia, porkkanaa, lanttua ja naurista keitetään pehmeeksi ja muussataan tilkka kermaa ja suolaa sekä voita niin avot. Tämä ruoka ei ehkä koreile ulkonäöllään mutta ei niin tee kokkikaan mutta maku onkin nii hyvä että heikompihermoisia hirvittää ja itse meinasin laittaa tanssiksi!


Siinä se on koko komeus ja aika paljon tuli, ihan oikein pakkaseenkin asti!











Salaatillahan tuohon olisi saanut väriä mutta aivan turhaahan se rehu siinä lautasella olisi maannut.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Talvi-illan oluset


Tuli käytyä joululahjaostosten lomassa oikein pitkäripasessa etsimässä erillaisia olusia ja olohan on kuin Laihialaisella pikkupojalla karkkikaupassa kun pääsi oluthyllyn viereen. Voi sitä valinnan paljoutta ja vaikeutta. Mukaan tarttui kaksi putelia toinen oli Suomalainen Malgårdin panomon Huvila E.S.P. ja toinen Tanskalainen Mikkellerin Santa's Little Helper 2011.
Molemmat olivat varsin maukkaita mutta tuo pukin pikku apulainen yllätti varsin veikeästi, varsinkin kun ei tullut yhtään luettua etikettiä ennen maistamista. Allapa jonkinäköistä muistelmaa makustelusta.

Huvila E.S.P.
Vaahto: Vaaleankermainen, lyhytkestoinen
Väri: Samean ruskea, simamainen
Maku: Hedelmäinen, hiukan hiivainen (ei pahalla), humalainen
Tuoksu: Varsin mieto, hedelmäinen, kukkainen

Varsin mukava tuttavuus tämäkin, tosin en niin perusta suodattamattomista uluista juuri tuon hiivaisen maun takia mutta tässä se ei haitannut niin pahasti. Tätä voisi kokeilla ihan kinkunkin kanssa.

Santa's Little Helper 2011:
Vaahto: Paksu, pitkäkestoinen
Väri: Musta, melkein läpikuultamaton
Maku: Kitkerän maltainen, jopa viskimäinen jälkimaku, voimakkaan paahteinen
Tuoksu: Pehmeä, hieman viinamainen, kukkainen, paahteinen

Tämä oli aika yllätys kun kaatoi ensimmäisen kulauksen suuhunsa ja nielaisi, oli varsinainen yllätys saada viskistä tuttu jälkipolte suuhunsa! mutta ei voi moittia, ihan en tätä lähtisi kinkun kylkeen ottamaan mutta näin jouluillan mukavana seurapoikana sopii Suomalaiseen suuhun varsin napakasti. Niin prosenttejahan tässä tontussa on 10.9.



Siinä ne ovat kuin pienen talon porsaat.

















Molemmissa varsin hieno etiketti mutta tuon apulaisen etiketti on suorastaa liiankin jouluinen.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivän apetta


Syötävä se on vaikka pyhäpäivä onkin ja mikäs on parempi syy tehdä hiukan juhlavampaa ateriaa kuin itsenäisyyden juhlinta. Linnan tansseista ja pukuloistosta en välitä pätkääkään niin senkin ajan voi käyttää vaikkapa ruuanlaittoon. Kunnia kuitenkin tästä päivästä kuuluu niille oikeille sankareille, jotka aikoinaan ovat tämän päivän meille mahdollistaneet.

Päivän menu oli varsin yksinkertainen mutta juhlava. Tarjottaviin herkkuihin kuului:

- pippuripihvi
- leipäjuustosalaatti
- yrttiset uunijuurekset
- bearnaisekastike
- panna cotta ja sitruunalikööri - mustikkakastikketta



Ei ehkä ihan annos kuin ravintolassa mutta taatusti maukkaampaa.













Koko komeus, valot pois "keittiöstä" ja kynttilän tunnelmassa ruokakin maistui paremmalle.











Jälkkäri oli suussasulavan pehmeää ja makeaa.










Pakko on tunnustaa että tuossa kastikkeessa tuli oikaistua oikein ja kunnolla eli pussikastikkeeseen menin sortumaan mutta en anna haitata sen pätkääkään. Pakko myös sanoa että vaikka kuinka itseäni pidän ruuanlaittajana niin pihvit ovat aina olleet minulle jostain syystä hankala paikka niin nytkin. Kahteen kertaan joutui lihaa paistamaan että sai kypsyyden kohilleen. Kaikki muu tulikin apukokin kanssa väännettyä alusta asti omin kätösin ja hyvää oli!

lauantai 3. joulukuuta 2011

Porter – vaahtokarkkibrownie


Tämän reseptin kävin nappaamassa facebookista Olut ja Ruoka yhteisöstä. Ideahan lähti siitä kun piti kielikurssin pikkujouluihin jokaisen viedä jotain naposteltavaa, joko suolaista tai makeaa. Valmistushan on varsin helppo ja yksinkertainen.

Porter-vaahtokarkkibrownie

150 g tummaa suklaata
150 g voita
20 vaahtokarkkia
3 kananmunaa
2 dl sokeria
n. ½ dl portteria
2 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria


Sulata suklaa ja voi ja anna jäähtyä hetken. Pieni vaahtokarkit kuutioiksi. Vaahdota kananmunat ja sokeri kulhossa. Lisää jäähtynyt suklaa-voiseos ja vaahtokarkit munavaahtoon ja lorauta porteria joukkoon. Lisää vehnäjauhot ja vaniljasokeri.
Kaada seos laakeaan, leivinpaperilla peitettyyn vuokaan. Paista 175 asteessa noin 30 min. Jäähdytä ja leikkaa neliöiksi. Maistuu näinkin tai kuorrutettuna.





Portteri-suklaakuorrute
 
1 pkt tomusokeria
50 g sulatettua voita
7 rkl portteria
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria


Sekoita ainekset ja kuorruta kakkupalat.

Ohjeesta sanottava sen verran että en tiedä minkä kokoisia paketteja reseptin tekijällä on tomusokerista ollut mutta kuorutteeseen ei mennyt kuin ½ paketia tomusokeria ja silti lisäsin ruokalusikallisen Portteria. Leikkasin noista pieniä suupaloja, jotka kastoin kuorutteeseen, ihanan epäsäännöllisiä eli tämä sopii niillekkin joilla ei ole kärsivällisyyttä hienosteluun ja näpertelyyn. On muuten sellainen sokeripommi ettei missään.

Tuollaisia paloja tuli melkein 40 kpl.
Ihanan epäsäännöllinen ja rosoinen.



 

torstai 1. joulukuuta 2011

Hurmaavat talvioluet Old Brick's Inn:ssä


Niin koitti jälleen aika suunnata nokka kohti Old Brick's Inn:ä. Jälleen oli tarjolla loistavaa makustelua ja tällä kertaa aiheena oli hurmaavat talvioluet. Iltaa isännöi Oluton.fi:n Mika Silajärvi, joka taistelee maukkaiden, erillaisten oluiden puolesta. Tosin nettisivusta ei hirveästi nähtävää vielä ole.

Mutta asiaan makusteltavina oli seuraavat loistavat tuotteet:

- Ayinger Winter Bock, Saksa, Tumma Lager
- La Trappe Bockbier, Belgia, Trappisti
- BrewDog Alice Porter, Skotlanti, Porter 
- Malmgård Huvila X-Porter, Suomi, Imperial Porter

Yhteenkään noista en ollut aikaisemmin tutustunut ja panimoista ainut tuttu oli tuo Malmgårdin panimo. Oluet maisteltiin yllä olevassa järjestyksessä ja tietoutta tuli oluen maistelusta, kaatamisesta sekä pieni pala historiaa. Nyt keskityttiin maisteltaviin oluisiin ja niiden takana oleviin panimoihin. Onhan se tunnustettava että hyviä olivat kaikki ja paremmuusjärjestyskin löytyi.

1. Malmgård Huvila X-Porter: oikein suklainen ja paahteinen olut, niin maultaan kuin tuoksultaankin.
2. Ayinger Winter Bock: Makea tuoksu ja maku, tuoksussa siirappia.
3. BrewDog Alice Porter: Maltainen ja paahteinen tuoksu ja maku.
4. La Trappe Bockbier: Kukkainen tuoksu, maku marjainen hieman vehnäolutta muistuttava.



Lopuksi Brick's tajosi makustelijoille vielä suklaakakkua jota sai maistella oluiden kera ja voin kertoa että toimii kaikkien yllä olevien oluiden kanssa! Saimme myös maistaa (ja korjatkaa jos olen väärässä) sponttaanikäymismenetelmällä valmistettua Timmermanssin Warme Kriek Chaude-olutta, joka lämmitettiin ennen tarjoulua. Tämä kyseinen olut sopisi jopa glögin korvikkeeksi ja toimi tuon edellä mainitun kakun kanssa varsin loistavasti.



Ei voi taas kuin kiittää ja kumartaa Brick's:n henkilökuntaa ja Oluton.fi:n Silajärveä. Uusia makukouluja odotellessa!

torstai 10. marraskuuta 2011

Lapin Kulta luomu Jouluolut


Mainoksen uhriksi jälleen joutui hän ja eihän sitä auttanut kuin pullolinen tuota Lapin Kullan jouluolutta ottaa ostoskoriin. Ei se setä mainoksessa turhaa tuotetta kehunut hyväähän tämä oli kuin mikä ja eksyy kyllä joulupöytään kinkun jatkeeksi niin että pätkähtää!

Vaahto: Tiivis, pitkäkestoinen
Tuoksu: Makeahko, humalainen
Maku: Maltainen, paahteinen, imelähkö (ei liikaa) ja humalainen jälkimaku
Väri: Suklaisen ruskea
Mainoksen mainitsemaa suklaan aromia ei kyllä eksynyt nenään eikä makunystyröille mutta loistava olut silti!


Hesen burger-salaatti


Pieni väsy juhlitun viikonlopun jälkeen ajaa välillä paatuneemmankin kotikokin pikaruokalaan. En edes muista milloin olisin viimeksi käynyt syömässä jossain hampurilaisketjussa ja tämän kokemuksen jälkeen ei varmasti tule käytyä tulevaisuudessakaan. Hesehän mainostaa burgersalaattia, johon näin hiekkona hetkenä ja karppaajana menin sortumaan.
Annoshan sisältää salaattia, muutaman tomaatin kaksi pihviä, pekonia, juustoa ja majoneesin. Edellä mainituista parhaan makunautinnon antoi majoneesi. Pihvit säälittävän ohuita, kuivia, maku oli ihan ok. Pekonisiivut oli aivan korppuja, salaatti oli salaattia ja kaikki yksi pala juustoa oli kuivunut kuivien pihvien päälle!
Annos oli hintaansa nähden säälittävän pieni, olisi kannattanut ottaa siis vaikkapa kanasalaatti. Jostain syystä oletin että kyseessä olisi ateria kuten hamppareiden kohdalla ja mukaan olisi kuulunut juoma sekä esim. miniporkkanat tai vastaavaa mutta ei kaikki mitä 7 eurolla sai oli pakasterasiallinen salaattia. Niin se ajatti tekemään vielä illalla jääkaapin jätteistä iltapalaa, nälkä kun jäi!



Kuten jo mainitsinkin niin ainut mistä tulee edes jotain kiitosta oli maku, se ei ollut paha mutta ei hyväkään. On muuten ihan pikkasen erillaisen näköinen Hesen sivuilla.


Ihan vihjeenä Heselle vaikka tuskin mikään tämä perusteella muuttu niin tehkää sämpyläksi vaikka juustoleipäsiä niin voisi tulla vaikka kokeilemaan joskus toistekkin pikaruokalaa.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Herkuttelua mökillä


Niin koitti taas se aika kun pääsi itseään paremmassa seurassa mökkeilemään, perinteinen "Karppanen" oli taas edessä ja pitihän sitä särvintäkin siellä saada kun oli iso joukko ruokittavia. Yhteisen suunnitteluillan jälkeen menuksi kehkeytyi seuraavaa:

Rosvopaisti (kaupunkilaisittain uunissa)
Kasvisgratiinia
Keitin- sekä maalaisperunoita
Halloumijuustoa
Salaattia

Itsehän ei taaskaan tarvinnut olla kuin oppipoikana keittiössä kun Kari ystävällisesti hoiti suurimman osan työstä ja sapuskasta, suuri kiitos kokille!

Rosvopaistiin oli varattu läskiä oikein urakalla eli n. 8 kg (nautaa ja possua), sekaan eksyi myös laakerinlehdet, porkkanat, sipulit ja lantut. Komeus isoon astiaan ja kansi päälle. Uunissa sai herkku muhia reilut 12 tuntia.
Gratiiniin tuli kukka- ja parsakaalia, pussi auraa, kermaa, koskenlaskijaa sekä maustehina paprika, pippuri ja suola. Halloumin valmistukseen ei tarvittu kuin paistinpannu ja voita. Kuva kertokoot ettei voi olla huonoa!


Noutopöydästä sai lapata niin suuren annoksen kuin lautaselle vain mahtui.









Ei meinannut enää olutta mieheen mahtua annoksen jälkeen ja jälkkäriäkin oli vielä tulossa.









Jälkkäriä ei ollut suunniteltu missään mutta onneksi joukossa on Make, jonka loihdintoja on aina ollut ilo nautiskella. Oli taas tehnyt mökkiläisille pienen yllätyksen. Tarjolla oli filotaikinaan käärittyjä banaaneja suklaatäytteellä ja vaniljajäätelöä. Kyllä maistui taas hyvälle ja näitä reseptejä aion häpeilemättä hyödyntää joku kerta!


Kyl maistui vaikkei meinannut enää mahtua muruakaan niin pakko oli lautanen tyhjentää!

tiistai 1. marraskuuta 2011

Ravintola Kissanviikset


Niin tuli käytyä syömässä ravintola kissanviiksissä ja eipä voi kyllä kauheasti moitteen sanaa antaa. Paljon olin kehuja paikasta kuullut ja odotukset olivat normaalia korkeammalla ja kyllä ne odotukset täyttyivät.

Alkupalaksi ukkoon upposi maa-artisokkakeitto, savuporomousse, josta nyt ei tietenkään ole kuvaa kun nälkä kurni niin vatsassa että oli hotkaistava soppa kitusiin heti kun sen eteensä sai. Kuitenkin mainittakoon että yksi parhaista keitoista mitä olen maistanut!
Pääruokana näin "karppaajana" otin listaltalta "kevyeen tapaan" kohdalta härän sisäfileen, joka oli höystetty runsailla kasviksilla, salaatilla sekä jonkinlaisella paprikahöystöllä.


Ei ollut kummemmin ylimääräisiä sörsseleitä lautasella, mutta sehän tuossa oli tarkoituskin ja maut oli ehdottamasti kohdallaan. Annos oli sopiva, sillä tilaa jäi vielä jälkiruualle.
Vanhana kondiittorina en voinut vastustaa kun listalta silmiin osui Lemon Curd-juustokakku.


Eikä voi sanoa kuin NAM! tuohon kun vielä kylkeen otti Monte Cristo-kahvin niin olihan se ateria isolla A:lla. 
Jos nyt jotain moitetta voi antaa niin pihvi ei ollut medium vaan medium plus ja jostain syystä palvelu oli jotenkin ilmeetöntä, joskin muuten moitteetonta. Eli lopputulemana tuonne joskus uudestaan ja nauttimaan jotain muuta listan antimista.


lauantai 29. lokakuuta 2011

Ny rillataan kerrostalossa


Niin kuin monessa talossa myös meikäläisen taloyhtiössä kielletään grillaaminen parvekkeella, mikä on perseestä! Mielestäni kaasu- tai sähkögrillin käyttö tulisi sallia. Mutta hätäpä ei ole tämän näköinen vaan kun systeri tekee siivousta voi velikin saada omakseen mukavia yllätyksiä kuten raclette grillin.
Ei muuta kuin grille olohuoneen (tai siis sen ainoa huoneen) pöydälle ja suunnittelemaan menua!
Nyt tarttui matkaan possua, nautaa, halloumijuustoa, kesäkurpitsaa, paprikoita ja sipulia.

Possuihin lurahti öljyä, soijaa, sekä sekalainen lajitelma maustehia ja nautaan meni öljy, valkosipuli, viski sekä joukko mausteita ja yrttejä. Näitähän voipi maustella ihan oman mielen mukaan tai olla maustamatta. Mukaan kun kaupasta vielä tuli raclettejuustoa niin kyllä siinä kelpasi tv:tä katellessa rillailla ja napostella itsensä täyteen.




Tarjottavaa ei ehkä niin paljon mutta sitäkin laadukkaampaa.
















Mukavasti paistui ja sai grillata vaikka kerrostalossa asuukin, toivottavasti edes osa "kärystä" meni naapureille.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Juustokeittoa pohojanmaalla


Tuli tuossa käytyä Seinäjoella juhlimassa kaverin kolmekymppisiä ja sitä kautta myös oltua ihan hotellissakin yötä. Pakkohan se oli ennen juhla-ateriaa käydä nappasemassa jotain särvintä, ettei maha tyhjänä tarvitse olutta lähteä ryystämään.
Majapaikan tarjosi Sokos Hotel Lakeus ja särvintä tuli laitettua suuhun ravintola Matadorissa ja koska illalla oli tarjolla purtavaa niin ei alkuruokia pidemmälle tullut eksyttyä. Valinta osui Juustokeittoon kera paahdetun chorizon ja olipa varsin maukas kokemus mutta voiko mennä pahasti pieleen jos raaka-aineena on kerma ja juusto?
Palvelu pelasi hyvin eikä tarvinnut odotella ja muistettiin välillä käydä kysymässä onko kaikki hyvin ja ottaisimmekko lisää juotavia. Sen verran hyvä maku jäi suuhun ruuasta ja palvelusta että pitänee suositella ko. hotellia ja ravintolaa. Valitettavasti kuvia ei tullut otettua illan sapuskasta.


perjantai 30. syyskuuta 2011

Sapuskata Irlannin mustasta kullasta

Guinness tämä pikkuisten hopittien ja puutarhatonttujen asuttaman vihreän saaren lahja muulle maalimalle tarjoaa makunautinnon lisäksi oivan raaka-aineen ruuan laittoon. Tuoki edeltä mainitusta saaresta tulee reilusti muutakin hyvää! Reseptihän on kopioitu suoraan Olut ja Ruoka sivustolta lärväkirjasta, jossa Arthur Guinnessin päivän kunniaksi julkaistiin ko. sapuska. Sivustolta löytyy muutenkin vallan mainioita ohjeita oluen hyödyntämiseksi.

Eli siis pata Arthurin tapaan:

500 g naudanpaistia
½ kaali suikaloituna
sipuli suikaloituna
valkosipuli
2 tl kurkkumajauhetta
1 tl paprikajauhetta
3 laakerinlehteä
1 rkl hunajaa
1 dl Guinnessia
6 dl lihalientä
suolaa ja pippuria

Freesaa lihat ja kasvikset kuumassa öljyssä. Lisää valkosipuli ja mausteet paistele edelleen hetki. Lisää olut ja lihaliemi ja anna hautua niin että neste haihtuu puoleen. Itse annoin padan olla levyllä noin 1.5 tuntia miedolla lämmöllä mikä oli hieman liian pitkään eli nesteet vajeni liiaksikin. Tarkista lopuksi maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Hunajaa ei kaapista löytynyt niin käytin ruokosokeria, joka toimi ihan ok. Tuon ohjeesta löytyvän ohraton jätin tekemättä.



Hieman siis pääsi kuivahtamaan tuo pata mutta lihalientä ja/tai olutta lisäämällä saa sopivan paksuisen kastikkeen tuohon. Mutta maukasta oli ja pata kannattaa huuhdella kurkusta alas milläs muullakaan kuin Guinessilla.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Karhu Ruis

Karhu tämä metsiemme kruunaamaton kuningas! Ja miten niin mainosten orja, tätäkään olutta ei välttämättä olisi tullut maistettua ilman mainosta. Niin eksyi käteen kauppareissulla Sinebrychoffin Karhu Ruis olut. Nyt löytyi meikäläisellekkin suodattamaton olut joka maistuu hyvälle, sellaiseen kun en vielä ole törmännyt (saa antaa vinkkejä) Niin eli mitä tuosta tölkistä sitten löytyi?

Vaahto: Tiivis, kermavaahtomainen
Tuoksu: Ruisraski, mallas, taikinajuuri
Väri: ruosteenruskea
Maku: Suodattamattomaksi olueksi raikas, maltainen, ruisleipämäinen

Oikein oli nautinnollinen tuopponen sohvalla kun tuota ryysteli kitusiinsa, voin suositella lämpimästi kokeilemaan.


keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Iltapalaa kaupungilla

Niin tuli käytyä katsomassa la iltana stand up:a ja sen jälkeenhän piti saada särvintä pötsiin. Keskustaa kohti ja paikaksi valikoitui ensin Huviretki, se miksi ensin johtuu siitä että ruokaa ja palvelua sai ihan jostain muualta kuin Huviretkestä. Odotimme siis lähes tyhjässä ravintolassa arviolta 15-20 minuuttia eikä edes ruokalistoja saatu pöytään, vaikka sisään mennessämme meidät kyllä huomioitiin ja pyydettiin valitsemaan pöytä ihan vapaasi. Tarjoilijoilla näytti olevan tärkeämpää tekemistä tiskin takana sekä järjestäessä lehtihyllyä. Joten äänestys jaloilla ja paikan vaihto, eipä voi suositella Huviretkeä kenellekkään!

Onneksi Jyväskylässä on muitakin kuppiloita, josta saa palvelua sekä ruokaa. Valinta osui Old Brick's Inn ravintolaan jälleen kerran. Tupa oli melekein täynä mutta palvelu pelasi ja eipä aikaakaan kun oli tumma Sandels nenän edessä, joka muuten maistui Oluisen karitsan kanssa vallan mainiosti ja kaikille hiilarikammoisille niin tässä oiva annos myös heille! Päkän seuraksi kun oli laitettu tomaattisia maalaiskasviksia. Annos oli riittävä sillä minäkin suursyömäri tulin ateriasta täyteen. Kiitos jälleen kerra ko. ravintolalle hyvästä palvelusta ja ruuasta!


maanantai 19. syyskuuta 2011

Ween Maan Wiljaa

Niin se oli taas se aika vuodesta että tämäkin tapahtuma järjestetään. Aluksi ajattelin etten menisi ollenkaan mutta päätin kuitenkin käydä katsomassa jos jotain maalimaa mullistavaa osuisi kohdalle.


Harmaata oli mutta kastumiselta säästyttiin.


 Kaikenmaaliman herkkua oli tarjolla niin ilmelän kuin suolaiseenkin nälkään.










No eipä osunut maalimaa mullistavaa kohdalle mutta kuitenkin tapahtuma oli jotenkin erillainen kuin ennen, en tiedä johtuiko se siitä että rakennustyömaan alta oltiin siirrytty eri paikaan ja sisätiloihinkin asti, en osaa sanoa!


Kippoa ja kuppia oli myynnissä syötävien tuotteiden lisäksi.


 Raksa rumentaa maisemaa mutta tilaa oli enemmän kuljeksia.








A-halli oli myös käytössä ja siellä olikin enemmän näytillä kädentaitoja kuin evästä.








Edelleen kuitenkin tarjolla oli ween ja maan wiljaa monessa eri muodossa sekä muutamia uusiakin oli eksynyt joukkoon kuten Poppamiehen tuotteita myyvä koju, jossa sai maistella tulisia tuotteita oikein kunnolla. Muutenkin kun oli levittäydytty laajemmalle ei tunggosta ollut ärsyyntymiseen asti kuten normaalisti.


Lohta oli tarjolla niin loimuna kuin savustettunakin sekä tietenkin niitä muikkuja.

Järjestäjä oli kerrankin tajunnut jättää tilaa kojujen väliin.










Muuten tapahtuma oli sama vanha savulohi muikkurove markkina kuin ennenkin ja edelleen ihmetyttää se miten kalalle saadaan hintaa noin paljon ja mitä noita muikkuja maisteli niin joko ne olivat suolattomia tai niissä maistui öljy. Mitään ei tällä kertaa tarttunut kotiin vietäväksi vaan nyt nautittiin kaikki maistiaiset paikanpäällä. Parasta antia oli Virolaiset Saarenmaine oü:n makkarat ja juustot sekä edellä mainitut poppamiehen tuotteet. Kuvaahan ei kummastakaan kojusta luonnollisesti ole.


tiistai 13. syyskuuta 2011

Ruokaa Pärnuusta jälleen kerran

Toistan tekstin toisesta blogistani eli joku voisi ihmetellä miksi matkustaa samaan paikkaan monesti ja vieläpä saman vuoden aikana mutta menkää käymään ja syömään niin tiedätte miksi tai ainakin minuun Viro yleensä kolahtaa maana matkakohteena niin kulinaarisesti kuin muutenkin.
Kuten usein ennenkin majapaikkana toimi Aleksandri Pub ja siellähän ruoka on aina hyvää ja edullista! kuten koko Pärnuussa. Viroa lukuunottamatta en ole ns. kalliiseen ruokaan törmännyt.


Aleksandri Pubin lohikeitto on huippu (näin melkein kalattomana) ja hintakaan ei voi olla este 2 euroa lautanen.











Seljankka ja olut samassa paikassa 4.3 €, ei paha! Suomessahan et tähän hintaa saa edes olutta!

Perinteinen "aamupala"  Tervise Paradis kylpylän kattoterassilla, eli kakkua ja olutta.




Ravintola Edelweissin ruoka oli hyvää ja annoskokoakaan ei voi moittia





Tallinnan päässä tuli käytyä syömässä Poseidonissa, jossa possu oli kyllä pikkasen kuivaa mutta ei hintaakaan annoksella ollut kuin 11.80 mehun kanssa.




Se mikä harmittaa niin en tajunnut (kiitos jonkinlaisen humalatilan) ottaa kuvaa pe illan tai siis yön sapuskasta mutta Aleksandri Pubin lihalautanen on kyllä vertaansa vailla ja tämä noin 6 hengelle tarkoitetun snacklautasen vedimme Artsin kanssa ihan kahdestaan ja voin sanoa että lautasessa riitti syömistä oli makkaraa, lihapullia, täytettyjä leikkeleitä, salaattia yms. yms.

torstai 8. syyskuuta 2011

Possun polvea, olutta ja olutta

Aikoinaan mainitsin tästä Saksan lahjasta Suomelle eli Lidlistä ja sieltähän saa vaikka mitä herkkuja. Nyt oli koppaan pudonnut possunpolvi ja mietiähän sitä piti mitä sen kanssa tarjoisi. Kun nyt itseäni jonkinlaiseksi karppaajaksi voin kait kutsua niin lisukkeet valittiin huolella, mutta jälkiruoka tehtiinkin kaikkia karppauksen periaatteita sortaen.

Eli pääruuaksi oli tuota sian käpälää ja oluessa marinoituja yrttijuureksia, näitä juureksia olen tehnyt ennenkin mutta hiukan eri tavalla.

Possua ja yrttijuureksia olutkastikkeella:

Possunpolvi
2 porkkanaa
Pala selleriä
2 pientä naurista
1 lanttua
tavallista- ja punasipulia
valkosipulia
pippuria, paprikajauhetta, suolaa
kourallinen tuoretta basilikaa ja rosmariinia
n. 1 dl lihalientä
Sandelssin tummaa olutta

Elikkä juurekset pieniksi ja paistoin tilkassa voita niitä ensiksi, yrtit ja mausteet joukkohon ja pikku pyöräytys. Tämän jalkeen pataan meni lihaliemi ja olut. Uuni oli lämmittänyt ihteensä sellaseen 150 asteeseen ja sinne paistinpannu muhimaan ilman kantta. Siellä ne sai muhia noin 10 minuuttia. Tämän jälkeen sai sika mennä uuniin ja juureksille kansi pääle. Sika kun oli jo ystävällisesti Sakasan maalla paistettu valmiiksi ja vaati vain 30 lämmityksen. Tämän jälkeen juurekset pois uunista ja lämpö uunissa tuonne 250 asteeseen ja korventaa sikaa niin että nahkasta tulee rapsakka.



Ei tuosta voi kun kehua itteensä sen verran makoisaa oli tämä satsi. Polvessa olikin yllättävän paljon lihaa mussutettavaksi, siitä kun söi kaksi ja vielä jäi tähteitäkin.

Jälkkärin resepti tuli suoraan telkkarista, sillä kerrankin oli tv:stä tullut jotain laatuohjelmaa nim. Nautintona olut ohjelman sivuilta löytyy vaikka mitä herkkuja. Reseptiä pikkasen soveltaen mutta herkkua oli.

Banaanit olutsiirapilla:

1 dl ruokosokeria
2 banaania
Tummaa olutta (Murphy's Stout osui kohdalle)
Vanilijavaahtoa (alkuperäisessä vaniljajäätelöä)

Vaniljakastike vaahdoksi ja laitoin sen pakkaseen. Sokeri paistinpannulle jossa se saa sulaa mutta älä päästä palamaan. Olutta loraus perään kun sokeri on sulanut (lisää olutta jos seos liian tahmeaa) Banaanitkin heti perään ja voitele banaanit olutsiirapilla kypsäksi. Lautaselle pari banaanin puolikasta ja olutsiirappia sekä vaniljavaahtoa.


Ei ehkä näytä nuo banaanit niin houkuttelevilta mutta jumalauta minkä makusia!! nyt ylätyin jopa itsekkin. Varsin raskas ateria mutta suosittelen kokeilemaan varsinkin tuota jälkkäriä se vei kielen mennessään ja kunnon karppaajahan käyttää jotain korviketta tuossa makeutusaineena.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Malmgård Blond Ale

Tämän panimon tuotteita en ole aikaisemmin rekisteröinyt millään tavalla mutta siihen onkin tulossa muutos. Tämä Malmgård:n Blond Ale olikin vallan loistava tuttavuus ja onhan tämän perusteella jatkossa maisteltava muitakin tuotteita! Nyt siis makustelussa tämä mainio pintahiivaolut, joka toimi ainakin minulle janonsammuttajana ja oli muutenkin varsin letkeä juotava.


Tiedä sitten olisiko tulos ollut eri jos olisin nauttinut aineen pullosta mutta lasiin kaadettuna sain esille seuraavanlaisen arvion.
Väri: Kirkas, vaaleanruskea
Tuoksu: Sitrus, hedelmäinen
Maku: Raikas, vahva humalan maku, kitkerä jälkimaku, joka miellytti ainakin allekirjoittanutta
Vaahto: saippuvaahtomainen, vaalea ja hyvin kevyt

torstai 18. elokuuta 2011

Juustokeitto kera pekonin

En oikein tiedä mistä pätkähti mieleen mutta rupesi tekemään hirmuisesti mieli pekonia ja juustoa. Siitä oli sitten koitettava päästä yhteisymmärrykseen miten nuo kaksi jaloa ainetta saadaa sovussa yhteen, ei sinänsä mitenkään vaikeaa sillä pekonihan maistuu vaikka korvapuustin kera juustoista nyt puhumattakaan.

Niin virisi ajatus pekonisesta juustokeitosta! Jääkaapista kun löytyi sopivasti paketillinen koskenlaskijaa ja vahingossa mustaleimajuustona ostettu mustaleimasulatejuusto niin alkoi ainekset ja keiton resepti syntymään, keittoon lätkäistiin siis:

1 l vettä
paketti pekonia
250 g koskenlaskijaa
50 g mustaleimasulatejuustoa
50-100 g aurajuustoa (oman maun mukaan)
2/3 pienestä paprikasta
2 dl kermaa
sipuli
3-4 valkosipulin kynttä
1 kuutio lihafondia
pippuria, basilikaa ja ruohosipulia
1.5-2 tl vehnäjauhoa ja tilkka vettä

Paistele ensin pekonit rapeiksi ja kuivamaan talouspaperin päälle. Silppua sipuli, valkosipuli ja paprika pieniksi ja freesaa ne pekonin rasvassa. Laittele samalla kattilaan vesi ja fondi, sillä välin kun vesi kiehuu paloittele pekonit pieneksi kuutioiksi. Lisää lihaliemeen sipulipaprikaseos ja pekonit sekä murustele juustot kattilaan. Anna kiehua hiljalleen sekoittaen niin kauan kunnes juustot ovat sulaneet, kaiken juuston ei tarvitse edes sulaa ompahan kokkareita. Kun keitto alkaa olemaan valmista lisää vielä mausteet, kerma ja tee suuruste vehnäjauhosta ja vedestä. Anna hautua muutama minuutti ja ei kun lautaselle ja päälle tuoretta ruohosipulia ja parikaa silputtuna.


maanantai 15. elokuuta 2011

Ekskursiomatka kiljun alkulähteille

Juu välillä pitää matkata että pääsee oikeiden aineiden lähelle. Nyt kohteena Pori ja eritoten ravintola Beer Hunter's sieltä kun saa nuoruusvuosien eliksiiriä eli kiljua! ja samalla haaveissa oli päästä maistamaan ravintolan itse tekemää viskiä. 
Kilju tämä toivottavasti jokaisen nuoruusvuosilta tuttu kännijuoma tai ainakin luulisin niin että jokainen minun ikäluokan kaveri on joskus mehukattipöntössä tai ämpärissä tehnyt tätä taattua krapulan ja ripulin aiheuttajaa mutta mene ja tiedä. Nyt sitä on kuitenkin valmistettu ihan teollisesti oikein hanatuotteeksi asti ja pakkohan sitä oli päästä maistamaan.



Varsin mielenkiintoinen kokemus mutta aivan eri muistot oli minun mielessäni siitä miltä kilju maistui. Maku oli jokseenkin simamainen ja sitruunainen, väri taasen punertavan samea. Ainut mikä oikein viittasi kiljuun oli kitkerä jälkimaku ja tämä oli se joka palautti nautiskelijan nuoruusvuosien muistoihin eli loppujen lopuksi onnistunut tekele, suosittelen!
Niin valitettavasti itse talon omaa viskiä emme päässeet maistelemaan sillä jalo aine oli päässyt loppumaan. Kiitokset kuitenkin ravintolan tarjoilijalle ruokapaikan suosituksesta sillä sehän olikin sitten viskinmaistelijan paratiisi.

Niin kun reissussa on niin on sitä syötäväkin ja suosituksen perusteella ruokapaikaksi valikoitui Steak Whiskey Huose Galle ja kyllä meinasi mennä pää sekaisin kun astui sisään ja jäi ihastelemaan baaritiskin takana näkyvää komeutta! Seinällinen pelkkiä viskejä! ravintolan mukaan eri viskejä on noin 190 kpl tuolla voisi asua viikon ihan helposti! Mutta se ruoka lautaselle lätkähti Marmori-Grillihärkää ja voi että kun se oli hyvvee, ei halvimpia paikkoja mutta palvelu pelasi ja ruoka oli erittäin maistuvaa. Annoshan piti sisällään: Marmoroitua härän ulkofileetä, marsalkkakastiketta, Musta Pekka- pippurituorejuustoa ja ranskalaiset perunat. Perunat tosin vaihdoin kasviksiin ja juomaksi suositeltiin sapuskan kanssa  Velkopopovicky Kozelia.



Jälkiruuan aika kun tuli niin en malttanut olla pyytämättä viskilistaa eteeni ja olipa lista varsin kattava! Lasiin eksyi ensin ruisviskiä valitettavasti olin niin innoissani kuin pikkupoika karkkikaupassa etten edes laittanut merkkiä ylös! mutta minkäs teet kuitenkin viski tuoksui vahvasti toffeelle ja maku oli siirappimainen, rukiinen jopa hieman leipää oli maistavani sekä kukkainen. Toisena jälkkäriksi eksyi  Nikka Whiskeyn single malt miyagikyo 12 vuotta vanhaa ainetta joka tuoksui hedelmiltä ja maku oli savuinen ja hedelmäinen.
Erittäin onnistuneita valintoja molemmat ja noin maittavan ruuan jälkeen olikin hyvä saada hieman miestä väkevämpää vatsaan.


Niin sitä ilta jatkuin maistellen erillaisia oluita calsbergista karhuun mutta maltilla kun seuraavana päivänä piti jo jatkaa matkaa takaisin kotiin. Mutta käykää ihmeessä ihmettelemässä Beer Huntersin olut- ja viskivalikoimaan sekä Gallen viskiseinää!