perjantai 30. syyskuuta 2011

Sapuskata Irlannin mustasta kullasta

Guinness tämä pikkuisten hopittien ja puutarhatonttujen asuttaman vihreän saaren lahja muulle maalimalle tarjoaa makunautinnon lisäksi oivan raaka-aineen ruuan laittoon. Tuoki edeltä mainitusta saaresta tulee reilusti muutakin hyvää! Reseptihän on kopioitu suoraan Olut ja Ruoka sivustolta lärväkirjasta, jossa Arthur Guinnessin päivän kunniaksi julkaistiin ko. sapuska. Sivustolta löytyy muutenkin vallan mainioita ohjeita oluen hyödyntämiseksi.

Eli siis pata Arthurin tapaan:

500 g naudanpaistia
½ kaali suikaloituna
sipuli suikaloituna
valkosipuli
2 tl kurkkumajauhetta
1 tl paprikajauhetta
3 laakerinlehteä
1 rkl hunajaa
1 dl Guinnessia
6 dl lihalientä
suolaa ja pippuria

Freesaa lihat ja kasvikset kuumassa öljyssä. Lisää valkosipuli ja mausteet paistele edelleen hetki. Lisää olut ja lihaliemi ja anna hautua niin että neste haihtuu puoleen. Itse annoin padan olla levyllä noin 1.5 tuntia miedolla lämmöllä mikä oli hieman liian pitkään eli nesteet vajeni liiaksikin. Tarkista lopuksi maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Hunajaa ei kaapista löytynyt niin käytin ruokosokeria, joka toimi ihan ok. Tuon ohjeesta löytyvän ohraton jätin tekemättä.



Hieman siis pääsi kuivahtamaan tuo pata mutta lihalientä ja/tai olutta lisäämällä saa sopivan paksuisen kastikkeen tuohon. Mutta maukasta oli ja pata kannattaa huuhdella kurkusta alas milläs muullakaan kuin Guinessilla.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Karhu Ruis

Karhu tämä metsiemme kruunaamaton kuningas! Ja miten niin mainosten orja, tätäkään olutta ei välttämättä olisi tullut maistettua ilman mainosta. Niin eksyi käteen kauppareissulla Sinebrychoffin Karhu Ruis olut. Nyt löytyi meikäläisellekkin suodattamaton olut joka maistuu hyvälle, sellaiseen kun en vielä ole törmännyt (saa antaa vinkkejä) Niin eli mitä tuosta tölkistä sitten löytyi?

Vaahto: Tiivis, kermavaahtomainen
Tuoksu: Ruisraski, mallas, taikinajuuri
Väri: ruosteenruskea
Maku: Suodattamattomaksi olueksi raikas, maltainen, ruisleipämäinen

Oikein oli nautinnollinen tuopponen sohvalla kun tuota ryysteli kitusiinsa, voin suositella lämpimästi kokeilemaan.


keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Iltapalaa kaupungilla

Niin tuli käytyä katsomassa la iltana stand up:a ja sen jälkeenhän piti saada särvintä pötsiin. Keskustaa kohti ja paikaksi valikoitui ensin Huviretki, se miksi ensin johtuu siitä että ruokaa ja palvelua sai ihan jostain muualta kuin Huviretkestä. Odotimme siis lähes tyhjässä ravintolassa arviolta 15-20 minuuttia eikä edes ruokalistoja saatu pöytään, vaikka sisään mennessämme meidät kyllä huomioitiin ja pyydettiin valitsemaan pöytä ihan vapaasi. Tarjoilijoilla näytti olevan tärkeämpää tekemistä tiskin takana sekä järjestäessä lehtihyllyä. Joten äänestys jaloilla ja paikan vaihto, eipä voi suositella Huviretkeä kenellekkään!

Onneksi Jyväskylässä on muitakin kuppiloita, josta saa palvelua sekä ruokaa. Valinta osui Old Brick's Inn ravintolaan jälleen kerran. Tupa oli melekein täynä mutta palvelu pelasi ja eipä aikaakaan kun oli tumma Sandels nenän edessä, joka muuten maistui Oluisen karitsan kanssa vallan mainiosti ja kaikille hiilarikammoisille niin tässä oiva annos myös heille! Päkän seuraksi kun oli laitettu tomaattisia maalaiskasviksia. Annos oli riittävä sillä minäkin suursyömäri tulin ateriasta täyteen. Kiitos jälleen kerra ko. ravintolalle hyvästä palvelusta ja ruuasta!


maanantai 19. syyskuuta 2011

Ween Maan Wiljaa

Niin se oli taas se aika vuodesta että tämäkin tapahtuma järjestetään. Aluksi ajattelin etten menisi ollenkaan mutta päätin kuitenkin käydä katsomassa jos jotain maalimaa mullistavaa osuisi kohdalle.


Harmaata oli mutta kastumiselta säästyttiin.


 Kaikenmaaliman herkkua oli tarjolla niin ilmelän kuin suolaiseenkin nälkään.










No eipä osunut maalimaa mullistavaa kohdalle mutta kuitenkin tapahtuma oli jotenkin erillainen kuin ennen, en tiedä johtuiko se siitä että rakennustyömaan alta oltiin siirrytty eri paikaan ja sisätiloihinkin asti, en osaa sanoa!


Kippoa ja kuppia oli myynnissä syötävien tuotteiden lisäksi.


 Raksa rumentaa maisemaa mutta tilaa oli enemmän kuljeksia.








A-halli oli myös käytössä ja siellä olikin enemmän näytillä kädentaitoja kuin evästä.








Edelleen kuitenkin tarjolla oli ween ja maan wiljaa monessa eri muodossa sekä muutamia uusiakin oli eksynyt joukkoon kuten Poppamiehen tuotteita myyvä koju, jossa sai maistella tulisia tuotteita oikein kunnolla. Muutenkin kun oli levittäydytty laajemmalle ei tunggosta ollut ärsyyntymiseen asti kuten normaalisti.


Lohta oli tarjolla niin loimuna kuin savustettunakin sekä tietenkin niitä muikkuja.

Järjestäjä oli kerrankin tajunnut jättää tilaa kojujen väliin.










Muuten tapahtuma oli sama vanha savulohi muikkurove markkina kuin ennenkin ja edelleen ihmetyttää se miten kalalle saadaan hintaa noin paljon ja mitä noita muikkuja maisteli niin joko ne olivat suolattomia tai niissä maistui öljy. Mitään ei tällä kertaa tarttunut kotiin vietäväksi vaan nyt nautittiin kaikki maistiaiset paikanpäällä. Parasta antia oli Virolaiset Saarenmaine oü:n makkarat ja juustot sekä edellä mainitut poppamiehen tuotteet. Kuvaahan ei kummastakaan kojusta luonnollisesti ole.


tiistai 13. syyskuuta 2011

Ruokaa Pärnuusta jälleen kerran

Toistan tekstin toisesta blogistani eli joku voisi ihmetellä miksi matkustaa samaan paikkaan monesti ja vieläpä saman vuoden aikana mutta menkää käymään ja syömään niin tiedätte miksi tai ainakin minuun Viro yleensä kolahtaa maana matkakohteena niin kulinaarisesti kuin muutenkin.
Kuten usein ennenkin majapaikkana toimi Aleksandri Pub ja siellähän ruoka on aina hyvää ja edullista! kuten koko Pärnuussa. Viroa lukuunottamatta en ole ns. kalliiseen ruokaan törmännyt.


Aleksandri Pubin lohikeitto on huippu (näin melkein kalattomana) ja hintakaan ei voi olla este 2 euroa lautanen.











Seljankka ja olut samassa paikassa 4.3 €, ei paha! Suomessahan et tähän hintaa saa edes olutta!

Perinteinen "aamupala"  Tervise Paradis kylpylän kattoterassilla, eli kakkua ja olutta.




Ravintola Edelweissin ruoka oli hyvää ja annoskokoakaan ei voi moittia





Tallinnan päässä tuli käytyä syömässä Poseidonissa, jossa possu oli kyllä pikkasen kuivaa mutta ei hintaakaan annoksella ollut kuin 11.80 mehun kanssa.




Se mikä harmittaa niin en tajunnut (kiitos jonkinlaisen humalatilan) ottaa kuvaa pe illan tai siis yön sapuskasta mutta Aleksandri Pubin lihalautanen on kyllä vertaansa vailla ja tämä noin 6 hengelle tarkoitetun snacklautasen vedimme Artsin kanssa ihan kahdestaan ja voin sanoa että lautasessa riitti syömistä oli makkaraa, lihapullia, täytettyjä leikkeleitä, salaattia yms. yms.

torstai 8. syyskuuta 2011

Possun polvea, olutta ja olutta

Aikoinaan mainitsin tästä Saksan lahjasta Suomelle eli Lidlistä ja sieltähän saa vaikka mitä herkkuja. Nyt oli koppaan pudonnut possunpolvi ja mietiähän sitä piti mitä sen kanssa tarjoisi. Kun nyt itseäni jonkinlaiseksi karppaajaksi voin kait kutsua niin lisukkeet valittiin huolella, mutta jälkiruoka tehtiinkin kaikkia karppauksen periaatteita sortaen.

Eli pääruuaksi oli tuota sian käpälää ja oluessa marinoituja yrttijuureksia, näitä juureksia olen tehnyt ennenkin mutta hiukan eri tavalla.

Possua ja yrttijuureksia olutkastikkeella:

Possunpolvi
2 porkkanaa
Pala selleriä
2 pientä naurista
1 lanttua
tavallista- ja punasipulia
valkosipulia
pippuria, paprikajauhetta, suolaa
kourallinen tuoretta basilikaa ja rosmariinia
n. 1 dl lihalientä
Sandelssin tummaa olutta

Elikkä juurekset pieniksi ja paistoin tilkassa voita niitä ensiksi, yrtit ja mausteet joukkohon ja pikku pyöräytys. Tämän jalkeen pataan meni lihaliemi ja olut. Uuni oli lämmittänyt ihteensä sellaseen 150 asteeseen ja sinne paistinpannu muhimaan ilman kantta. Siellä ne sai muhia noin 10 minuuttia. Tämän jälkeen sai sika mennä uuniin ja juureksille kansi pääle. Sika kun oli jo ystävällisesti Sakasan maalla paistettu valmiiksi ja vaati vain 30 lämmityksen. Tämän jälkeen juurekset pois uunista ja lämpö uunissa tuonne 250 asteeseen ja korventaa sikaa niin että nahkasta tulee rapsakka.



Ei tuosta voi kun kehua itteensä sen verran makoisaa oli tämä satsi. Polvessa olikin yllättävän paljon lihaa mussutettavaksi, siitä kun söi kaksi ja vielä jäi tähteitäkin.

Jälkkärin resepti tuli suoraan telkkarista, sillä kerrankin oli tv:stä tullut jotain laatuohjelmaa nim. Nautintona olut ohjelman sivuilta löytyy vaikka mitä herkkuja. Reseptiä pikkasen soveltaen mutta herkkua oli.

Banaanit olutsiirapilla:

1 dl ruokosokeria
2 banaania
Tummaa olutta (Murphy's Stout osui kohdalle)
Vanilijavaahtoa (alkuperäisessä vaniljajäätelöä)

Vaniljakastike vaahdoksi ja laitoin sen pakkaseen. Sokeri paistinpannulle jossa se saa sulaa mutta älä päästä palamaan. Olutta loraus perään kun sokeri on sulanut (lisää olutta jos seos liian tahmeaa) Banaanitkin heti perään ja voitele banaanit olutsiirapilla kypsäksi. Lautaselle pari banaanin puolikasta ja olutsiirappia sekä vaniljavaahtoa.


Ei ehkä näytä nuo banaanit niin houkuttelevilta mutta jumalauta minkä makusia!! nyt ylätyin jopa itsekkin. Varsin raskas ateria mutta suosittelen kokeilemaan varsinkin tuota jälkkäriä se vei kielen mennessään ja kunnon karppaajahan käyttää jotain korviketta tuossa makeutusaineena.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Malmgård Blond Ale

Tämän panimon tuotteita en ole aikaisemmin rekisteröinyt millään tavalla mutta siihen onkin tulossa muutos. Tämä Malmgård:n Blond Ale olikin vallan loistava tuttavuus ja onhan tämän perusteella jatkossa maisteltava muitakin tuotteita! Nyt siis makustelussa tämä mainio pintahiivaolut, joka toimi ainakin minulle janonsammuttajana ja oli muutenkin varsin letkeä juotava.


Tiedä sitten olisiko tulos ollut eri jos olisin nauttinut aineen pullosta mutta lasiin kaadettuna sain esille seuraavanlaisen arvion.
Väri: Kirkas, vaaleanruskea
Tuoksu: Sitrus, hedelmäinen
Maku: Raikas, vahva humalan maku, kitkerä jälkimaku, joka miellytti ainakin allekirjoittanutta
Vaahto: saippuvaahtomainen, vaalea ja hyvin kevyt