lauantai 25. joulukuuta 2010

Kiiski (swe. gers, Lat. Gymnocephalus cernuus)

Kiiski tämä järviemme jalokala, pohjamutien kyltymätön kyntäjä ja jokaisen pilkkimiehen/naisen märkä päiväuni. Tämä jalokala, jota jo aammoisina aikoina tunnettiin herrojen herkkuna ja vietiin Venäjälle saakka on nyt eksynyt säilykkeeksi, kiitos tästä kuuluu Kuusamon kalajaloste Oy:lle.


Joulumarkkinoilta tälläinen purkki eksyi käteen ja pidin sitä joulupöytään asti piilossa muilta. Yllätys oli että Kiiski jopa maistui hyvälle! Varsin kiinteälihainen ja vähärasvainen kala se on, voisin kuvitella että esimerkiksi kalakukkoon tämä sopisi possun ja silavan rinnalle erittäin hyvin. Menee toki lautasella näin pelkiltäänkin ja jouluruokien lisukkeena vallan mainiosti.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Pikkuisen joulua

Nii se taas alkaa olla se aika käsillä kun nämä korvatunturimme pikku kääpiöt vakoilevat ikkunoiden takana ja kertovat sitten kuka on ollut kiltti ja kuka ei sille isolle karvanaamaiselle olennolle. No osaltani Keski-Suomen jauhopeukalo koittaa olla kilttinä ja väkertää jälleen taloja siitä ruskeasta taikinasta jota myös pipariksi kutsutaan.

Piparitaikinaa, karkkeja, tomusokeria, kananmunanvalkuainen ja sokeria niistä ne on hyvät ja kestävät piparitalot tehty.



tiistai 14. joulukuuta 2010

Suolapähkinöitä

Suolapähkinät ovat aivan huippuja ja hyviä. Vieläpä kun tekee itse ovat ne kaupasta ostettuja terveellisempiä ja saapahan juuri niitä mausteita pähkinään kun haluaa.

Valmistushan on helppoa kuin pulkanlasku hiekoitetulla tiellä. Pähkinät kuppiin mausteet perään ja ruokalusikallinen tai pari öljyä joukkoon. Hyvä sekoitus ja uuni valmiiksi 175 astetta. Pähkinät pellille ja uuniin noin 15 min ja valmiita ovat. Tärkeää on sekoitella niitä välillä ja tuon ajan kanssakin saa olla tarkkana etteivät pala, tarkoitus on vain saada mausteseos kuivumaan pähkinöiden pinnalle.

Nyt pähkinöihin eksyi suolaa, pippuria, paprikaa ja buffalo wings-maustekastiketta.



Nyt on tunnustettava että 2.5 ruokalusikallista kastiketta öljyn sijaan oli ehkä hieman liikaa. Varsinkin niille jotka eivät ole kovaan tulisuuteen tottuneet. Lautasellinen noita kuitenkin uposi tv:tä katsellessa ja mukavasti poltteli suussa. Elikkäs miedompaa haluaville lusikallinen kastiketta ja lusikallinen öljyä tai pelkkää oljyä ja halutut mausteet.


keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Olde Hansa

Tuli tuossa käytyä Tallinnassa ja siellä tietenkin piti sitten saada apetta sisäiseen laukkuun. Onneksi työkaverini oli varannut meille Olde Hansasta keski-aikaset syömingit, valittavana oli useampikin vaihtoehto ja niistä porukalla pöytään päätettiin kopauttaa Raatimiesten riistajuhla.
Tämä sinänsä oli outo valinta kun seurassamme oli kaveri, joka ei ole tähän mennessä ole voinut sietää riistaa, yksi ei voi sietää makkaranpäitä ja minä en niin välitä kalasta mutta enemmistön päätös ratkaisee.
Ja onhan tuumattava etten ole koskaan, siis koskaan syönyt niin hyvää ruokaa kuin nyt ja niin paljon. Jo alku oli mahtava meidät johdateltiin rappusia ylös jonka puolivälissä kädet pestiin ja kuivattiin. Tämän jälkeen piti valita isäntä, jonka kuului murtaa leipä ja siunata ateria suolalla. Jos ateria ei maistuisi niin isännän olisi mentävä keittiöön hommiin.



Periaatteenahan oli 2 tuntia aikaa ja kaikkea saa pyytää lisää niin paljon kuin haluaa. Ai niin se tärkein eli ape, alkupaloina oli:

-Katajainen riimiliha, piparjuuressmetanan kera-
-Viiriäisen munia-
-Andalusia lohta-
-Ranskan hovin linnunmaksaherkku sipulihillon kera-
-Liivinmaan kreivin hapankurkkuja-
-Lontoon kauppamiesten sahramipikkelssi-
-Suuresti sieunatun oliivipuun marjoja-
-Maustekauppiaan marjasurvos-
-Yrtti-pähkinäleipää ja käristeleipää-
-Linnan tuorejuustoa-

Kyllä kelpasi ja jo pelkillä alkupaloilla olisi pärjännyt koko illan, tästä ei voi sanoa kuin että herkkua oli.



Tuossahan nyt on vain pieni osa siitä määrästä mitä tuli syötyä ja ahdettua kurkusta alas. Kyllä tuo toimi kuin perunajauho tanssisalin lattialla.

Pääruokaan siirtyessä tuntui että nyt ei pöytään mahdu kaikki mitä sinne koitetaan änkeä, pääruokalistalla oli:

-Nuotion savulohta pähkinäkastikkeessa-
-Cunnioitetun Fredrik-kokin riistamakkaroita Carhun, Willisian sekä Hirven woimin-
-Mahtikauppamies von Hueckin pehmeänmakuinen riistakäristys-
-Suur-Cauppamies von Wehrenin metsästysseurueen macoisat jänispaistit-
-Kreivi von Uexkyllin villisikavati-

Lisukkeina pääruuan kanssa:

-Hienomman wiljan saframispeltti-
-Haudutettu savuhapankaali-
-Ristiretkeläisten linssimuhennos-
-Inkwärlanttu-

Tätä ruuan määrän, makujen ja ja ja ei löydä sonoja... ilotulitusta kestikin sitten tovi ja makkaroita piti oikein tilata lisääkin.






Ainut mistä en niin välittänyt oli savustettu hapankaali muuten kaikki oli täydellistä ja tähän kun vielä lisää sen että olimme syöneet aamupäivästä lounaan laivalla seisovasta pöydästä niin ruuan on oltava hyvää että sitä uppoaa tälläinen määrä.

Niin ja jälkiruuaksi tarjoiltiin ruusuvanukasta, mikä oli niin ovelan makuista ettei se ollut edes pahaa.


Niin se ihme mikä ruokailun yhteydessä tapahtui oli se että yksi tykkäsi riistasta, toinen söi ne makkaranpäät ja minä söin kalaa. Palanpainikkeeksi oli vettä, hunajaolutta ja viiniä, jotka eivät kuuluneet syöminkijen hintaan. Tämähän ei nyt sitä halvinta herkkua ole mutta kokemusta ei voi verrata rahassa ja Suomesta et mistään saisi tälläistä palvelua ja sapusakmäärää, olutta ja vettä tällä rahalla. Oma annokseni teki siis 735 EEK eli 47.5€. Tiedän ainakin yhden vakipaikan jonne menen seuraavankin kerran kun Tallinnann eksyn ja neuvo varatkaa pöytä, sillä paikka oli aivan täynä.
Bonuksena vielä makunautinnon lisäksi saimme kokea keski-aikamusiikin iloisesta säkenöinnistä kun talon tytöt pistivät soittimilla parastaan.


sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Joulumarkkinat

Jyväskylässä järjestettiin jälleen "perinteiset" joulumarkkinat. "" merkit siksi että perinne niistä on sinänsä kaukana ettei Suomessa osata ymmärtää joulun päälle ainakaan mitä tulee Jyväskylän joulukyliin ja markkinoihin. Juuri Budapestissa ja Tallinnassa käyneenä voisin antaa neuvon joulukatujen ja markkinoiden järjestämisestä: MENKÄÄ KATSOMAAN MALLIA!!
No mutta messuhumua ja myytävää sekä katseltavaa oli paljon, oli pipoa, villapaitaa, sinappeja, säilykkeitä, pipareita yms. jostain syystä se joulun tunnelma ei vain välittynyt ainakaan minulle kun kiertää kolkossa messuhallissa. Tästä ei tietenkään pidä syttää myyjiä vaan se messuhalli on vaan niin kolkko ja koristeeton sinne ei vaan ole viitsitty nähdä vaivaa ja luoda tunnelmaa! Mutta mukavasti oli kaikkea tarjolla ja tuli hankittua muutamia säilykkeitä juolupöytään.










Niin ja mallia siitä miten se ympäristö ja miljöö kuuluisi rakentaa voi käydä katsomassa seuraavista linkeistä:
ja

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Buda ja Pest eli Budapest

Eikä tarvitse pelätä en tee arvostelua tästä ylimakeasta pahanmakuisesta karkista vaan ihan oikeasti pääsi taas reissuun ja mahtavien joulumarkkinoiden ja ennen kaikkea makkaroiden, keittojen ja patojen ääreen.
Kyllä ne vaan Unkarissa osaa, nimittäin taasen lähestyessä markkinahumua ei voinut nenä olla rekisteröimättä tätä rasvan, makkaran ja paistetun sian sulotuoksua.



Niin sitä lautaselle eksyi hyvinkin paprikalle maistuva maggara lisukkeinaan paistettuja kasviksia ja voin jälleen todeta että oli Unkarin poika tehnyt lenkkinsä lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä. Maku kirvoitti suupieliä kohti korvia vielä pitkään.

Gulassikeitto tämä Unkarin lahja maailmalle on varsin maistuva, lämmittävä ja nälkää pitävä soppa. Tätä herkkua tuli maistettua kahdessa eri paikassa Central Cellar restauran and wine barissa sekä Varaspeiz ravintolassa. Keitoilla oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Tämä keskustan kellarin keitto oli rasvainen ja ei voi sanoa mauton mutta mauton verrattuna tuohon Vara Speizin keittoon.


ko ravintolassa söin myös Unkarilaisen lihamuhennoksen. Pakko on tunnustaa että muhennos oli sen verran iso ettei meinannut jaksaa syödä koko annosta. Muhennos oli varsin maukas ja täyttävä mutta jotenkin senkin sellaisesta rasvaisuudesta jäi jotain uupumaan. Tykkään toki rasvaisesta ruuasta mutta kun se rasva erottuu muusta sapuskasta lilluakseen lautasen reinoilla on vaikutelma huono.


Mutta tämä Var Speizin keitto olikin jotain aivan muuta, vallan maukas ja lihaisa sekä kasvikset olivat muutakin kuin pakastevihanneksia. lisäksi kun annokseen on käytetty tuoreita yrttejä ei voi kun kiitellä kokkia. Paikkahan ei varmasti ole halvimmasta päästä mutta Suomen hintoihin verrattuna halpa ja voin suositella lämpimästi.


Kolmas paikka missä kävimme syömässä jopa kahdesti oli Sorforras joka sekä ruuan että tunnelman suhteen hurmasi. Palvelu pelasi ruoka oli maukasta ja hyvää sekä mikä parasta keskellä ravintolaa kaveri joka soitteli kuolemattomia ikivihreitä pianonmuotoiseela soittimella missä löytiin kieliä kapuloilla ( valaiskoot joku joka soittimen tietää). Ensimmäisellä kerralla eksyi lautaselle possun paloja kasviksilla ja jälkiruuaksi tuli vaniljalla maustettua "kakkua" suklaakastikkeella ja kermavaahdolla.



 Toisella kerralla lautaselle lätkähti possunsiivuja unkarilaiseen tapaan ja sitten tuon ryynimäisen aineen nimeä en nyt millään muista mutta hyvää oli.


Niin se koittaa viimeinen päivä meille kaikille ja kaikkien täältä on joskus lähdettävä, niin käy myös näille reissaajille mutta tyhjin vatsoin ei voi reissata muuten tulee nälkäkiukku jota ei kukaan tervejärkinen kestä. Tämän ravintolan nimeä en edes muista mutta ruoka oli maittavaa kuitenkaan ei mitenkään huippua kuten parissa edellisessä paikassa. Välillä on hyvä syödä myös kevyesti ja kolmen porsasaterian ja muutamien paprikamakkoroiden jälkeen lautaselle liihotteli kananrintafile, johon ei sitten laitettu kuin fetaa ja kasviksia.


Varsin yksinkertainen annos jossa oikeasti maistui ne raaka-aineet mitä siinä oli käytetty. Ei mitään gourmeeruokaa mutta maukasta ja hyvää.