Valmista suoraan purkista!!!


Vaikka kuinka vannonkin itse tekemisen ja tuoreiden raaka-aineiden perään niin onhan se tämäkin kokeiltava. Ideasta on kiittäminen yhtä Vaaleanpunainen sika blogin pitäjistä ja niin sitä Muuramen keripukki ja Keltinmäen vähäpoika löivät karvaiset kätensä yhteen ja alkoivat kasata lauantaipäivän apetta sapuskoista, joita ei tarvitse edes välttämättä lämmittää kun ovat jo siltäänsä kypsiä ja syömäkelpoisia. Vaikka tiedänkin sen että tämä saa vatsan ja suolen huutamaan hoosiannaa pahemmin kuin katolliset kuoripojat pappilan takahuoneessa, mutta mitäpä sitä ei "tieteen" vuoksi olisi valmis uhraamaan!

Ostoskoriin tupsahti seuraavat ainekset, vai pitäisikö nyt kuitenkin puhua eineksistä:
- Jalostajan lihakeitto
- Jalostajan Tilliliha
- Lundenin Lihapyörykät kastikkeessa
- Coquette Pork Gulash
- Saarioisen Kinkku-Bolognese Pizza
- HK VIA Pasta Carbonara
- Atrian Pikkupihvit ja porkkanamuusi
- Blå Band Mustikka-Vadelmakiisseli
- Saarioisen Vispipuuro
- Valion Kerrosrahka mustikkavalkosuklaa
Juomana Marlin Juissi sekamehu ja Valion Grandi appelsiini-colajuoma


Siinä ne ovat kaikessa komeudessaan vai kaameudessaan kukin saa itse päättää. Pakko sanoa etten vertaa näitä itse tehtyyn ruokiin, sillä se olisi epäreilua mutta kerron kyllä rehellisesti miltä maistuu, näyttää ja tuoksuu.

Kunnon illalliseen kuuluu tietenkin alkukeitto ja niin se pussista lötkähti pannulle lihakeittoa ja sen seurapojaksi Saarioisten pizza. En kirjoittele tuoteselosteita tänne kuten oli ensin tarkoitus vaan laitan linkin ko. eineksen kotisivuille, josta ne saapi kätevästi.


Tuolta se näyttää pussinkyljessä ja ainekset voipi katsoa tästä. Tämän herkun lämmitimme ohjeen mukaan kattilassa miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Kylmää keittoa kun haisteli se tuoksui pelkästään lihaliemikuutiolle.



Ihan ei vastannut tuo kattilassa ollut tuotos tuota kuvaa tuossa pussissa. Tuloksena seuraavaa:
Lämmin keitto tuoksuu kohtuullisen luonnolliselle, lihaa keitossa on hävyttömän vähän (tuoteseloste kertoo että huikeat 10%). Kasviksia tosin mukavasti mutta eivät ne muistuta pussin kuvaa millään muotoa. Liha on mureaa mutta mautonta, muutenkin keitto on mauton tai maistuu lähinnä aromivahventeelle. Lautaselle laitettuna ulkonäkö on ihan ok, suolaisuus ja teollisuus maistuvat keitossa.


Kyytipojaksi keitolle oli Saarioisen Kinkku-bolognese pizza. Lämmitys ohjeen mukaan mikrossa. Tuoksu etäisesti muistuttaa pitsan tuoksua. Pohja kuumennuksenkin jälkeen taikinamainen. Mausta ei saa millään selvää, vaikka kuinka yrittää ainakaan kinkku ja bolognese ei tässä lätyssä maistu. Päällinen muistuttaa joltain siltä mitä naapurin Jaska rapulassa tuottaa. Kamala kokemus!


Lautaselle seuraavaksi tuli Lundenin Lihapyörykät kastikkeessa. Tutkiessa tämä paljastuikin Jalostajan tuotteeksi. Tämä tuote ei tuoksunut kylmänä miltään. Lämmitys ohjeen mukaan mikrossa. Kastike läpikuultavaa hyytelömäistä ja nyt on todella vahva aromivahventeen tuoksu ja se maku tai sen puute, tätä ei voi sanoa edes hyvällä tahdolla lihapulliksi. Rakenteeltaan pullat muisttavat ....öööö.... olisiko ylikypsä sieni. Kastike ruskehtavaa liisteriä tai visvaa, aivan kauhea kokemus! Tätä en syöttäisi edes pahimmalle vihamiehelle, vaikka minussa ei inhimillisyyttä olekkaan!


Sitten uhriksi joutui HK:n VIA tuotenimeä kantava mikroateria pasta Garbonara, joka lupaa jo paketissaan aitoutta, tuoreutta ja makua sekä takaa ravintolatason ruokaa sinulle, joka haluat hyvää helposti. Pakkaus myös lupaa viheltää kun se on kypsää ja sen se lunasti mutta ei muuta. Tuoksuu kinkulle ja savulle. Mauton ruoka, josta luvattu täyteläisyys on haave vain kuin piika rengille kesäiltana. Maistuu vain keitetylle pastalle, edes pelkkä kastike ei maistu miltään. Huomioitavaa että tästä mikroateriasta puuttui aromivahvenne mistä plussaa ja mikä luultavasti johti tuohon mauttomuuteen. Jos tälläisen ateria saisi ravintolassa kuten tuote lupaa tason olevan lähtisi lautanen kohti keittiötä frisbeen lailla takaisin!


Tätä pelkäsin eniten, lapsuuden kauhukuvat tillilihasta eivät ole romanttisia ja aika ei ole kuultanut muistoja. Siis tölkistä Jalostajan Tillilihaa. Kypsennys ohjeen mukaan kattilassa. Tuoksu muistuttaa sikanautasäilykettä. Ulkonäköä en pysty kuvailemaan ja valitettavasti annoksesta ei ole kuvaa mutta olisiko härski oikea sana? Sianlihanpaloja valkoisessa kastikkeessa se oli. Lämmittäessä jostain syystä tuoksusta tulee mieleen laivalla tarjoiltavan katkarapusalaattin, jopa meille molemmille. Lämmin ateria tuoksuu myös etäisesti tillille eli eka ruoka joka tuoksuu sille mitä se on. Tilli ei tosin maistu yhtään tässä, ohjeessa sanotaankin että pitää tarjoilla tuoreen tillin kanssa ja yllätys sinänsä että kun ottaa pienen palan tuoretta tilliä ja tätä niin se maistuu tillille! Pelkkä kastike maistuu hieman vanhalle joulukinkun rasvalle. Liha taas on mureaa ja maistuu ihan kunnolla lihalle. Muuten täysin mauton ruoka.



Kokeilun toinen ja luojan kiitos viimeinen mikroateria on Atrian pikkupihvit ja porkkanamuusi. Lämmitys mikrossa ohjeen mukaan. Tuoksuu perunamuusille. Pihveissä sama perusmaku kuin lihapullissa eli eines maistuu. Ateriassa oli myös pippurikastike ja lanttuja, joista jälkimmäisiä ei lantuksi tunnistanut ennen kuin luki tuoteselosteen, ei ulkonäöllisesti eikä maun perusteella. Porkkanamuusi maistuu vain valmismuusille. Kastikeesta ei pippuria löytynyt vaikka koitin jopa etsiä, aromivahvenne maistui kyllä hyvin. Muusin koostumus oli aurinkoon jääneen muovailuvahan luokkaa. Pihvi oli normaali nahasta ja jänteistä tehty teollisuuspihvi.



Ensimmäiseksi valitan kuvan laatua! Tämä Lidlistä ostettu Coquetten Pork Goulash, josta en löytänyt netistä mitään mutta lihapitoisuus on 80%. Tuoksuu kylmänä hieman koiranruualle, tämä ei ole moite vaan kehu. Oikean liharuuan näkö ja tuoksu lämmitettäessä. Liha on hyvänmakuinen, kastike mauton. Tätä voisi verrata suurtalouskeittiössä valmistettuun porsaan kastikkeeseen mutta gulassin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Ei kuitenkaan ole niin einesmäisen makuinen kuin muut tuotteet.

Nyt kun oli saatu ns. pääruuat sisuksiin ja tämä makujen ilotulitus oli saatu käyntiin niin ei sovi unohtaa jälkiruokia. Niitäkin oli valittu useampi että saadaan oikein kunnolla maistella.


Gulassin kypsyessä laitoimme Blå Bandin Mustikka-vadelmakiisselin tekeentymään, sillä ohjeessa sanottiin että vartin verran ottaa hyytyminen. Tuoksu oli pelottavan aito ottaen huomioon että mustikkaa kiisselissä oli 2.4% ja vadelmaa huikeat 0.5%. No siihen se tuoksuun se aitous sitten jäikin, maku oli niin ilmelä ettei mikään muu maistunut, ei edes etäisesti! Niin ja tämä mittään kiisseliä ole koostumus oli jotain liisterin ja hyytelön välimaastosta, todella teollinen tuote!


Toinen jälkkäri oli Saarioisen vispipuuro, Ulkonäkö vastaa mielikuvaa, koostumus on kuitenkin enemmän kiinteän vanukasmainen tai verrattavissa puddinkiin. Tämä tuoksuu puolukalta. Maku on liian imelä mutta maistuu aidosti vispipuurolle! Jos tähän laittaisi maitoa tai kermaa voisi erehtyä jopa itse tehdyksi, oikein positiivinen yllätys. Makeutta hiukan pois niin huippu tuote.


Viimeisenä oli Valion Vanilla kerrosrahka, jonka makuna mustikka-valkosuklaa. Tuoksuu rahkalta ja ihan hätäseen siltä valkosuklaalata. Mustikasta tässä ei ole tietoakaan tai ehkä hitusen mutta erikseen maistettuna mustikka maistuu vedelle ja sokerille. Muuten koko tuote maistuu erittäin ylimakealle rahkalle.


Ruokajuominahan meitä hemmoteltiin Marlin sekamehulla, joka mainostaa itseään että juo janoon! Sokuria tuossa on niin paljon että jano vain yltyy ja maku on kuin työntäisi päänsä esanssiämpäriin, tuota en tarjoisi edes aavikolle eksyneelle. Toisena juomana oli Valion Kari räntin appelsiini-kolajuomalla, joka väriltään muistutti enemmänkin Jyväskylän vedenpuhdistamon alkupäätä, mutta maku vaikka imelä olikin oli jopa kolamainen.

Summa sumarum näin päättyi kahden hullun kokin pikkuinen testi, mutta kun kyse on testistä on myös voittaja valittava. Ylivoimaisesti paras tuote oli vispipuuro, joka yllätti aitoudellaan. Huonoinman sijan saa lihapullat, joista jäi niin paha maku suuhun ja mieleen etten enää koskaan tule edes huvikseni noita maistamaan, enkä kyllä noita muitakaan sillä testi osoitti sen että eineksiä ei ruokapöytään tule ellei sitten ydinsota syty. Lämpimistä sapuskoista parhaiten pärjäsi Lidl:n gulassi mutta se onkin tehty Saksassa, kyllä se Sakemanni vaan osaa.
Muuten tuntemukset tuon yltäkylläisen aterioinnin jälkeen on se että vatsa tuntuu siltä että olisi syönyt Ruotsinlaivan buffeepöydän jokaisen ruokalajin mutta silti on nälkä?? Eli mahassa on alasin mutta nälkä ei lähtenyt. Vaaleanpunaisen sian Timppa oli minua huomattavasti kriittisempi kuin minä mutta alkutilannekkin oli se että minä olin kokeesta intoa täynä kuin ilmapallo ja Timo koitti luistaa kunniasta viimeiseen mikron kilaukseen asti, eli eroa alkuasenteessa oli kuin yöllä ja päivällä.

Kommentit

Suositut tekstit