keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Viinimessut


Yleensä minä ja viini ei mahduta samaan tilaan saati samaan kehoon, mutta kuten ennenkin enakkoluulot ovat tehty rikottaviksi! Valkkaria pystyn juomaan ja olen rehellisyyden nimissä joskus maistanut hyvää punkkuakin mutta siitä pirulaisesta kun meinaa saada migreenin niin olen ajatellut että olkoot punaviinit keskenään ja minä keskityn aineisiin jotka eivät aiheuta krapulaa kummempaa jälkitautia.
Nyt sitä kuitenkin pieni ihminen pääsi korkeakulttuuria harrastamaan oikein urakalla ja täytyy sanoa että kun vain meni ja kysyi sekä esitti asiansa niin että en oikein edes pidä punkusta ja saan siitä yleensä migreenin niin kyllä se maalainenkin löysi mehunsa ja jopa loppuillasta pikkurilli pystyssä siellä pyöriteltiin lasia ja koitettiin löytää sitä turvetta ja takaa-antavuutta niistä mutta löytämättä ne jäi.



Tästä liikkeelle ja tiskiä kohden!














Eka makusteltava oli epsanialainen Raimat Merlot Castell De Raimat ja kyllä se ihan jees oli.
















Toisena lasiin eksyi Raimat Vallcorba joka ei ollut huono sekään mutta ei niin pehmeä kuin edeltäjänsä.
















Kerran hevimies aina hevimies tätä tiskiä ei pystynyt ohittamaan, kun kerroin tarjoilijalle että ekaa kertaa pappia kyydissä niin sanottiin vain että et sitten helpoimmasta päästä aloitanut















Liekkö syy ollut kahden aikaisemman viinin vaikutus mutta ei nämäkään pahalta maistuneet mutta edellisiin verrattuna eivät lähelekkään niin köykäisiä juotavia.















Samaiselta tiskiltä löytyi jopa hieman allekirjoittaneellekin sopivampaa juotavaa elikkäs olutta.

















Enempää tuotteista ei tullut otettua kuvia mutta punkkuun kyllästyneenä siirto kuohuviin tuntui jotenkin luontevalta ja lasiin eksyi Beautiful Fruit Fragola joka olikin vallan mansikkainen yllätys ja tässä vinkki niille jotka kiskovat Fresitaa niin maistakaapas tätä on minusta parempaa. Seuraavaksi sitten olikin Café de Paris Blanc de Blancs Brutin vuoro (kuka näitä nimiä keksii?) mukavan kuiva vastapaino tuolle edelliselle. Jossain vaiheessa iltaa sitä sitten jo siirryttiin siidereihinkin mutta niistä ei sen enempää!
Niin kokonaisuudessaan oikein mukava kokemus ja tulen luultavasti maistelemaan punkkuja vastaisuudessakin mutta tuliko maalaisesta punkun ystävää no ihan ei, eli kotiin ja pullotolkulla en ainetta osta. Tapana tämä on varsin oiva ja halpa tapa tutustua eri tuotteisiin ja viinilajeihin, sillä lasi maksoi 10 eskoa, josta sai 7 eskoa takas kun sen palautti tai piti sitten lasin itsellään. Viinilippu oli 1.5 eskoa ja riippuen viinin hinnasta niitä meni yhteen maistiaiseen 1-3 kappaletta eli ei mitenkään paha!
Sen verran tästä kuitenkin jäi kipinä että ensi vuonna jos tälläiset on niin ehdottomasti uudestaan, tosin järjestäjille vinkkinä järkätkää ensi vuodeksi myös olutmessut ja jos mahdollista viin kylkeen myös viskimessut! Voin taata että väkeä riittäisi!

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Schwarz Bock


Nyt lasiin tupsahti Vakka-Suomen panimon tuote. Mitään ennakkotietoa ja etukäteiskäsitystä ko. tuotteesta ei ollut mutta niin se taitaa jokaisen kohdalla tässä sarjassa.

Prykmestar Schwarz Bock


Vaahto: tiivis, samettinen, lyhytkestoinen
Väri: musta melkein läpinäkymätön
Tuoksu: suklainen, kahvinen, maltainen, paahteinen
Maku: paahteinen jopa hieman palanut, maltainen, makeahko, kaakaomainen, kahvinen
















Oikein maukas ja hyvä olut ei kuitenkaan herätä minussa mitään JIHAA tunnetta kuten esim. Beer Huntersin olut. Sopisi jälkiruokiin, juustojen kera ja todellakin nautittavaksi sellaisenaan. Viskibaari suosittelee mutta ei kiljahtele.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Saimaan Juomatehdas Marsalkka Savu


Tämä mielenkiintoinen olut joka tulee Saimaan juomatehtaalta kantaa nimeä Marsalla Savu, savuviskejä olen maistellut paljonkin mutta en koskaan savuolutta, joten rohkeasti pullo auki ja tuote lasiin.

Saimaan juomatehtaan Marsalkka Savu



Vaahto: kohtalainen, tiivis
Väri: tummanruskea
Tuoksu: savu, hento mallas
Maku: savuinen, maltainen, hento katkeruus

















Oluesta jää hieno jälkimaku suun takaosaan. Tämä olut sopisi varmasti loistavasti vahvan riistaruuan kylkeen. Erittäin onnistunut tuotos! Viskibaari suosittelee.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Stadin Panimo American Saison


Lisää pukkaa eikä loppua vielä näy. Nyt lasiin pääsi Stadin Panimon American Saison. Tämän panimon tuotteisiin ei ole tullut tutustuttua pahemmin joten täysi arvoitus mitä tuleman pitää.

Stadinpanimon American Saison



Vaahto: todella runsas ja pitkäkestoinen, saippuavaahtomainen
Väri: kullanruskea, jos kaataa hiivat mukaan samea
Tuoksu: sitrusmainen, mausteinen
Maku: Mausteinen, sitrusmainen, kukkainen, pippurinen














Vahva ja loistava humalointi. Oikein hiilihappoinen joka johtunee pullokäymisestä. Erittäin hyvä kitkerä jälkimaku. Viskibaari suosittelee!

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Teerenpelin Vehnä Väinö


Sarja jatkuu Teerenpelin panimo & tislaamon Vehnä Väinöllä. Tämä oluttyyppi oli itselle täysin tuntematon sillä en ollut kuullutkaan Vehnä-Bockista ennen tätä. Mutta eihän se ole haitta vaan hyvä asia että pääsee kokeilemaan jotain uutta. Eli aine lasiin ja arvioimaan.

Teerenpeli panomo & tislaamon Vehnä Väinö



Vaahto: kohtalaisen runsas, saippuavaahtomainen, lyhytkestoinen
Väri: samean ruskea
Tuoksu: rusina, hedelmäinen, hiivainen, ylikäynyt
Maku: Hento baanaanimaisuus, käynyt maku














En oikein saanut kiinni mausta mutta en muutenkaan ole maistanut vielä hyvää vehnäolutta, ne vain eivät minusta maistu hyvälle. Tähän tuo normaalista vehnäoluesta poikkeava valmistus tuo jonkinlaista siedettävyyttä. Viskibaari ei suosittele (tämä johtuu vain omasta vehnäolutinhosta)