sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Via Baltica!

PÄRNU:
Niinhän siinä kävi että joutui lähtemään reissunpäälle moottoripyörällä. Suuntana Pärnu, Riika ja Saarenmaa. Olisin varmasti yksin matkatessani kokeillut enemmän paikallisia herkkuja ja erikoisuuksia mutta kun mukana on 5 muuta matkaajaa pitää ottaa muutkin huomioon. Toki muutamaa erikoisuutta pääsi maistelemaan ja sekös pikku nautiskelijaa hymyilytti.
Ensimmäisenä kohteena Pärnu, jossa jo aikasemmin käyneenä tiesi mitä tuleman pitää. Tosin löytyi täältäkin yllätyksiä. Ensimmäisenä iltana söimme Seegi Majassa joka tarjoaa keskiaikaista tunnelmaa ja hyvää ruokaa, jossa perusmaut ovat kohdallaan. Tosin kaikki eivät olleet seurueessamme samaa mieltä (kinkku-anannas ihmiset) Itse otin alkuun Kylmäsavustettua villisian porsasta, johon oli töpätty purjoa, etikkasieniä, lanttua ja normi possua. Kyllä taas kieltä vietiin kohti kitalakea ja nautinto oli taattu.


Osa porukasta otti alkuun Ajurinpiirasta, joka aiheutti ihmetystä sisällöltään, väittelyä käytiin oliko piiraaseen kätketty maksaa vai mitä. Tarjoilijalta kysyttyämme tieto siitä että nyt oli maisteltu sydäntä ei lämmittänyt kaikkia, itse taas pidin piirasta varsin maukkaana! (valitettavasti ei ole kuvaa)
Pääruokana nautin Hirvenlihaa olutkastikkeella ja kauden vihanneksilla. Maku oli jälleen todella maukas, ei mitään ylimääräisiä kikkailuja vaan kaikki perusmaut kohdallaan. Annoksessa oli porkkanaa, lanttua, etikkasientä ja paahdettuja kuivattuja sieniä, jotka olivat varsinainen makuelämys. Rosmariiniperunat saapuivat koko seurueelle suuressa savikulhossa.



Todellakin käymisen arvoinen paikka kaikille pikku herkkusuille ja miksei isommillekkin. Kaikki lautasista, laseista, sisustuksesta aina tarjoilijoiden asuihin on laitettu vimpanpäälle.

Toisena iltana kannatimmekkin majapaikkamme pitäjää syömällä Aleksandripubissa Tässä paikassa ei nälkä jää kolkuttelemaan ovelle sillä annokset ovat kookkaita, rasvaisia ja jos annokseen kuuluu kermaa niin silloin ei käytetä mitään Floran kevyttä ja paksua!
Alkuun törppäsin lautaselle kielenpaloja kera smetanan, suolakurkun, tomaatin ja tillin. Olipas hyvvee annoskin oli sen kokoinen että sillä olisi jo pienempi nälkä lähtenyt.


Pääruokana pöytään lätkähti Valkosipulista possua paistinperunoineen ja muine lisukkeineen, eipä tarvinnut jälkiruokalistaa katsella kun annos oli kumottu, hyvä kun jaksoi olutta enää juoda!



RIIKA:
Tämä kaupunki oli minulle täysin tuntematon, tosin kauheasti varoiteltiin että on varkaita ja kaikkea pahaa mutta hyvin sieltä pois selvittiin. Ruoka oli tässäkin kaupungissa hyvää ja halpaa tosin paikallisiin erikoisuuksiin en päässyt tutustumaan. 
Ensimmäinen ruokapaikka oli Steiku haoss joka ei ollut Suomalaista Amarilloa kummempi muuta kuin hinnoiltaan, jotka oli Suomea halvempia mutta paikalliseen tasoon nähden kalliita. Lautaselle töpsähti Mexican Steak (220g) chili marinadilla, grillatulla tortillaletulla, salaatilla ja guacamolella.




Annos oli hyvä tosin pyysin pihvin medium miinuksena mutta sainkin lähes kypsän pihvin. Normaalisti lautanen olisi lähtenyt keittiöön takaisin kuin Apollo 13 varustettuna kommentin kera: kitchen we have a broblem!
Nyt vei nälkä voiton ja voin sanoa että jos pihvistä maksat vain 12 eskoa niin en oikeasti tohtinut valittaa.
Riikan tori on käymisen arvoinen paikka, siellä näkee paikallisen elämän ja jos monenmoista pikku herkkua. Jos olisimme olleet liikkellä lentäen ja olisin saanut läskit pysymään kylminä olisi kauppahallista lähtenyt mukaan jos jonkinlaista lihapötköä ja ne mansikat voi jösses isoja, makeita, maukkaita! nam!




Toisena päivänä menimme jälleen Steiku haossiin tosin tämä oli vanhan kaupunginaukion vieressä. En oikein pitänyt valinnasta mutta kun johonkin on mentävä niin mennään. Nyt söin porsaan kylkiä, annos oli sinänsä iso 350g ja nälkä lähti, tosin en oikeasti ymmärrä sitä että annokseen pitää erikseen ostaa kastikkeet ja lisukkeet. Nyt en niitä periaatteessa ottanut joten annoksen ulkonäkö on köyhä mutta maku oli kohdallaan.


SAARENMAA:
Tämä pieni saari muistuttaa kovasti Ahvenanmaata olemalla kuitenkin erillainen ja itse pidin saaren leppoisasta tunnelmasta.
Täällä tutustuin enemmän jälkiruokiin kuin hain ruualta makuelämyksiä tosin eivät nekään jääneet kokematta. Ruokapaikaksi valikoitui Classic-kahvila, jossa tarjoilija suositteli minulle tulista kanawokkia, tämä valinta osui ja upposi kuin kuuma veitsi siihen lämpöiseen margariiniin!




Tosin olisin odottanut annoksessa olevan nuudeleita enkä spagettia mutta hyvää oli ja tulisuuttakin oli ihan kitalakeen asti! Jälkiruuan mentävän tilan täytin suklaakakulla. Javol! kylläpä oli maukas kaakku. Hieman erillainen kun olin ajatellut mutta yksi parhaista. Suklainen kakkupohja oli saanut väliin tuorejuustoa ja alakertaan appelsiininkuoripaloja ja päälle tumma suklaakuorrute, ai että kyllä siinä kelpasi istuskella ja nautiskella tästä herkusta!




Tosena päivänä menimme syömään Pritsumaja grill&bar:iin, jossa alkuu pöytään läjähti Virolaista makkaraa ja chili kastiketta. Tämä alkupala oli kookas ja kastike mukavan tulista ja makeaa, herätteli makuhermoja sopivasti.




Pääruoka oli pettymys, ei maultaan mutta se miten se oli valmistettu. Valitsin listalta kanafileen paprikan, juuston, vihannesten ja kerman kera. Olisin odottanut että kun grillissä ollaan niin kana olisi grillattu kunnolla että siihen olisi saatu pikkaisen makua mutta ei. Juustokin oli emmentaalia raasteena fileen päällä ja kasvikset olivat kuin kouluruokalasta. Itseasiassa koko annos näytti siltä kun se olisi tullut Jyväskylän keskuskeittiöstä.




Perunat olivat ainut positiivinen asia esillelaitossa. Maku oli sen sijaan varsin hyvä, ei mikään yllättävä mutta sellainen kotiruokaisen perus. Jälkkäriksi otin jälleen suklaakakkua, entisenä leipurina en voi vastustaa eri kakkuja jos niitä on tarjolla ja niihin harvoin joutuu pettymään eikä niin käynyt nytkään.




Nyt kakku oli tehty keksipohjaan ja päällä oli suklaalla höystettyä tuorejuustoa, päällä jäisiä kirsikoita ja kastikkeena mansikkahilloa ja suklaata. Ei voi sanoa kuin sen että hyvää oli! Yhteenvetona pitää sanoa että Baltian maissa ruokailu on halpaa ja pääsääntöisesti hyvää! Itse olisin mennyt enemmän perinteisiin keittiöihin mutta toisella kertaa sitten.
Niin ja jos kiinnostaa lukea siitä miten matka meni muuten ja miten voi hotellin valinta mennä perseelleen niin tarinaa ilmestyy itse reisusta JMK:n sivuille kunhan ehdin sen kirjoittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti