lauantai 26. kesäkuuta 2010

Juhannus

Juhannus tämä keskikesän ihana juhla, jossa Suomalainen mies pääsee toteuttamaan itseään sepalus auki ilman liivejä! Suomalainen juhannushan on perinteisesti mökillä, grillaten, ryypäten ja saunoen tällöin Suomalaisesta juntista keskeytyy hetkeksi kokki joka loihtii puolivalmisteista vaikka mitä herkkuja.
Tämän vuoden juhannukseen kuului Sorbus, banaanit, makkarat, olut, viski, läskiä ja pekonia. Näistä aineksista saa syntymään jos joninmoista herkkua.
Aloitetaan makkaralla, itsehän olen vannoutunut A-luokan makkaran ystävä eli makkaran pitää olla tasalaatuista eikä siinä saa olla sattumia eli atrilli, ok tai vastaavaa sen pitää olla. Poikkeuksen näissä tekevät nämä maustetut makkarat joita ei jostain syystä valmistajat ymmärrä tehdä halpaversioina.
Makkaran viereen valmistin possun kylkipaloja, jotka uudelleen maustoin pippurilla, valkosipulilla ja viskillä.
Pienen värinoton jälkeen ripsit saivat painua folion hellään huomaan etteivät pääse kuivumaan. Alkupaloiksi siis atrillia ja habaneromakkaraa, joka herättelikin uinuvat makunystyrät herkimmilleen. Ripsit olivat hellässä ja välillä vähän kovemmassakin lieskassa melkein tunnin ja hyvin irtoaa läski luista kun antaa lihan hautua kunnolla!
Kun makkarat oli syöty ja ripsejä vielä kuumoteltiin oli aika valmistaa tämän juannuksen erikoinen...pekoniin käärityt ja haloumijuustolla täytetyt banaanit.
Hommahan toimii niin että banaani puoliksi ja halki, keskelle koverretaan pieni ura johon siivu haloumia ja kansipäälle. Tämän jälkeen koko komeus kääräistään parin pekonisiivun sisään.
Näistä herkuista on sanottava että haloumin voi jättää pois ei anna lisämakua mutta aura voisi tässä toimia paremmin. Olen kokeillut kahta valmistustapaa eli jätän banaanin kovaksi ja kypsennän vain pekonin ja sitten paistan koko komeuden niin että banaanikin on jo ihan "kypsä" elikkäs löysä, jälkimmäinen toimii paremmin.
Näyttää irstaale mutta on hyvää! Kun makkarat, ripsit ja banaanit oli syöty oli jälkiruuan aika. Sorbus tämä kuninkaiden ja sillanalla asustavien juoma, joka on täysin aliarvostettu nektariini. Aromaatikas lasillinen Sorbusta aterian jälkeen tekee poikaa ja herättää sen pienen tyhjän sopukan joka vatsassa vielä löytyy.
Voin oikeasti suositella lämpimästi tätä juomaa kaikille, ei pidä olla ennakkoluuloinen ja nyt puhuu mies joka ei voi juoda / ei tykkää punaviineistä! Helpoin tapa aloittaa varovasti on laittaa lasi täyteen jäitä ja sekaan Soppaa, antaa jäiden pikkaisen sulaa ja nauttia. Itse kokeneena konkarina ryystän soppaa raakana!

Jälleen kutsui grillin lämpö johon nyt pääsivät kananpalat, jostain syystä kun ei meinaa löytyä kanaa tai luuttomia paloja maustamattomina oli pakko tyytyä valmiiksi maustettuihin, jotka toki huolella pesin ja maustoin kuitenkin itse. Kanat saivat seurakseen pelkän Buffalo wing saucen, jossa ne saivat marinoitua yön yli. Mukavasti poltteli suuta palaset ja kun vielä lisäsi palan päälle makeaa chilihyytelöä, jonka nimeä en muista niin avot kyllä taas vietiin kieltä mennessään.
Kyytipojaksi vielä olutta ja viskiä niin oli se taas mahantäytteinen juhannus.

Lopuksi vielä tarina lelusta joka ainakin itselleni oli joskus 80-luvun puolella varsin rakas. Mökkiä siivotessaan oli Kaitsu löytänyt esineen jolla olin juoksennellut pitkin Viipavaaran (Vihtavuori) vitikoita sulkapäässä ja ollut elokuvatähti. Muistamme siis kaikki Stallonen tähdittämän Rambon vuodelta 82, tämä legendaarinen elokuva poiki kasan eri leluja, joista oma suosikkini oli rambopuukko.
Puukossahan oli kaikki tarpeelinen millä pystyi nuori vaikutuksille altis poikanen kaatamaan yhden hallituksen. Oli kompassi, lankasaha, koukkuja, painoja, siimaa, tulitikut ja muistaakseni jopa neula ja lankaa jolla jokainen pikkukylän ropellipää pystyi ompelemaan leikin tiimellyksessä tulleet haavat kuten Rambo konsanaan. Nyt tämä komeus pääsee ansaitsemalleen kunniapaikalle, pienen kunnostuksen jälkeen saatan innostua laittamaan sulan päähän ja lähteä tetsaamaan Jyväskylän vitikoihin...hallitus olkoon varovainen :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti