maanantai 28. maaliskuuta 2011

Suikalepataa

Kiitos Kariniemen, tämäkin ruoka tuli tehtyä...viitaten edelliseen kirjoitukseen kananpaloistahan löytyi luita ja sen synnyttämän reklamaation johdosta HK lähetti 12 eskon verran lahjakorttia jolla ostettiin 2 kiloa nautaa, kilo paahto- ja kilo sisäpaistia
Mutta siis sisäpaistista suikaleita ja marinaadiin 2 päivää ennen kokkausta ja nauta huoneenlämpöön päivää aikaisemin. Marinaadiin lykkäsin buffalo wing kastiketta, öljyä, valkosipulia, paprikaa, pippuria.
Muut pataan käytettävät raaka-aineet jokainen voi keksiä omasta päästä itse törppäsin porkkanaa,  paprikaa, parsaa, sipulia, crème fraîche, lihalientä ja pussillinen aurajuustomurskaa.
Elikkäs lihat kasariin ja porkkanat perään kun nämä ainekset ovat aikansa muhineet heitetään muut kasvikset joukkoon samoin crème fraîche, lihaliemi ja aura. Aikansa niitä voi siinä käännellä ja kun komeus alkaa kiehumaan niin sen voi törpätä uuniin 100-125 astetta ja siellä pidin kasaria nelisen tuntia. Kylläpä voi lehemä olla pehmosta!

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Kanapataa

Kana tämä metsiemme kesy kalkkuna tai jotain siihen suuntaan. Sapuskaa piti siitä tehdä ja kaveri vinkkasi oivan ohjeen johan olisi kuulunut tortillaletut mutta kun karppaajana ei niitä mielellään suuhunsa laita niin sovelletaan ja tehdään reseptiä hiukan soveltaen pelkkää pataa.
Pataan paukahtaa seuraavat ainekset:
400 g broilerin fileesuikaleita
150 g pekonia
150 g juustoraastetta
300 g salsakastiketta
1/2 tlk pilkottuja jalapenoja
2 dl kermaviiliä
1 dl smetanaa
purkki maustettua tuorejuustoa
2 sipuli
paprikaa
mausteita oman mielen mukaan

Kasvikset roheiksi paloiksi, sekoita kermaviili, smetana ja salsa keskenään. Uunin voi laitella 200 asteeseen lämpenemään. Tipu laitetaan pannulle ja sekään törpätään pekonit ja kasvikset. Heitä joukkoon mieleiset mausteet, itse käytin, suolaa, currya, paprikaa, pippuria ja chiliä. Kun komeus alkaa näyttää kypsältä lisää joukkoon tuorejuusto ja kermaviili-,smetana-, salsaseos. Törppää tämän jälkeen seos uunivuokaan ja noin 30-45 min saa levähtää uunin hellässä syleilyssä jonka jälkeen laitetaan juustoraaste pintaan ja annetaan olla vielä sen aikaa että juusto on mukavan ruskeeta.













Kylkeen tein vielä lantusta "ranskalaisia" maukasta ja varsin täyttävää oli kun lautasellisen vetäs ääntä kohti.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Uunimaggaraa!

 Niin sitä alkoi nälkä kurnimaan viikonloppuna että piti oikein alakaa syömään ja tekemään. Kauan on ollut vierotusoireita rehellisestä lenkkimakkarasta ja mainosta lainatakseni "siitä se ajatus sitten lähti" niin syntyi visio Suomalaisen äijän perusvihanneksesta maggarasta ja mikäs sen äijämäisempää ruokaa onkaan kun uunimakkara. Tästä oli siis hyvä jatkaa ja pienellä mietinnällä makkara taipuu Suomalaisen äijän käsissä kurmeeksi ja tämä mielikuvituksen tuotashan ei voi olla maistumatta. Mutta sanoista tekoihin!
Vaihtelua saapi nykyään mukavasti kunhan käyttää erillaisia makkaroita ja lisäilee aineksia oman mieltymyksen mukaan, nyt päädyin perinteiseen Atrian punaiseen lenkkiin ja makua antamaan Wilhelmin chili/sulatejuusto makkara.
Muut aineet oli paprikoita, sipulia (tavallista ja puna), aurajuustoa, valkosipulia ja juustoraastetta. Lisukkeeksi paukautin porkkana-, lanttu-, nauris- ja palsternakkakuutoita.


Paprikat, sipulit, valkosipuli aivan pieneksi kuutioksi ja sinne sekaan juustoraaste ja aura sekottelemalla aineksia niistä syntyi makkaroiden päälle kuorute ja sekaan vielä pippuria ja ripaus suolaa.



Koko komeus uuniin 200 astetta ja noin 20 - 30 min, lopuksi vielä lisää juustoaraastetta pintaan ja vielä 5 min sulatteluun. Sillä välin kun maggarat ovat uunin hellässä syleilyssä kuin Ansa Ikonen ja Tauno Palo heinäladossa voipi valmistaa lisukkeen.
Kasvikset kuutioiksi ja höyrytys kunnes ovat napakan kypsiä. Lopuksi vielä juurekset paistinpannulle kera öljyn ja voin vielä kun heittää joukkoon ripauksen suolaa, pippuria ja parikaa ni kyllä kelpaa.


Ei ehkä esteettisesti kaunista mutta se maku JÄTTEBRA!, tätä kelpaisi tarjoilla vaikka Berlusconille, toisaalta tämä pitsan pureskelija ei mitään sapuskasta tiedäkkään jos minulta kysytään. Mutta jos tästä haukkuja tulisi niin menkkööt imemään sitten pastaa.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Ardbeg Roadshow - Jyväskylä

Nyt pääsi pieni ihminen elämän alkulähteille ja kiitos siitä kuuluu Old Brick's Inn:lle ja se kiitos on suuri. Suuret kiitokset lähtee myös Ardbegin Ambassadorille Jarkko Nikkaselle, joka veti tämän tastingin.
Niin siis kyseessä oli jos ei joku jo tajunnut niin viskien tasting tilaisuus. Maistettavia ja haistettavia viskejä oli neljä kaikki siis Ardbegiltä.
Jarkko piti ensin historiikin sekä kertoi yleisesti viskin valmistutksesta ja varsinkin siitä miten se hoituu Islayn saarella ja miksi tämän saaren viskit ovat niin voimakkaan turpeisia ja savuisia. Esitelmä oli erittäin valaiseva. Turpeisuus ja savuisuushan johtuu siitä että siellä mallastettu ohra kuivataan turpeella ja sen vahva savu imeytyy jyviin. Makusteltavina olivat:




Niin alkoi tuoksu- ja makumatka savuviskien ihanaan maailmaan Ohje oli tuoksutella ja maistella, myös pyydettiin ettei "ryystäisi" koko lasia heti tyhjäksi vaan jättäisi lasiin ainetta niin että sitä riittäisi uusintakierrokselle. En lähde tarkemmin kuvailemaan miltä mikin maistui tai tuoksui mutta sen kerron että yhdestä viskilasista saa ns. neljä eri makua. Maista raakana, maista niin että ota suuhun tilkka vettä päälle ja viskiä, maista uudelleen raakana ja maista niin että lisäät viskin sekaan vettä. 
Oli erittäin jännä huomata miten maku muuttuu kun suu tottuu viskiin. Myös tuoksu on ihan eri esim. 10 vuotiaasta tuli savu ja imelyys ekalla kerralla niin neljän viskin jälkeen siitä sai irti vaniljajäätelön. Jos näistä pitää valita paras niin oma maku otti vastaan parhaiten Uigeadailin mutta jokainen näistä viskeistä on ostamisen ja maistamisen arvoinen. 
Olisin kuitenkin odottanut että viskit olisivat olleet eri valmistajilta ja että viskejä olisi ollut erillaisia (blendet, jyvä yms.). Yksi asia myös otti korvaan tilaisuuden aikana kun kysyttiin esittelijältä Blendet-viskeistä niin hieman niitä "haukuttiin"! Jarkko oli vannoutunut Islayn viskien kannattaja (eikä ihme) ja jäi hieman kuva välillä että mitkään muut viskit ei ole juurikaan hääppösiä, tosin haluan korostaa että tämä on erittäin pieni miinus ja kuten sanottu jokaisella on oma makunsa.
Hienoa oli myös se että annettiin ihmisten saada omat tuoksut ja maut eikä niitä tyrmätty, sanottiin että jos joku maistaa viskistä esim. tervaa niin kukaan ei ole sanomaan etteikö niin saisi maistua.
Tilaisuus oli siis erittäin antoisa ja suuret kiitokset ja kumarrukset vielä järjestäjille! Loppuksi pieni ohje niille jotka viskejä tilaavat ravintolasssa: Ei ole pakko tyytyä yhteen vaan ota kaksi lasia ja molempii  2cl niin saat samaan rahaan tuplasti maisteltavaa tai neljään lasiin 1 cl niin makusteltavaa on vielä enemmän.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Ruddless County

Jälleen tarttui hyllystä pelkän pullon perusteella sormiin tämä tuote ja ei voi kauheasti ihteään haukkua tästäkään valinnasta kyseessä on perinteinen Englantilainen Ale Ruddles County.


Vaahto on miltei olematon. Väri on vaalea ja meripihkainen. Tuoksu varsin imelä ja nenäni on tunnistavinaan tofeeta sekä hedelmiä. Maku on niin ikään hedelmäinen, pehmeä jopa marjaisa jossa on häivähdys siirappia.
Varsin kelpo olut jos minulta kysytään, ei ehkä kuitenkaan kipua suosikkeihin mutta olen pahempiakin maistanut. Menee varsin mainiosti tv:tä katsellessa, sapuskan kanssa en tätä suosittelisi ehkä liian hedelmäinen pitäisi varmaan kokeilla jälkiruuan kanssa.